Kuopassa, suunta vain ylös päin

Kasvukäyrillä

Kuopassa. Ainoa tapa jolla viime viikkoista olotilaani ja mielentilaani voi kuvata.

Voimaton, väsynyt, vedoton, huono; vain negatiivisisa adjektiiveja on ollut tarjolla, kun olen kuunnellut omia ajatuksiani. Luulen, että kaikki sai alkunsa jollain tavalla tästä. Sen jälkeen nukkuminen on ollut edelleen vaihtelevaa, rytmi on hukassa, eikä mikään ole sujunut ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Joku on joskus puhunut taaperomasennuksesta, mutta niin pitkälle en mene, olen vain ollut totaalisen uupunut.

Tästä syystä myös kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, olen siitä kovin pahoillani, mutta voimat eivät kerta kaikkiaan ole riittänyt. Sitä paitsi, ei minulla ole ollut aikaakaan. 

Tätä lähemmäs menneiden viikkojen fiiliksiä ei kuvituksella pääse

(Kuva: Pinterest)

Eilen tuli pohja vastaan. Päivä alkoi kuuden jälkeen ja jatkui katastrofi katastrofilta kamalampana koko pitkän päivän. Mukaan mahtui niin koiran epilepsia kohtauksia kuin karanneen koiran odottelua kiven päällä päivälenkillä. Neitikin oli poikkeuksellisen tyytymätön ja näytti pääasiassa tältä:

Kahdet itkupotkuraivarit, siis minulla ei neidillä, ja karkasin illalla yksikseni ruokakauppaan. Kulutin aikaa mahdollisimman hitaasti kauppaa läpi kulkien ja tavaroita keräillen. Kotiin tullessani neiti S ja isi odottivat parkkipaikalla, kävelivät käsikädessä minua vastaan ja taas sydämessä läikähti; päätin, että mielialaan on tultava kohennus, minun on muistettava mikä olikaan tärkeintä.

Tänä aamuna heräsin virkeänä ennen neitiä, joka nukkui yhdeksään. Aamupalan jälkeen lähdimme ulos, hyvällä mielellä ja päivä on jatkunut samaa rataa. Päivunista ei riidelty ja minulla on levännyt olo. Ehkä minilomani ruokakauppaan tuli todella tarpeeseen ja häkellyttävää, kuinka suuri vaikutus sillä olikaan! Tai sitten vain kohtasin pohjan, eikä suuntaa ollut enää kuin ylöspäin.

Nyt kuitenkin katson maailmaa taas valoisemmin silmin. Ja näen, että minun synkkyyteni on väistämättä vaikuttanut myös neidin mielialaan. Kuka jaksaisi olla hyvällä tuuleella jos toinen on kuin myrkyn niellyt ja kärsivällisyys riittää vaivoin yhtään mihinkään? Ei kukaan. Toisaalta, kukaan ei myöskään voi aina olla hyvällä tuulella, ehkä suurin juttu onkin se, että antaa itselleen myös ne huonot hetket, eikä välittömästi ajaudu potemaan huonoa omatuntoa sekä syyttämään itseään väsymyksestä ja kurjasta olosta ja uskomattoman surkeista suorituksista äitinä. Vaan antaa itselleen armon, kukaan ei ole täydellinen, ei edes äiti. Jos nyt, kuopassa käytyäni taas muistaisin sen.

 

Paremman päivän hyvän päivän toivotukset teille kaikille! Mitä teille kuuluu? <3

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ymmärrän ihan täysin sun fiilikset, jos yhtään lohduttaa niin ainakin minä myös saan joskus itsekin niitä itkupotkuraivareita jos tuntuu että kaikki menee päin mäntyä. Unenpuute varsinkin vaikuttaa hirmuisesti kaikkeen. Halaus ja tsemppiä, ihanaa että tekstistä on kuitenkin luettavissa myös valonkajahdusta jo! <3

MinEna
Kasvukäyrillä

Lohduttaa todella paljon, tuntuu nimittäin aika säälittävältä istua olohuoneen lattialla ja parkua. Hyvä siis, joku muukin osaa olla yhtä "lapsellinen" <3

Tänään on todella ollut jo parempi päivä! :)

Hymyläinen (Ei varmistettu) Http://hymylainen.blogspot.fi

Nää on vaikeita aikoja. Meillä on tänään nukuttu puolen tunnin pätkissä. Ollaan jo päästy niihin kahteen päikkäreihin ja tänään vedetään jo kolmansia.
Mikään ei herralle kelpaa, ei ruoka, ei syli, vaipanvaihto, ei mikään.
Auton sain viime viikolla korjauksesta, jossa oli yli 2viikkoa ja 80km jälkeen "visit workshop".
Autossa pääsi kaikki kirosanat ja itku. 1800€. "Sinä peltikasa, #%$£!!!!"

