Nukkumisesta, temperamentista ja huonoäiti -fiiliksistä

Kasvukäyrillä

Nukkuminen. Se tuntuu olevan (lapsen syömisen lisäksi) yksi isoimmista kysymyksistä vanhemmilla ainakin näin pienen ihmisen ensimmäisinä vuosina. Ehkä jopa koko ihmiselämässä, sillä itse ainakin huomaan hyvin haaveilevani nukkumisesta, oikein kunnolla ja aivan överipitkään nukkumisesta? Meillä on lukuunottamatta muutamia huonoja kausia nukuttu pikkulapsiperheeksi hyvin. Aina erinäisissä kehitysvaiheissa haasteita on ollut ja rutiineja on jouduttu säätämään. Mitään varsinaista unikoulua emme ole koskaan pitäneet, mutta suurimmat muutokset (kuten maitopullosta luopuminen) ovat vaatineet aikansa ja veronsa vanhempien unimäärästä. 

Tällä hetkellä meillä nukutaan taas hyvin. Ja rutiinit on selkeät, mutta neiti S:n orastava tahtoikä (temperamenttisen tytön uhma) asettaa haasteita joihinkin kohtiin, pääasiallisesti iltapesulle lähtöön ja siitä suoriutumiseen. Rehellisesti sanottuna: hän saa raivarin. Lähes joka kerta.

Hän ei halua mennä kylpyhuoneeseen laisinkaan. Hän ei ainakaan halua riisua. Eikä varsinkaan halua istua potalle. Hammasharjan hän voi ottaa sen verran, että siitä imetään hammastahnat pois. Hän ei edelleenkäään halua potalle vaan pissaa matolle. Hän ei halua vaippaa, eikä yöpukua. Hän ei halua mitään.

Omaksi häpeäkseni joudun tunnustamaan, että minulle on todella vaikeaa selviytyä tästä rumbasta, ehkä (siis varmasti, ainakin toivon niin) osittain johtuen edelleen kipeästä kädestäni. Rimpuilu ja sätkiminen ja kipeä käsi, ne eivät sovi yhteen ja hermostun pelätessäni, että me molemmat satutamme itsemme. Kerran olen jopa joutunut itkien luovuttamaan ja siirtymään syrjään, kun Isi on ottanut homman haltuunsa.

Isin hermot, ne ovat niin paljon paremmat tässä asiassa ja siksi iltapesut hoidetaankin yleensä hänen kanssaan. Kuinka huonoksi sitä voikaan itsensä tuntea huomatessaan, ettei pärjää sille voimalle, joka lapsesta kumpuaa.

 

ja sitten tapahtuu jotain kummallista

 

Kun yöpuku on päällä, kaikki pyörähtää ylös alaisin. Neiti lähtee etsimään Pupua ja Ammua. Hän kipuaa syliini ja alkaa iltasatu. Toisinaan luetaan pidempään, toisinaan vain muutama aukeama pikalukuna neidin käännellessä sivuja, mutta kun kirja on hänen mielestään luettu, se suljetaan sanoin hei hei. Hän itse haluaa nukkumaan. Tässä vaiheessa, se hetkisitten kirkkaanpunaisena kirkuva lapsi on muuttunut pieneksi enkeliksi, joka käy suullaan antamassa suukon Isille, äidille, molemmille koirille, kaikille leluille lattialla (tänään suukon sai korienkin lelut) ja kävelee omaan huoneeseensa. Hän kipuaa syliin ja halaa. Hän asettuu sänkyyn ja antaa jokaiselle unikaverilleen suukon <3

Äiti kertoo rakastavansa ja toivottaaa kauniit unet. Sulkee oven ja perästä kuuluu soittokellon ääni; neiti on vetänyt vauvanallensa soimaan.

Ja hän nukahtaa.

 

Näin aikuisena on kovin vaikea ymmärtää, kuinka alkuvaihe voi olla noin hankalaa ja loppu sujuu kuin tanssi! Onko sinulla kokemusta vastaavasta? Entä jotain kikkakolmosia, miten iltapesusta (ja sinne lähdöstä) on saanut mukavaa? Niin kovin toivon, että tuo alun huutovaihe saataisiin jäämään pois! Vai onko se vain tämä ikä? Onko teillä joitain asioita, jotka sujuvat toiselta paremmin tai joitain, joista et koe itse suoriutuvasi? 

