Mitä meillä luetaan nyt?

Kasvukäyrillä

Muistan itse omasta lapsuudestani kuinka tärkeää minulle oli, että äiti ja isä lukivat minulle. Erityisen tärkeä oli iltasatu. Iltasatu tuokiot ovatkin jääneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi, erityiseksi molempien vanhempieni oireilut, joita lukutuokiot sängylläni aiheuttivat; äitini nukahti lähes poikkeuksetta ennen minua ja isäni alkoi saamaan painomusteallergiansa takia yskänkohtauksia kahden ensimmäisen sivun jälkeen! Näitä molempia oireita ajattelen nyt lämmöllä, sillä tästä huolimatta, kirjat luettiin aina loppuun. Äitinkin jatkoi uskollisesti heti kun olin töninyt hänet hereille.

Minulle olikin itsestään selvää, että satuja meidän perheessämme tullaan lukemaan. 

Aloitimme kirjojen katselun jo neidin ollessa kaksi kuukautta, mutta ensimmäiset oikeat sadut luimme hänen ollessaan puoli vuotta. Tänä päivänä luemme lähes joka ilta ja välillä ihan muutenkin vain. Pitkään sain aivan itse päättää mitä luemme milloinkin, mutta tänä päivänä kirjan itse valitseminen on osa prosessia, jos äiti yrittääkään salakavasti valita mieleisenä kiikutetaan se takaisin ja vaihdetaan.

Kestosuosikki meillä on ollut 90-luvulla julkaistu Lasten Parhaat Kirjat -kerhon Muumilaakson Tarinoita, itse asiassa vielä jokin aika sitten se oli ainoa kirja, jota meillä luettiin. Hyvänä kakkosena on tullut Maikki Harjanteen Vanttu -kirja, joka on peruja minun lapsuudestani. Kummassakin kirjassa kuvat ovat selkeitä ja tarinaa sivulla juuri sen verran kuin Pirpana jaksaa kuunnella kääntämättä sivua. Yksinkertaista tarinaa on myös helppo toistella perässä: "Hemuli, apua" tai "Koija tikkaji".

Olen säännöllisin väliajoin hankkinut kirjahyllyymme täytettä toiveena löytää muutakin luettavaa kuin nämä kaksi kirjaa. Suurin osa on jäänyt vaille mielenkiintoa. Viimeisimmät lisäykset hyllyyn ovat kuitenkin tuottaneet tulosta ja nyt meillä lasketaan Muumilorujen tahdissa "kipoja numeria" (äidin tyttö!) ja luetaan pienestä koiranpennusta Pepistä, josta tykätään täysillä! Ja taas sama juttu: kuvat ovat yksinkertaisia ja tarinapätkät kohtuullisen mittaisia aukeemaa kohden.

Disney Satuhelmiä, Pepi ja herkkuluu

Muumipeikon leikkikoulu, Muumien numeroleikit, Tuula Korholainen

 

Eilen sain vahvistuksen siihen, että työ ei ole mennyt hukkaan, vaan kirjoista ja saduista on muodostunut osa meidin maailmankuvaa; yllätin hänet nimittäin sängystään lukemasta "vauvalle" satua. Sängyllä ja vauva peiteltynä. Minut huomatessaan hän hiljaa suhahti: Poish, nukkuu <3

 

Ja millaisia kirjasuosikkeja teillä on? Ja onko sinulla jotain suosikkipaikkaa hankkia niitä?

 

rauhallista alkanutta viikkoa

M

 

Share

Kommentit

Sensei
Puuhevonen

Toistaiseksi meillä jäbäb keskittymiskyky riittää ainoastaan kurkkaa- tyyppisiin kirjoihin. Teksti eikä oikeastaan kvatkaan ei kiinnosta, tärkeintä on kääntää sivua!

Nyt olen löytänyt kirjat, joissa on oikeasti hyvät äänet. Meiltä löytyy jo kolme tällaista, ja niitä napero jaksaa selata ja painella ääninappeja itsekseenkin.

