Palikkatalo, jota (blogi)kodiksi kutsutaan

Kasvukäyrillä

Neiti S on päässyt vihdoinkin aktiiviisen rakennusvaiheeseen, mitä tulee palikoihin ja legoihin. Vielä jokin aika sitten lego- ja megablocksleikkimme pitivät sisäällään vain äidin tai isin rakennusta ja neidin tuhoamista. Leikit loppuivatkin tällöin aika nopeasti, sillä edes pientä tornin alkua ei ehtinyt saada aikaiseksi ennen kuin terninaattori hyökkäsi ja tuhosi alun.

Nykyään meillä rakennetaan paljon ja usein. Neiti rakentaa: robotteja, torneja ja etanoita.

Palikkavaiheessa ei ole kuin yksi miinuspuoli:

Blogikoti in action

tyhjä laatikko kaipailee palikoita

Ensimmäistä kertaa muuton jälkeen leluvuori ja epämääräiset läjät ovat vallaneet koko asunnon, palikat kun leviävät näppärästi vähän joka paikkaan. Ja tietysti se oli (ainakin toistaiseksi) toivoeajattelua, että ne palikat pysyisivät täällä, jossa olisi iso tila niiden levittelyyn.

On se yhdessä rakentelu, ja erityisesti rakenteluun liittyvien tarinoiden kuuntelu, kuitenkin niin hauskaa, että luoviminen palikkameressä on kai pieni hinta ;)

 

M, joka ei enää i k i n ä mieti yhdenkään lapsiperheen kodista, että ohhoh onpas täällä tavarat levällään.

 

 

Kommentit

Silkkitassu

Sen kerran kun niitä leluja siirtää takaisin laatikkoon niin jostain paikalle eksyy lapsi joka sit päättää etsiä alimman lempilelun ja muut lelut levitellään pitkin lattiaa TAAS! Kokoajan saisi olla laittamassa leluja järjestykseen, jos tahtoisi pitää olohuoneen nättinä. 

MinEna
Kasvukäyrillä

No ihan just näin =D

JP ja Kirppu

Ei liity asiaan, mutta: Ooooo mikä ihana taulu :)

MinEna
Kasvukäyrillä

Voi kiitos! Se on itseasiassa sukulaiseni maalaama ja meidän kodin sydän <3

kirsikkainen

Juuri tässä hymyssä suin muistelin kuinka pienenä tyttönä kauhistelin monien kavereiden koteja, joissa tavarat oli ihan levällään. Nyt oma kotini on on aika vastaava kuin nuo kauhistuksen kohteet sille 5-vuotiaalle minälleni.

Äitini nyt vain oli (ja on edelleen) superneuroottinen pitämään kaikki järjestyksessä. Ilmeisemmin niin neuroottinen, että mieluummin keräsi jälkeni nopeasti kuin opetti mua keräämään itse.. Harmillista sinänsä, että jos olisi juurruttanut lapsesta asti tuon neuroosin muhunkin niin voisi kotimme olla suurimman osan ajasta järjestyksessä. Mutta toisaalta varmasti joskus kaipaan vielä aikaa, kun keittiön lattialla on rivi hevosia, lehmiä ja kirahveja syömässä :)

MinEna
Kasvukäyrillä

Ihan varmasti sitä tulee kaipaamaan, joten parempi vain keskittyä siihen ajatukseen, sillä muhun ei ainakaan ole periytynyt (enkä edes tiedä mistä sellaisia geenejä olisi päässyt tulemaan) yhtään siivousneuroosia. Tai on, mutta ei sellaista tavaroidenkeräilyneuroosia ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.