Päivän tärkein ateria - they say

Kasvukäyrillä

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Kuinka monesti olet kuullut tämän?

Itse olen kuullut sen lukemattomia kertoja ja silti olen saavuttanut lähes kolmenkymmenen vuoden iän lähes koskaan syömättä tätä ateriaa. Itse asiassa jossakin vaiheissa elämääni sen vastustaminen on saavuttanut jopa naurettavuuden korkeimman asteen: olen pahimmissa teiniangsteissa heitellyt äitini minulle aamulla mukaan tekemät voileivät naapurin katolle. Kyllä, joka aamu. Niin kauan kunnes yksi eväspusseista jäi ränniin roikkumaan ja perästä tullut äitini näki sen. Kyllä mua hävetti, mutta aamupalaa se ei saanut minua syömään.

lauantaiaamun aamisella smoothien avecina toimi jogurtti mustikoilla ja hunajalla

Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että aamiainen taitaa sittenkin olla melko tärkeä juttu. (Ei varmasti tule monellekaan uutisena.) Kroonisesta väsymyksestä, istumatyöstä ja huonosta ruokarytmistä uupuneena, olen päätynyt etsimään ratkaisuja jatkuva nuhjaisuuden karkottamiseksi. Ja aamiaisen lisääminen aterialistalle on ollut yksi tavotteistani.

Viikonloppu aamut sujuvat helposti, koska aikaa on käytettävissä enemmän, mutta haastavaksi koinkin arkiaamut, jolloin unta on saatava niin pitkälle kuin mahdollista. Jos yöunet ovat olleet hyvät silloin kun unimäärä on ollut kuusi tuntia tuntuu se ylimääräiset 10 minuuttia sängyssä huomattavasti tärkeämmältä kuin aamiainen, jota ei koskaan ole syönyt.

Tällä viikolla löysin ratkaisun: smoothiet. Olen kuorinut ja paloitellut ne blenderin kannuun illalla valmiiksi ja lisännyt vain nesteet aamulla. Pari minuuttia ja meikkituokiolle mukaan otettava aamiainen on valmis. (Tämäkään ei varmasti tule useimmille yllätyksenä) Henkilökohtaisesti olen rakastunut vihersmoohtieihin ja ehdoton lempikomboni tällä hetkellä on omena, hunajameloni, babypinatti, lime, inkivääri ja omenamehu. Jokaikisen aamun olen tällä viikolla aloittanut 3 desillä smoothieta sen perinteisen jättikahvin sijaan. Kyllä äiti olisi nyt ylpeä (ja onkin, koska kerroin sille)!

Mites sitten tuo jaksaminen? Paljon paremmin. Olen aina ollut töissä tehokkaimmillani aamusta ja aamupäivästä, mutta ravittuna olen ollut pirteä! Ja oloni on ollut reipas flunssasta ja sen jälkimainingeista huolimatta. Nyt ymmärränkin paremmin. Univajeeseen ja elämäntahtiin en juurikaan voi vaikuttaa, mutta auttaa itseäni jaksamaan niiden pyörityksessä paremmin.

Sen liikunnan lisäämisen (josta noin kuukausi sitten kirjoitin tässä) lisäksi olenkin päättänyt laittaa ateriarytmini kuntoon, jos jo aamiainen saa tällaisen aikaiseksi niin mitä tapahtuu jos siirtyy kahden aterian (yes, I know, tuputan kyllä lapselleni ruokaa, mutta en itse ole kolmessakymmennessä vuodessa oppinut syömään) tahdista viiden aterian rytmiin?

 

oppia ikä kaikki,

M

 

Share

Kommentit

Vau mikä vauva!

Mulla on kans jogurtit ja rahkat aamusin, koska muuten mäkään en ois oppinut syömään aamupalaa. Paitsi just vapailla, jollon aamiaisen voi syödä hitaasti kahden tunnin päästä heräämisestä.

Itellä on suunnilleen neljän aterian rytmi, kuten taisin viimeks kirjottaa että lapsellakin usein. Nyt tuli mieleen, että ootko huomannut lapsen syömisessä mitään eroja siihen syökö se seurassa vai itekseen? Meillä lapselle kaikista hankalin ateria on sen lounas, jonka se syö käytännössä yksin, koska meillä muilla ei oo ruoka-aika vielä sillon. Vähän sellasta nyppimistä ja maanittelua... sitten taas kun syödään kaikki siinä yhdessä samaan aikaan samaa ruokaa, pistelee lapsikin mukisematta.

MinEna
Kasvukäyrillä

Mulla on smoothiet ollu ihan juotavan ohuita, kun en kerta kaikkiaan saa aamuisin nieltyä mitään. PIkkuhiljaa ajattelin paksuntaa niitä niin jospa ne rahkat jogurtitkin alkaisi sitten menemään muuloinkin kuin viikonloppuisin ajan kanssa.

Tota mäkin jäin muuten pohtimaan, mutta sillä ei kyllä ole vaikutusta asiaan, Ihan yhtä hanakasti hän siitä pöydästä pakenee oli siinä muita syömässä tai ei =/

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.