Ladataan...
Kasvukäyrillä

Muistatteko tämän: http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/working-mom-be

Täydellinen hoitoratkaisu! Niin, jos kukaan ei ole kipeänä. Jos se muutenkin kurjan sairastumisen uhri sattuu olemaan se mummi, jonka piti hoitaa alku viikko, ja kuume kestää koko viikon, ei järjestely enää olekaan niin täydellinen.

Kulunut viikko on ollut yhtä organisointia ja ongelmienratkomista.

Maanantaina, jäin kotiin hoitamaan neitiä, luojan kiitos nelipäiväinen viikko mahdollistaa pienen sumplimisen haasteita kohdattaessa. Vietimme siis mukavan äiti-tytärpäivän perjantain sijaan maanantaina. 

Tiistaina, isi veivasi omat lapsenhoitopäivänsä kattamaan tiistain ja keskiviikon, joten minä lähdin aamulla töihin ja isi-tytärpäivä alkoi. Töissäkin meni ihan kivasti, vaikka maanantaina pöydälle kasaantuneet työt hieman laittoivatkin hikoiluttamaan, mutta niinhän se menee, ei ne siellä itsekseen tule tehdyksi! Iltapäivän aikana selvisi, että Mummi kuumeilee edelleen, eikä torstaillekaan ole hoitajaa tiedossa. A p u a ?

Keskiviikkona aamulla toistui tiistain kaava, äiti töihin ja isi kotona. Edelleen työpöydällä odotti isoakin isompi läjä töitä tehtäväksi, sillä edellinen päivä ei mitenkään riittänyt kahden päivän töiden tekemiseen. (Ylläri). Sitten, noin kello 8.30 computer says NO. Niiiice. Eihän niitä rästitöitä ollutkaan tehtäväksi. Ei kun hetkinen...? Päivä kuluu, posti tuo lisää töitä ja paerit kasaantuvat pöydälle. Hiki se vain nousee pintaan. Lastenhoitojärjestelyissä käännytään tätini puoleen, en mitenkään voisi olla torstaita kotona. Kotiinlähtö ja edelleen toimimaton ohjelma tietokoneella.

Torstaiaamuna, tätini ajoi Hämeenlinnasta Espooseen, kyllä hän on enkeli, ja me painuimme työpaikoillemme. Ja sitten saapuu tieto, että Mummi ei perjatainakaan ole vielä käytettävissä. En ajattele, keskityn siihen, että tietokone on nyt saatava toimimaan, aivan liikaa töitä kiinni otettavana. Sitten se alkoikin toimimaan sopivasti kello 11! Jesh! PIkainen neuvottelu esimiehen kanssa ja sain sovittua perjantaille ylimääräisen vapaapäivän. Hei täähän järjestyy! Kolmetuntia ahkeraakin ahkerampaa työntekoa, noin 60 laskua käsiteltynä, "send" ja punaisena välkkyviä error viestejä ruutu täynnä!!  Nouuuuuuuuuuuu!  Ei se kai sitten toiminutkaan. Kaikki tehty tö katosi bittiavaruteen ja olin palannut samaan pisteeseen, missä olin tiistaina töistä lähtiessäni. Ja ne paperitpinot; ne oli jo torneja.

Perjantai: etäpäivä. Luojalle kiitos, tästäkinmahdollisuudesta!

Jos mietit miksi blogihiljaisuus, niin tässä syy. Aivoni ovat raksuttaneet aivan liian ylikierroksilla kirjoittamiseen. Olen siitä kovin pahoillani, mutta aina ei kerta kaikkiaan kykene.

Äitiys ja sen tuomat haasteet; pakko rakastaa niitä <3

Tuntuuko teistä (no siis ihan varmasti), että kaikki haasteet koettelevat aina samaan aikaan? Minutsa tuntuu!

Kiitokset: täti, miehen työnantaja, oma työnantaja! Ilman venymistänne, olisimme olleet pulassa.

Ja Mummi, kuten jo sanoin, syyllisyys pois, sinua tästä ei voi syyttää, vain ja ainostaan sitä inhaa pöpöä, joka sinuun pesiytyi! <3

 

Miten teidän muiden viikko? 

 

Lumista sunntaita meiltä!

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Piparkakkutalo. Ensimmäinen laatuan, minun omin pikkukätösin näperretty. Neljä ja puoli tuntia siihen kului, mutta siinä se nyt on, koristamassa ruokapöytäämme ja tuomassa piparin(joulun)tuoksua kotiimme! 

