Pikku Kakkonen

Kasvukäyrillä

Eilisen raskaustestiepisodin jälkeen jäin miettimään ajatusta siitä "pikku kakkosesta", sisaruksesta neiti S:lle. Olen ennenkin täällä blogin puolella pohtinut asiaa, kun neiti oli vielä aivan pieni. Kirjoituksen voit lukea täältä.

Lähipiiriini on taas pullahtanut vauva ja olen huomannut myös katselevani niitä pyöreitä massuja taas uudella silmällä. Kertonee jotain positiivisesta suhtautumisesta asiaan. Ja totta onkin, kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että olen aina halunnut kaksi lasta. Ja pienellä ikäerolla tietysti, jotta heistä olisi toisilleen mahdollisimman paljon iloa.

Ja sitten kun oikein asiaa mietin (eikä nyt puhuta siitä, että tällainen toive tarkoittaisi paluuta lapsettomuusklinikalle, se on ihan oman juttunsa), niin edelleen totean: yksi on hyvä. Sillä tämä yksi itsessään on jo enemmän kuin kuvittelin saavani. Ja koska nyt kun tämä yksi on uhmassa saavuttamassa ikää, jossa hänen kanssaan voi keskustella, voi leikkiä ja laulaa niin, että Köjö köjö kiikko raikaa, voi mennä retkellä, jutella nähdyistä ja tehdyistä asioista, häneltä saa kuulla toukkapeehosen oli tänään kivellä, kuinka äidin pitää mennä pois, kun vauva nukkuu ja sen kuinka ihana äiti on, en voisi kuvitellakaan juuri nyt keskittyväni mihinkään muuhun kuin nauttimaan noista hetkistä. Jaettu ilo on paras ilo, mutta haluan jakaa sen vielä vain meidän kesken.

Niitä paljon puhuttuja uhmakohtauksia lukuunottamatta, elämä helpottuu kokoaika. Jatkuva arvailu tarpeiden ja kipujen perään haihtuu pikkuhiljaa ja tilalle tulee Äiti, minu haamittaa tai sattuu. Löytyy osallistuva pikkuneiti, joka löytää päiväänsä ilon siitä, että hän saa kantaa Isille nuotiopuut ja kaataa kahvin kuppiin. Voimme oikeasti olla yhdessä tekevä perhe; se on se mitä olen vuosikaudet odottanut ja nyt se on tässä. Sitä paitsi hän kertoo vietävän hyviä vitsejä!

 

edelleen, juuri näin on hyvä <3

 

 

M, joka saa edelleen hymyn huulilleen katsoessaan noita viikolopun seikkailukuvia

 

 

Kommentit

Amma
Why you little!!

Krhm, meillä käytiin tänään taas keskustelu: "sisarus olisi lapselle niin hyvä, mutta jos ei tarvisi olla raskaana ja jos voisi saada takeet että se olisi vauvana (ainakin) yhtä "helppo" kuin tämä, niin sitten. mutta ei ehkä ihan vielä. Jos tämä yksi nyt saadaan suht itsenäiseksi, niin katsotaan sitten".

Että mikä sama elämäntilanne tai suurempi yhteys, häh?

MinEna
Kasvukäyrillä

No siis just näin!

Sielunsisko <3

Amma
Why you little!!

Mä haluun painaa sata sydäntä sulle!!

MinEna
Kasvukäyrillä

<3 x 100 pus*

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hah, täälläkin on pohdittu ihan samaa...

MinEna
Kasvukäyrillä

Näyttää olevan kuuma-aihe tällä hetkellä =)

Toivon teille mitä hartaimmin toivottua lopputulosta <3

Katie
Aika kypsä äidiksi

Kiitos! <3 Teille myös, jos jossain vaiheessa päätätte haluta yrittää pikkusisarusta...

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com

Tämä on ehkä ihanin ja lohdullisin teksti, jonka olen vähään aikaan lukenut &lt;3. Meidänkin lähipiiristä on viimeisen viikon aikana kuultu kolme eri vauvauutista, ja olo on ollut iloisen lisäksi tosi haikea. Sillä tästä ihanasta isosta lapsestahan minäkin haluaisin nauttia ihan täysillä! Vaikka välillä haaveilenkin toisesta, on mielessä edelleen esikoisen raskausajan neljän kuukauden raju pahoinvointi, rankka synnytys ja pitkään kestänyt toipuminen komplikaatioineen sekä synnytyksen jälkeinen masennus, joten kynnys kakkoskierrokselle on aika korkea...

MinEna
Kasvukäyrillä

Voi kiitos! Ja ihanaa, että teksti tavoitti sillä tavalla kuin se oli tarkoitettu: katsoa asiaa kauniilla tavalla. Ja anteeksi, että vastaus tähän on kestänyt näin kauan, kaikenlaista hässäkkää tullut eteen.

Kuulostaa hurjalta tuo sinun alkutaipaleesi esikoisen kanssa, enkä ihmettele, että kynnys on korkea! Itse uskon siihen, että kyllä sen sitten tietää kun aika on oikea <3

Ihanaa syksyä teille!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.