 

pohdiskelee äiti, jonka sydän itkee verta lapsen kirkuessa ja pakahtuu rakkaudesta kun pieni tyttö suukottelee kaiken, joka eteen sattuu <3

 

 

 

Kommentit

Silkkitassu

Miten paljon teillä pohjustetaan puhumalla näitä iltatoimia ja annetaan tytölle aikaa sulatella tulevia tapahtumia? Ei ole kokemusta siis vielä tästä, mutta olen kuullut tutuilta et heillä auttaa.

MinEna
Kasvukäyrillä

Vastaus tulikin tonne perälle!

MinEna
Kasvukäyrillä

Itsekin olen kuullut sen auttavan ja kyllä meillä sekin aloitetaan hyvissä ajoin jo siitä lähtien, kun aletaan puhumaan iltapalalle menosta eli n. puoli tuntia ennen iltapesua. Siitä eteen päin kerrataan vähän väliä missä järjestyksessä tapahtuu mitäkin. Pesulle lähdön koittaessa vaan kaikki menee läskiksi.  :/  Kunpa olisikin aikaa odottaa loputtomiin, että se halu lähteä sinne vapaaehtoisesti tulisi, mutta koska kello ja koska väsy ja koska yliväsy pahentaa raivareita. Paljon.

Silkkitassu

Yliväsymys on hirveä tila. Mekin tarkkaillaan E:n väsymystä tarkkaan jotta nukkumaanmeno osataan ajoittaa oikeaan hetkeen eikä yliväsyä tule.

kakinski (Ei varmistettu)

Juu, no meillähän tuo iltauhma on kestänyt nyt 9 vuotta, välillä hurjemmin ja välillä paremmin. Nyt vasta on alkanut olla iltoja, jolloin riittää, että sanoo kolme kertaa kellon olevan iltapesun aika. Mutta ainoa mikä sitä iltauhmaa on välillä lieventänyt, on yhteinen rauhallinen tai hauska tekeminen juuri sitä hetkeä ennen. Eli että lapsi on saanut huomiota tarpeeksi. Jatko sujuu sitten parhaiten huumorilla höystettynä eli esim lapsi reppuselkään ja hepparavia kylppäriin tai lentsikka kyytiin ja matkalla ilmakuoppia. Leikin avulla kaikki ikävät asiat sujuu aina paremmin. Ja kuten säkin totesit, miehiltä se usein luonnistuu helpommin tuo leikki. ;)

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos kakinski vastauksestasi, mutta siis: Apua, yhdeksän vuotta! (Syvä huokaus)

Tähänkin me muuten ollaan pyritty, että ennen iltatoimia olisi yhteistä kivaa, mutta rauhallista sellaista. Ehkä ei kuitenkaan riittävästi, kun arkiaskareet tulevat useimmiten jomman kumman tielle....(?) ehkä siihen pitää vielä kiinnittää enemmän huomiota.

miehet on niin paljon parempia noissa touhuissa!

 

Petu24 (Ei varmistettu)

