Ladataan...
Kasvukäyrillä

Eilen uusien kollegoideni kanssa lounastaessani hauskuutin itseäni erilainäisillä mielikuvilla:

Entä jos aikuiset ihmisetkin tyynen rauhallisesti työntäisivät kielellä pureskellun ruoan ulos suusta? Joka kerta pureskelun jälkeen. 

Alkaisi huutamaan naama punaisena kun käännät selän poistuaksesi työtoverisi huoneesta?

Työtoverisi saapuisi huoneeseesi vain ja ainoastaan heitelläkseen tavarat alas työpöydältäsi? Siis kaikki tavarat.

Lista jatkuisi loputtomiin.

Ja tänään törmasin tähän, Lähiömutsin blogikirjoitukseen töihin paluusta, enkä olisi (todellakaan) osannut asiaa paremmin sanoiksi pukea! Ja nauroin katketakseni, sillä juuri noin absurdin älyttömältä se töissä olo tuntuu!

Hämmästyttävää, kummastuttavaa!

Ja tiedättekö! Ei ole maailmassa parempaa paikkaa kuin koti! Kuinka ihana onkaan tulla kotiin, neidin ja Isin luo, nostaa jalat ylös ja nuhjata sohvan nurkassa hyväntuulisen tytön kanssa <3 Hänkään ei jaksa kiukuta, kun ei ole tarvinut äidin naamaa tuijottaa koko päivää, päin vastoin; halit on nyt in <3

vastustamaton <3

 

Huomenna on ensimmäisen viikon viimeinen päivä ja perjantaina olen taas päivän verran kotiäiti.Ohjelmaa on jo valmiiksi suunniteltu, ettei se tuo pehmeä nurkka vedä ihan kokonaan puoleensa ;)

 

Rentouttavaa (ja Lähiömutsin juttua lukiessa hauskaa) keskiviikkoiltaa!

 

PS. Neiti S on oppinut paljon uusia taitoja, niistä lisää seuraavalla kerralla!

 

 

 

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

"Tässä on työhuoneesi."

- Joo.

"Tässä on puhelin."

- Kiitos.

"Tästä tämä tietokone."

- Kiva, kiitos.

"Muistatko missä se työhuoneesi oli?"

- Hyvin epävarma ehkä.

 

Paljon kaunista hymyilyä, nyökkäilyä, lyhyitä hyväksyviä vastauksia, reippaita kädenpuristuksia, hermostuneita (huonoja) vitsejä ja armoton päänsärky, niistä oli tämän äidin ensimmäinen toimistopäivä tehty. Mut hei, silti se oli kivaa!

 

Kotiin palatessa en tiennyt enää maata enkä valuuttaa ja rehellisesti sanottuna jos en olisi hokenut omaa nimeäni päivän aikana lukemattomia kertoja, olisin varmasti unohtanut senkin.

 

NOTE TO SELF: varaa lähtöön noin kaksi tuntia aikaa, vähintään.

 

Kauniita unia! 

 

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

 

Longchamp LM Cuir Medium Tote, minun lahjani minulle uudesta työpaikasta!

 

Olen ollut niin tyytyväinen onnistuessani työpaikan haussa, että päätin palkita itseni laukulla. Aika kiva aloittaa uusi ura, uusi laukku olalla keikkuen!

Sisäisen materialistin ruokkiminen helpotti myös vähän (huom. todella vähän) pistoa sydämessäni, jonka tunnen lähes joka ilta kun katselen pientä tyttöäni. Tuo pisto on häivähdys huonoa omatuntoa, jonka tunnen töihin paluustani. Lahja, palkinto ja pieni lohtu, niistä tämä laukku tehty! Se jääköön muistoksi, siitä kuinka elämä ja arki muuttui taas kerran.

 

Millaisilla asioilla sinä olet palkinnut itseäsi hyvistä suorituksista? entä tuleeko harrastettua terapiashoppailua? Kenties yhdistelmähankintoja näistä molemmista, kuten tämä uusi ihanuus? 

 

 

Share

Pages