Minun Äiti

Kasvukäyrillä

Minun koru, isin crocsit, äidin kahvi.

Se mikä kuuluu kenellekin on päässyt viime aikoina arvoon arvaamattomaan. Neiti S luettelee päivät pitkät mikä kuuluu kenellekin ja erityisen tärkeää on, että jos jokainen sattuu omistaamaan jotain samanlaista (kuten meidän perheessä crocsit) on kaikkien myös käytettävä kyseisiä tavaraoita yhtä aikaa. Ulos lähtiessä kaikilla on oltava crocsit. Aamulla tarkistetaan, että kaikilla on kalsarit, unohtamatta sitä, että Isin napa on saattanut hukkua leikkien aikana, joten niidenkin olemassa olo hyvä tarkistaa aika ajoin. Ruokapöydässä jokaisella on oma paikkansa, eikä ne saa mennä sekaisin.

Yhdestä asiasta on kuitenkin tullut viime viikkoina myös hyvin tärkeä asia: minun äiti <3

Iso haliruttaus, märkä pusu ja nuo sanat. Olen sulaa vahaa.

ittumaan, äiti ittumaan, tähän

Minun läsnäolosta ja olemassaolosta on tullut erittäin tärkeää ja samalla myös mustasukkaisuus minun huomiostani on ensimmäistä kertaa nostanut päätään. Lomalla ei Isi saanut Äitiä halailla ollenkaan, kun jaloista kuului tiukka komennus "Lopettakaa! Minä nyykkyyn!". Ja eilen vieraillessamme ystäviemme mökillä nappasin heidän yksivuotiaansa syliini jutustellakseni kuulumisia, mutta jaloissani olikin metrin mittainen ilmoittamassa kädet puskaan "Minun nyykky!". Hetken viivyteltyäni tein vaihdon ja sain taas yhden märän pusun.

Hän on taas äidin vauva <3

Mutta lienee parasta, että äiti ei ole maanantaina viemässä hoitoon, kun neidinkin arki taas alkaa?

 

rentouttavaa lauantai iltaa

M, jota odottaa rullakebab ja leffa, ah. 

 

Share

Kommentoi