Hämmästyttää, kummastuttaa

Kasvukäyrillä

Eilen uusien kollegoideni kanssa lounastaessani hauskuutin itseäni erilainäisillä mielikuvilla:

Entä jos aikuiset ihmisetkin tyynen rauhallisesti työntäisivät kielellä pureskellun ruoan ulos suusta? Joka kerta pureskelun jälkeen. 

Alkaisi huutamaan naama punaisena kun käännät selän poistuaksesi työtoverisi huoneesta?

Työtoverisi saapuisi huoneeseesi vain ja ainoastaan heitelläkseen tavarat alas työpöydältäsi? Siis kaikki tavarat.

Lista jatkuisi loputtomiin.

Ja tänään törmasin tähän, Lähiömutsin blogikirjoitukseen töihin paluusta, enkä olisi (todellakaan) osannut asiaa paremmin sanoiksi pukea! Ja nauroin katketakseni, sillä juuri noin absurdin älyttömältä se töissä olo tuntuu!

Hämmästyttävää, kummastuttavaa!

Ja tiedättekö! Ei ole maailmassa parempaa paikkaa kuin koti! Kuinka ihana onkaan tulla kotiin, neidin ja Isin luo, nostaa jalat ylös ja nuhjata sohvan nurkassa hyväntuulisen tytön kanssa <3 Hänkään ei jaksa kiukuta, kun ei ole tarvinut äidin naamaa tuijottaa koko päivää, päin vastoin; halit on nyt in <3

vastustamaton <3

 

Huomenna on ensimmäisen viikon viimeinen päivä ja perjantaina olen taas päivän verran kotiäiti.Ohjelmaa on jo valmiiksi suunniteltu, ettei se tuo pehmeä nurkka vedä ihan kokonaan puoleensa ;)

 

Rentouttavaa (ja Lähiömutsin juttua lukiessa hauskaa) keskiviikkoiltaa!

 

PS. Neiti S on oppinut paljon uusia taitoja, niistä lisää seuraavalla kerralla!

 

 

 

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Voih, tämä tuntuu (ja kuulostaa ihan hassulta), mutta hitsi että mä oon tavallaan kade näistä onnellisista töihinpaluukertomuksista. Toisista bloggaajistakin esim. HelloAochi oikein hehkuu sellaista intoa, kun on kotonaolon jälkeen löytänyt uuden, huippumielekkään työn.

Vaikka itsehän halusin kotiin vielä jäädä - mutta nyt, kun on tuo toinen lapsi tulossa, tajuaa että tää nyt sitten tätä vielä jonkin aikaa.

Ja siis kotona olohan on tietysti ihanaa. Mutta ihan hemmetin raskastakin. Ja on sitä aikuisten työelämää kyllä välillä ihan ikäväkin. Vaikka ehkä sitä vielä elämässä ehtii (huokaus)...

Hurjan kivasti kuulostaa näiden sun bloggausten perusteella tämä sun töihin paluu sujuneen - hieno homma, onnittelut!!!

MinEna
Kasvukäyrillä

No on se vähän hassua, mutta tiedätkö: mä ymmärrän mitä tarkoitat!

Mutta oikeasti, ensimmäinen viikko töissä on ollut lomaa, nelipäiväinen viikko vaikuttaa huippuratkaisulta ja muutenkin mä olen ihan täpinöissä! (sori :D)

Ja neidillä on ollut kotona kivaa isin ja mummin kanssa. 

Kotona olo oli ihanaa (ja raskasta), mutta raskaaksi se työurakin taas varmasti muuttuu, kun se alku innostus on takana (ja taaksehan se väistämättä jossain vaiheessa jää). Silloin sulla on siellä ihana pieni nyytti tuhisemassa ja Silva-tirppa tohimassa ja minä luen sun blogia haikailenn pikku kakkosesta ja kotiin jäämisestä, kun töissä vaan on niin rankkaa ;)

Kiitos onnitteluista ja tsemppiä odotukseen sekä kotoiluun <3 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.