Aikalailla ylpeä olen kyllä tästä saavutuksesta. Isi ei sitten millään meinannut uskoa, että talo nousisi ikinä pystyyn, nähtyään minun ensikertalaisen (suurunhullun) suunnitelman, mutta minähän sain siitä vain lisäsisua! ;)

Kaavat piirrettiin näppärästi leivinpaperille suoraan tietokoneen näyttöä vasten, sillä niin pitkää harkintaa ja suunnitelmallisuutta projektissani ei ollut, että olisin työpaikalla tulostanut ne ennakkoon. Onnistui hyvin näinkin, neidin myrkyttömällä vaatteidenmerkintätussilla. Hätä keinot keksii. (Voitte ehkä kuvitella, että isin epäusko se vain voimistui tässä vaiheessa projektiani?)

Mattoveitsi käy aivan hyvin myös piparkakkutaikinan leikkaamiseen! Kunhan muistaa laittaa alustan taikinan ja pöydän väliin. Sillä oli myös helppo nostella pienet ikkunapalat pois tieltä. Taikinan kaulin suoraan leivinpaperille, sen verran nimittäin epäilin taitojani, että en uskonut saavani paloja siirrettyä ehjänä enää minnekään. Ja oikea valinta; paperi pellille paloineen ja uuniin, helppoa!

Amatöörinä huomasin vasta kasausvaiheessa, että olin tehnyt tuplamäärät ulkoseiniä, mutta olinpa varmistanut selustani, parempi liikaa kuin liian vähän;)

Koristeina toimivat perinteiset Ranskanpastillit, sokerikuorrute, sekä mansikkatomusokerista tehty vaaleanpunainen kuorrute (sekin muuten ensimmäinen laatuaan, minun käsistä.)

Kasaus perinteisesti sokerisulalla, mutta olen kuullut, että kuumaliimapistooli on myös varsin kätevä tässä talonrakennusprojektissa. Talon syötävyys huononee melkoisesti tällä tyylillä?

Tönö nousi pystyyn klo 22.00. Harjakaisia vietettiin isin ja äidin kesken nauttimalla lasillinen hyvää punaviiniä <3

 

HAH, I MADE IT!  (ai miten niin vähän ylpeä?) 

 

Löytyykö teiltä piparkakkutalo tai tullaanko sellainen tekemään? Mielelläni näkisin muidenkin aikaansaannoksia, jaa siis kuva sinun luomuksestasi tähän postaukseen!

 

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Torstainen työpäivä jatkui mukavasti pienissä jouluissa kaupungilla ja perjantaista itsenäisyyspäivää juhlistettiin sitten perheen kesken kotona. Perinteisellä herkkuillallisella tietysti!

Menu piti sisällään:

äidin valmistamat valkosipuli-auraetanat

isin valmistamaa hirvipaistia

isin rosmariiniperunoita ja

punaviinikastikkeen

jälkiruokana toimi glögi ja piparit, ensimmäiset tälle vuodelle

Entäs neidin menu?

No ihan sitä samaa!

Täytyy myöntää, että epäilin suuresti etanoiden tarjoamista tuolle pienelle, mutta sitten muistin pikkuveljeni, joka rakasti isäni tekemiä etanoita jo hyvin pienenä. Niin paljon, että Levin reissullamme hänen ollessa viisivuotias, hän tiedusteli oma-alotteisesti tarjoilijaltalöytyykö listalta etanoita. Ja tilasi ne.

Neiti S ei taida paljoa erota tästä pienestä kulinaristista, sillä etanat katosivat lautaselta hujauksessa!

Ensimmäinen juhlaillallinen jolloin neidin ateria ei poikennut omastamme

Pienen tytön kasvaessa, perhejututkin muuttavat muotoaan. Ja vaikka hetkittäin tunnen suurta haikeutta siitä, kuinka nopeasti ensimmäin (vauva)vuosi kuluikaan, on ihanaa, että perheessämme on nyt osallistuva lapsi <3

Valkosipuli-auraetanat olivat taivaallisia (vaikka itse sanonkin, kröhöm), mutta niin oli isin paistikin! Suussa sulavaa ja täydellistä! <3

 

Kyllä mun ny täytyy sanoa, että asiat vois olla niin paljon huonomminkin! Tällaiset hetket perheen kanssa pysäyttävät arjen ja muistuttavat siitä, kuinka onnellinen olenkaan <3

 

Miten teillä vietittiin itsenäisyyspäivää? Onko teillä jotain perinteitä?

Pages