Teiniraskauksista, aborteista ja lapsettomuudesta

Kasvukäyrillä

Törmäsin tänään tähän uutiseen Rovaniemeläisestä "teiniäiti buumista" enkä voi kuvailla miten vatsani vääntyy nurin päin (eikä suinkaan sillä hyvällä tavalla), kun luen tämänlaisia uutisia tai kuulen puhuttavan nuorista äideistä, nuorina tehdyistä aborteista sekä siitä millaista tällaisten asioiden kanssa eläminen voi pahimmillaan olla.

En usko, että äitiys katsoo ikää, jokainen on yksilö niin äitinä kuin ihmisenä, ja toinen 17-vuotias voi suoriutua tehtävästä paljonkin helpomalla, ja olla tehtävään huomattavasti kypsempi kuin osa 25-vuotiasta, siispä minun on verrattava tilannetta itseeni. 

Kuulun itse tähän "nuorena abortin tehnyt" -kategoriaan, olin hyvinkin potentiaalinen teiniäiti, kun raskauden keskeytys saatiin tehtyä viikkoa vaille määräaikaa, 11. viikolla. Myöhäiseen reagointiin oli vain yksi syy: oma nuoruuteni ja tietämättömyyteni. En ymmärtänyt olevani raskaana. Ja kun asia vihdoin valkeni oli jo kiire toimia. Oli kiire tehdä päätöksiä. Päätöksiä, joiden kanssa olen elänyt ja tulen elämään loppu elämäni.

Ja tässä asiassa hassuahan on se, että teit niin tai näin niin raskaus tulee jättämään elämääsi jonkun jäljen: lapsen, muistojäljen päätöksestä tehdä abortti tai muiston keskenmenosta. Ei ole "peruuta nappia". Once you are there, there is no going back.

Ja sitten tuo uutisissakin esille otettu tosiasia, että abortti voi pahimmassa tapauksessa johtaa lapsettomuuteen myöhemmässä elämän vaiheessa. Te, jotka olette seuranneet blogiani tiedätte, että lapsettomuus on minulle hyvinkin tuttu asia. Se  mitä te, että tienneet on se, että kulutin vuosikausia peläten, että teininä tehty abortti oli syypää tähän. Kulutin vuosia peläten ja syyttäen itseäni ja kuullen lääkärinvastaanotto toisensa jälkeen, kuinka kohdusani on arpikudosta, todennäköisesti abortista johtuen, ja tämä voi estää raskauden alkamisen, ilman hyvää tuuria. Noh, hyvä tuurihan meillä sitten kävi, eikä abortti suinkaan ollut se ainoa syypää.

Se mitä tuo vuosien pelko ja itsesyytökset yhteenlaskettuna siihen syyllisyyteen, jota itse toimenpide minussa aiheutti, teki psyykkeelleni ja kuinka paljon se oli osasyyllisenä vaikeisiinkin masennusvaiheisiin voi vain kuvitella. Sen verran voin vihjata, että pitkän terapiajakson aikana näitä asioita on puitu uudelleen ja uudelleen ja aina vain ne on kohdattu uudestaan. Jälki on ikuinen.

Entä sitten, kun raskaus oli vihdoin alkanut?

Tiedättekö, vaikka kuinka olin onnellinen, surin jatkuvasti tuota menetettyä ihmisenalkua. Niihin maagisiin viikkoihin 11, jolloin minulla oli toinen ultra, surin ja kävin läpi kaikkia niitä yli kymmenen vuoden takaisia asioita ja tapahtumia. Ultrakuvia nähdessäni olin umpionnellinen ja rakastunut, mutta samaan aikaan sieluni itki, ajatellessani, että tuolta, juuri tuolta on näyttänyt myös hän, jolle en voinut antaa edes mahdollisuutta. Enkä usko, että asia olisi koskaan kokonaan "pois systemistä", kannan sitä mukanani koko elämäni, tavalla tai toisella.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, teinkö oikean ratkaisun olisi vastaus ehdottomasti "kyllä". Ei minusta olisi ollut teiniäidiksi. En osaa sanoa olisinko vielä 20-vuotiaanakaan ollut oikeasti valmis, vaikka sitä niin kipeästi halusin. 28-vuotiaana sen sijaan olin valmis. Olin valmis luopumaan omista oikeuksistani tehdä päätöksiä perustuen vain ja ainoastaan omiin tarpeisiin ja haluihini. Olin valmis tipputtamaan itseni tarvehierarkian pohjalle, jossa perustarpeidenkin täyttämiseen on odotettava hetkeä, joka sopiva jollekin muulle. Puhumattakaan niistä haluista. Ja silti se oli vaikeaa, vaikka kuinka olin siihen valmis, niin valmis kuin olisin voinutkaan olla.

 

Sanoinko jo, kuinka vatsani kääntyy ympäri kun kuulen sanat teiniraskaus ja buumi? Sydän särkyy.15-vuotiaan kuuluu murehtia ihan toisenlaisista asioista kuin siitä tehdäkö abortti vai ryhtyä vanhemmaksi. Toivon, että olisin itsekin voinut tehdä niin. 

 

Once you are there, there is no going back.

 

E

 

PS. Tämä ei ole kannanotto siihen, onko abortti oikea vai väärä ratkaisu, vaan tämä on vain tarina yhdestä teiniraskaudesta. 

 

Share

Kommentit

Amma
Why you little!!