Siis kuulostaa niin tutulta! =D Tosin meillä sujuu kyllä iltatoimet vielä toistaiseksi ihan hyvin. Mutta on alkanut tulla päikkäreille menossa aika hulabaloo! Ja siis se karjuva lapsi, miten jostain niin suloisesta voikaan kuoriutua kuin riivattu!! Pieni enkeli muuttuu pikku piruksi ;)
Ja se todellakin on raastavaa katsottavaa ja kuunneltavaa! Ja meillä vaan huuto pahenee jos koittaa ottaa syliin tai edes puhua!
Siis tätä vaikeampaa päikkäri vaihetta on ollut nyt viime viikosta, mutta se tuntuu kun sitä olisi jatkunut jo pitkään! Sisälle en saa häntä nukutettua millään, eilenkin 1,5 h taistelun jälkeen nukahti. Ulos vielä nukahtaa suht hyvin, mutta vaunuihin menoa protestoidaan voimakkaasti ja huuto saattaa jatkua niin kauan kunnes nukahtaa! Ja arvaa miltä tuntuu työnnellä vaunuja joissa lapsi huutaa kuin olisi jokin pahasti pielessä....
Ja kuinka ollakaan jos mummi nukuttaa niin vastaavaa ongelmaa ei ole, eli se on se ÄITI jolle protestoidaan! Mutta olen lukenut tästä uhmasta ja se on täysin normaalia ja kuuluu lapsen kehitykseen ja se miten voimakkaan se tulee niin lapsen oma tempperamentti on suurin vaikuttaja =) Joten nou hätä, kait =) Ja tosi hyvä juttu jos isi hoitaa homman kotiin! =)
Ja tosiaan luinkin tossa ylläolevia kommentteja, niin valmistelu tulevaan on hyvä juttu! =) Mutta ei aina sekään auta!
Teillä on lopetettu iltapullo?! Hui. Meillä edelleen kova sana ja en ole vielä ajatellutkaan luopua :) Päivä syömiset on aika vähäisiä joten iltapullosta saa kaloreita ja nukkuu hyvin ;) Sanoo Äiti jolle myös nukkuminen tärkeätä ja haaveileen överi nukkumisesta =D =D
Tsemppiä teille! Näitä vaiheita tulee ja menee!

MinEna
Kasvukäyrillä

Päikkäritouhu kuulostaa myös tutulta, meillä käytiin samaa vaihetta läpi jokin aika sitten, mutta se on onneksi helpottanut!

Tuttipullosta joo luovuttiin :) Tuossa helmikuussa, kun meni ihanmahdottomaksi, oli yölläkin jatkuvasti sitä vailla. Pari viikkoa taistelltiin, mutta sen jälkeen unet on ollut taas huippuhyvät!

Tutti (joka meillä tuli kehiin kuin vahingossa tuon pullon lopetuksen yhteydessä :D) on edelleen käytössä. Katsotaan sitä sitten myöhemmin ;)

Kiva kuulla teidänkin kuulumisia ja tsemppiä päikärikoitoksiin. Nää on näitä vaiheita!

petu24 (Ei varmistettu)

Nyt ollaan säästytty muutama päivä pahemmilta raivareilta, mut on sit kyllä oltu ulkona paljon! :)
Välillä musta tuntuu et meidän w jättää päivällä syömisen vähemmälle et sais juoda maitoa oikeen urakalla ennen nukkumaan menoa, sitä meinaan on alkanut mennä melkeen joka ilta yli 3 dl :O Mutta vielä niillä on nukuttu sit hyvin :) En minäkään sellasta jaksais jos yöllä alkais pulloa vaatimaan...
Millanen teidän neidin ruokahalu on? Entä vaikuttiko iltapullosta luopuminen siihen?

MinEna
Kasvukäyrillä

Hienoa! Mäkin olen huomannut, että ulkoilulla on hirmuinen vaikutus päikkärihommiin.

Mekin ollaan ihme kyllä säästytty nyt ihan pahimmilta hepuleilta, mutta ollaankin käyty joka päivä suihkussa, ja se on kivaa :) Ei vaan tee hyvää neiti S:n atooppiselle iholle lotrata joka päivä..

Meillä muuten parani päivä syönti ihan uskomattoman paljon kun luovuttiin iltapullosta!

 

petu24 (Ei varmistettu)

Hyvä, että teilläkin on löytynyt ratkaisu ilta hepuleille =) Ainakin väliaikainen sellainen ;)
Voi ei sitä mä olen tässä vähän pohdiskellut, että mahtaako se maito vaikuttaa niin paljon päivällä syömiseen :( En ole kyllä valmis vielä mihinkään iltataistoihin niin kauan kun sen iltapullon avulla nukutaan hyvin ja painoa ja pituutta tulee =) Meillä onkin ensi viikon maanantaina 1,5 neuvola ja kovin samoissa luvuissa menee kun itse olen ollut samanikäisenä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.