Tänään koira rikkoi kompostin = haisee kuin jäteauto. Ja siihen tuo kitisevä ukkeli. Ja sekainen huusholli, kiitos taaperon. Ukki yritti piristää niin äitiä kuin poikaa mutta ei, ei onnistunut.

Kuinka piristävää onkaan käydä jossain! Käytin toisen koiran trimmauksessa ja pääsin puhumaan ihan kaikesta muusta kuin hampaista tai unista. Ihanan virkeä olo sen jälkeen :)

Tsemppiä sinne niin äidille kuin S:llekin!

MinEna
Kasvukäyrillä

Voi ei, kuulostaa kyllä hurjalta teilläkin siellä! Kamalsti tsemppiä myös sinne <3

Kristaliina
Puutalobaby

Miniloma ruokakaupassa <3

Täällä on kans ollut muutama aallonpohja tänä syksynä. Vaikka tajuaa, että kaikki on periaatteessa hyvin ja tästä kotonaolosta pitäisi nyt nauttia, niin... No, se ei aina ole niin helppoa. Meillä viime talvi meni jotenkin tosi kivasti (vai onko niin, että aika kultaa muistot?), mutta nyt on kyllä välillä aika tahmeaa. Eäääh. Varmasti pitäisi vaan löytää niitä minilomia ruokakauppoihin tai muita tapoja virkistäytyä välillä!

MinEna
Kasvukäyrillä

Ei se ei todella ole niin, ja ainoa helpotus taitaa olla juuri sen myöntäminen, että jokaisella on omat pohjansa. Kurjaa, että sielläkin on jouduttu kohtamaan niitä kuoppia, voin todella sanoa, että tiedän miltä se tuntuu :(

Suosittelen lämpimästi minilomaa ruokakauppaan, löytyi paljon uusia tuttavuuksia tuotevalikoimasta, kun haaveillen tuijotti niitä :D

Toivottavasti löydät oman tapasi viettää minilomia ja pysyy mielekkyys yllä, pieni tuleva nyytti nimittäin laittaa taas pakan sekaisin kohta ;) Mutta ehkä se on se kaivattu piristysruiske?

R&E&E (Ei varmistettu)

Kurjuuden kurjuus ja tylsyyden tylsyys. Kotiäidin aallonpohjat on aina ihan sieltä itsestään, kun niitä ei voi edes potea rauhassa, vaan pieni/pienet todistajat on siinäkin läsnä ja ottaa itseensä äidin mielentiloja haukan lailla. Siitä vähän lisää pontta itsesyytöksiin, noin! Minulla noihin auttaa vaan oma aika ja ennaltaehkäisyyn säännöllinen oma aika. Itsekkyys ei tässä tapauksessa ole itserakkautta vaan nimenomaan lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan. Lapsiaan voi rakastaa vaan niin paljon kun rakastaa itseään, joten painunpa tästä taas vähän lenkkipolulle, ruokakauppaan, leffaan etc rakastamaan itseäni. Muuta en osaa sanoa kun isosti tsemppiä! Ja S:lle nyt paljon unihaluja! ♥

MinEna
Kasvukäyrillä

Riittävä itserakkaus, se on taito! Ja minusta on hienoa, että tunnet itsesi niin hyvin, että osaat ottaa itsellesi sen minkä tarvitset!

Eiköhän täälläkin ala kohta boogie nousemaan ;)

R&E&E (Ei varmistettu)

Tunnen ja tunnen, tiedä siitä mutta kovasti yritän. Koko ajan kai tässä oppii ja kasvaa ja etsii ja löytää. Sitten seuraavan aallonpohjan koittaessa on taas ihan yhtä ihmeissään, että miten kummassa se ei nyt toiminukaan. Mutta ehkä niitä aallonpohjia tulee sentään vähän harvemmin. Ehkä. Onneks tänään taitaa siellä olla eilistäkin parempi päivä ♥ :).

Lilleri78
Tuttitango

Nuo molemmat kuvat oli ihan huippuja, samaistun! Ja jotenkin on helpompi naurahtaakin koko asialle, kun kuulee toisen kokemuksista, vaikka kurjaa se tietty on että väsähtää. Vauvavuosi oli mulle helppo, mutta nyt taaperon kanssa tuntuu, että alkaisin kaipaamaan enemmän omia juttuja ja jotain muuta kuin kotielämää. Joskus ei vaan jaksaisi. Kaikenlaiset pienet omat retket sitten piristää kummasti ja jaksaa taas iloita enemmän siitä mitä on :)

MinEna
Kasvukäyrillä

Tuttuja fiiliksiä! Meilläkin on mennyt ehkä liiankin helposti tähän asti, jossain vaiheessa siellä pohjalla kai vain käytävä.

Omat minilomat on ihania!

arvaa kuka (Ei varmistettu)

Kokemukseni mukaan tuota kestää noin 18 seuraavaa vuotta ;-)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.