Voi muru <3

Ei ole väärin, että oikeatkin päätökset ovat raskaita ja aiheuttavat päänvaivaa. Siitä tietää vaan, että on ihminen. Niin kauan kun muistaa, voi jossitella.

Mä en voi samaistua, mä en voi sanoa että mä tiedän miltä susta tuntuu. Mä voin vaan toistella tyhmiä, valitettavan oikeassa olevia kliseitä ja olla olemassa.

Äh, mä NIIN yritin oikeesti saada jotain järkevää sanottavaa aikaiseksi, mutta ei, apinat hakkaa vaan symbaaleja päässä.

MinEna
Kasvukäyrillä

<3 Kiitos, mä tiedän mitä sä yrität sanoa <3

Onneksi tässä vaiheessa elämää, se taakka ei ole enää kuin ajoittain esille pyrkivä. Aika parntaa haavat, vaikka arvet jäävätkin meitä muistuttamaan <3

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Huh, raskaasta aiheesta puhut. Ja hienosti puhutkin. On tosi hienoa lukea jonkun kokemuksia näin pitkän ajan jälkeen. usein kun näistä ei oikein puhuta. Abortti on tabu, ainakin omassa tuttavapiirissäni. Tiedän ainakin kolmen suhteellisen läheisen kaverin tehneen abortin teinivuosina, mutta yhdenkään kanssa en ole koskaan myöhemmin asiasta puhunut. Näistä kavereista kaksi on sittemmin saaneet lapsen, enkä mä ole edes osannut ajatella, että minkähänlaisia tunteita he on käyneet menneisyyden takia läpi. :/

Ton buumin kyllä sois aika pian laantuvan...

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos <3

Näitä tabuja olisi mun aika rikkoa ja rajusti, sillä asioiden käsittely olisi ihan yksilötasollakin helpompaa jos ne ei olisi niin vaiettuja. Sama pätee synnytykseen jälkeiseen masennukseen, mieleterveyshäiriöihin ihan mihin tahansa. Ja siksi halusinkin nostaa tämän(kin) asian pöydälle.

Jokainen kokee asiat yksilöinä, tämä on vain minun kokemukseni.

KaHeVi
Life Time Story

Minä olen se joka tuli 17-vuotiaana raskaaksi mutta teki toisen päätöksen, eli lapsen. Muistan vielä kun miehen, silloisen poikaystäväni =D, kanssa laitoimme paperille ylös 'asian' hyvät ja huonot puolet. Huonoja tuli paljon ja hyviä tuli vain yksi, oma lapsi. No, emme tehneet aborttia vaikka jännittikin tuleva. Meillä oli aika hyvä tukiverkosto joka auttoi asiaan ja olimme myös tottuneita olemaan pienten lasten kanssa.
Nyt, kun 'se' lapsi valmistautuu penkkareihin ja kirjoituksiin ja on aivan ihanista ihanin tyttö, voin vain helpotuksesta huokaista että päätös oli se mikä oli. Mutta, se olisi voinut olla toinen ja ymmärrän sinua tunteitasi aika hyvin. Rankka aihe ja rohkea kirjoitus, olet ihan mahtava. Paljon haleja♥

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos sinullekin kauniista sanoista <3

Juuri tätä mä halusinkin korostaa: ei ole määritelty sitä mikä on oikea tai väärä tai kuka (ja minkä ikäinen pärjää) ja kuka ei. On yksilöitä ja ihanaa, että sinun tarinasi on onnellinen! 

Huomautuksena täytyy sanoa, että itse olin tuolloin vielä vuosia nuorempi kuin 17, jos kirjoitukseni antoi virheellisen kuvan. 

 

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos Ruusu <3

Niin, oli itsellekin mekoinen oivallus kun tämän tajusi. Ja oikeasti, minusta todella piti tulla oikeasti äiti, että sen todella ymmärsin.

Tove Janssonin tytär

Mulla on hyvin samanlainen tarina ja tunnistan tunteet, joista kerrot. Tavallaan suren menetettyä lasta nyt ensimmäistä kertaa todella, kun tämä toinen vaihtaa asentoa mahassani. En kadu päätöstäni, mutta ei sitä varmasti koskaan unohdakaan. Rakkautta sinne ♡

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos kommentistasi <3 Eikö olekin jännä miten sitä kaikkea  jotenkin elää uudestaan? Raskaus aikuisella iällä oli itseasiassa ehkä se terhdyttävin kokemus koko asiassa, sillä asian pystyi jotenkin konkreettisesti vihdoinkin käsittelemään. Samoin sinne ja kaikkea hyvää raskauteesi <3

Tove Janssonin tytär

Elää kyllä kaikenlaista menneisyyttä uudestaan juuri nyt ja analysoi ja pohtii sellaisia juttuja mitkä on saanut uinua jossain tuolla syvällä sisimmässä. Mutta pitää vaan olla avoin ja antaa niiden ajatusten seikkailla eikä säikähtää pienestä turbulenssista. Onneksi on ystäviä joille purkaa, kun tuntuu että sitä tarvitsee. On tää vaan henkisesti vähintään yhtä iso mullistus kuin mikä näkyy ulospäin.

#MOMFIE

Tosi koskettava kirjoitus, vaikken ole teiniraskautta kokenutkaan (tasantarkkaan suotuisten tähtien asentojen ansiosta). Olet rohkea, kun jaoit tämän kanssamme. Kiitos. Ja tuo peruutusnapin puuttuminen on muuten ihan totta, keskenmenonkin kohdalla.

MinEna
Kasvukäyrillä

Kiitos Satsu <3 

Kommentoi