Tasan vuosi sitten - rv 41 + 2

Kasvukäyrillä

Tasan vuosi sitten vietin rauhallista koti-iltaa. Raskausviikkoja oli kertynyt jo 41+2, olin iso, turvonnut, laiska ja kärsivällisyyteni oli lopussa. Aika kului lähinnä yliaikaiskontrollia odotellessa ja "tää ei synny ikinä" -mantraa hokien. Siivosin sen minkä jaksoin, pääasiallisesti en jaksanut, sekin keino oli nimittäin todettu turhaksi jo monet kerrat. Haeskelin jo googlesta Guinnesin ennästyskirjan kustantajan yhteytietoja, varatakseni itselleni palstatilaa, olin nimittäin jo aivan varma, että juuri minusta tulisi se historian ensimmäinen nainen, joka ei koskaan synnyttänytkään.

Enpä tiennyt tuolloin nukkumaan mennessäni, että nukkuisin viimeisen rauhallisen yöni vähään aikaan.

se ainoa mahdollinen edes siedettävä asento

Seuraavana aamupäivänä alkoivat taas jo keskiraskaudesta tutut supistukset. silloin ne tuntuivat minusta kipeiltä, mutta aivan liian harvoin niitä oli. Sain itseeni puhtia ja aloin taas siivoamaan; vähän kipeämpiä ja vähän useammin. Jos on odottanut niitä helvatun supistuksia viimeiset neljä viikkoa, niin tunninkin välein tuntuu siltä, että niitä on jatkuvasti! Sama tahti jatkui, supistuksia ja kiihtyvää innostusta, joka purettiin tekstiviesteinä miehen kännykään töihin.

Iltaa kohti supistukset kovenivat (ja minä hölmö luulin, että ne olivat jo päivällä kipeitä) ja tihenivät, siltikin ollakseen vain 15 - 30 minuutin välein kiusaavaa kipua. Ja siis oikeasti kipua! muistan ajatelleeni, että eihän tämä tästä ainakaan enää kipeämmäksi voi muuttua. Ihmetelleeni, että vaikka näin paljon jo sattuu, niin miksi supistukset eivät ole tiheämpiä? Olin hermostunut ja levoton. Silti innoissani. Ja sitten taas vain levoton ja hermostunut. Mikään ei tuntunut hyvältä.

Yritin mennä nukkumaan; ei toiveitakaan. Heti raukean olon tullessa supidtud vyöryi voimalla päälle ja virkisti minut: kuinka kauan seuraavaan? Joko joko? Pari todella kipeää ja parin minuutin välillä. Paniikki.

 

Nyt se tulee!

 

Tuliko? Lue se huomenna, kun neidin yksivuotisjatkis saa jatkoa!

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi tällaiset postaukset ovat jotenkin niin liikuttavia. :') Tuo tyyny reisien välissä kyljellään -asento tuli itsellekin hirmu tutuksi loppuraskaudessa, on tainnut aika kullata muistot kun olin jo aivan unohtanut tuon. Onnea jo etukäteen yksivuotiaalle pikkuneidille! :)

MinEna
Kasvukäyrillä

Mua on aina harmittanut, että aloitin blogaamisen vasta kun neiti oli 3kk, raskaus ajasta ja synnytyksestä ja kaikesta ois ollu niiiiin kiva kirjoittaa. Mutta NYT mulla on mahdollisuus siihen :D

Aika on todella kullannut muistot, kun mäkin ajattelen sitä kaikkea nyt lämmöllä. Siis what, mihin katosi ne kaikki ei enää ikinä, hyi, yäk, hirveetä -ajatukset?

Neiti kiittää, etukäteen <3

Kristaliina
Puutalobaby

Jee kivaa, jatkis! Odotan jo innolla seuraavaa osaa!

MinEna
Kasvukäyrillä

No hei mäkin, kun ne sun jatkikset on aina niiiin kivoja! Koskas seuraava? :)

Toinen osa on nyt julkaistu ;)

 

Silkkitassu

"Kyllä tiedät milloin pitää lähteä!" sanottiin synnäriltä. Entäs jos en tiedäkkään! Itsellä niitä supistuksia tuli vaihtelevasti 5-30 minuutin välein ja käytin tens-laitetta kipuihin. Ja sitä kesti useita päiviä eikä mitään tapahtunut.. Niin tuskastuttavaa!! 
Onnea yksivuotiaalle!
 

MinEna
Kasvukäyrillä

Ihan todella tutun kuuloista. Paitsi, että mä vaan kärvistelin, en osannut yhtään rentoutua tai keskittyä lieventämään sitä kipua. Suihkussakinmaltoin olla noin kolme minuuttia :D

Kiitos :) Ei se ihan vielä sitä ole ;)

 

Hembu (Ei varmistettu)

Ai kamala, eksyin blogiin googlettaen raskausviikkoja. Erityisesti tuo guinesin ennätyskirja kohta tuntui niin tutulle, että itku tuli. Oli pakko tulla ihan kommentoimaan, tiivistit kaikki minun ajatukset yhteen lauseeseen.
Menossa 41+3 ja eihän tämä synny ikinä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.