Kotiäidin tunnustus

Kasvukäyrillä

Jokaisella kotiäidillä on varmasti ainakin yksi heikko kohta. 

Aihe oli esillä jo ensimmäisessä blogipostauksessani, ja silloinkin se jäi pahasti puolitiehen. Taisin minä sen jossain vaiheessa sutaista joten kuten kuntoon ja tyhjentää useita kassillisia vaatteita kierrätykseen. Mutta siitähän on jo kaksi kuukautta! Siinä ajassa ehtii tapahtumaan ihan mitä vain. Ja kun kyse on "mustasta-aukosta", joksi mieheni sen risti, ehti tapahtumaan tämä (uskokaa tai älkää, mutta tossa kuvassa on pakastin, joka tilanpuutteen takia on sijoitettu tonne pois silmistä):

 

Musta-aukko.

No on mulla selityskin.

Kun neidin huone laitettiin valmiiksi ("varasto" taisi olla se oikea nimitys huoneen aikaisemmalle käyttötarkoitukselle), vein kaiken sen mikä ei sinne kuulunut ylläolevaan huoneeseen, koska siellä ne ei häirinnyt muita kuin minua. Ja niinhän siinä taas kävi, että en enää päässyt vaatehyllyilleni. TAASKAAN. Ihmiseksi, joka rakastaa vaatteita yhtä paljon kuin minä, laiminlyön niitä julmasti. Häpeän.

Tänää vihdoin sain aikaiseksi tarttua taas tuumasta toimeen, kun Lapin-Mummi huolehti neidin hyvinvoinnista. Ja tulihan siitä siisti (tai siis niin siisti kuin tämän asunnon säilytystiloilla on mahdollista)!

Tää on nyt se jälkeen kuva:

 

Niin, ja toi lappu. Se ilmesty sinne kun mies tuli töistä.

 

Asia selvä.

 

Ehkä jo selvisi, että se heikko kohta on vaatehuone? Uskallatko tunnustaa mikä on omasi? ;)

 

PS. Jos ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel toipumiseen, niin mulla on kai sit vielä mahdollisuus?

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Seurattuani Sinun kehitystäsi tuossa siisteysasiassa muutaman vuoden sanoisin, että toivonkipinä häämöttää, mutta enpä usko täydelliseen parantumiseen ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.