MinEna
Kasvukäyrillä

Meilläkin keskittymiskyky on kehittynyt vasta ihan viimeaikoina tähän pisteeseen, monet sadut jäivät pitkään puoli tiehen, kun sivujen kääntely oli mielenkiintoisempaa. OIkeastaan kun puhe alkoi kehittymään niin myös sadut alkoivat kiinnostaa enemmän. Nappi- ja äänikirjoja meillä ei oikeastaan ole ollut, iPad on sitten hoitanut niiden homman :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Meilläkin on noita Marion Billet'n kirjoja kaksi! Eddie rakastaa niitä. Niiden huonona puolena vain on, että napit näyttävät menevän epäkuntoon suht pian: meidän Soittimia-kirja ostettiin muistaakseni joulun tienoilla ja nyt ei viulu eikä piano enää pelitä... :(

Mutta joo, sivujen kääntely on meilläkin tässä vaiheessa kirjoissa tärkeintä. Ja läpät ja erilaiset pintamateriaalit. Oon yrittänyt alkaa lukea poitsulle ihania Allakka Pullakkaa ja Kirsi Kunnaksen loruja, mutta toistaiseksi kehnolla menestyksellä (tosin jässikästä "räpylät läppää däpädipädäppää" on huvittavinta ikinä, eli kai se menestys voisi olla kehnompikin) - mutta jospa se siitä, pikkuhiljaa. 

MinEna, muistatko vielä, mitä teillä luettiin, kun tyllerönne oli vuoden vanha? Olen ihan pihalla suomalaisista pikkulasten kirjoista, eli suosituksia kaipaan! 

Sensei
Puuhevonen

Jaa, olisiko joku maanantaikappale? Meillä on kolme erilaista ja kaikki ovat vielä kunnossa. Siis napit, muuten kirjoja on pureskeltu siihen malliin että näyttävät hyvinkin säälittäviltä...

MinEna
Kasvukäyrillä

Meillä taas "luukkukirjoista" on aina revitty kaikki luukut irti (rasittavaa).

Vuoden meilä luettiin paljon Puppe -kirjoja, erilaisia Maatila-katselukirjoja ja sorminukkekirjat olivat pop!

Esimerkki sorminukke kirjasta: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0857804642

 

 

Katie
Aika kypsä äidiksi

Kiitos, pitääkin tutustua Puppeen! Sorminukkekirjoja meillä on yksi, siitä Eddiekin tykkää. Luukkukirjoja meillä luetaan enimmäkseen aikuisen valvonnassa, eli vielä on melkein kaikki luukut tallella...

MinEna
Kasvukäyrillä

Kannattaa! Se oli jo minun lapsuuden lempikirjojani :)

petu24 (Ei varmistettu)

Meillä tykätään myös kirjoista mutta yhtään satua en ole vielä saanut lukea (muuta kuin yksinlukuna ;) ). Ainoastaan kirjoista katsellaan kuvat ja kysellään mikä toi on ja opetellaan sanoja. Hyvin neiti jo tunnistaakin kuvista asioita ja osaa ne nimetä :) Kyllä ne sadutkin vielä tulevat! :) Nyt kesällä on myös hitiksi tullut isompien ja ei lasten kirjojen sivujen pläräily ;) Mainitakseni yhden Menestyjän kuntosali harjoittelu ja ravitsemus ;) Siinä on hauska kun hän kyselee kuvista mikä toi on esim. Kun on lihaksista kuvia tai tietystä liikkeestä :) "Hauislihas, penkkipunnerrus " ;) Kohta on ihmisen anatomia hallussa =D

MinEna
Kasvukäyrillä

Kylläl tädit kohta hämmästyy kun lihakset tulee litaniana =D

Maria87 (Ei varmistettu)

Meidän juuri kaksi vuotta täyttänyt poika tykkää tosi paljon Puppe- sarjasta sekä muista sopivan pituisista kirjoista. Tuoreena kiinnostuksen kohteena on nyt Akut ja Tosi Elämää (!!) lehdet jotka ovat lähinnä vanhempien rouvien lukemistoa. Sain lehtiä omalta äidiltäni ja nyt taapero makaa iltaisin sängyllä toinen jalka toisen yli heitettynä, plärää lehteä jo toteaa välillä asiantuntevasti 'ohhoh!'

MinEna
Kasvukäyrillä

Puppe on ihana! Ja niissä on todella hyvän mittaisia tekstejä, kune ei keskittymiskyky ole vielä ihan huippuunsa hiottua :)

Meillä neidille tulee nalle puh, niin on aika hyvin pysynyt sen selailussa.

Nuo "aikuiselkeet" on kyllä niin huvittavan söpöjä!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.