Ladataan...
Kasvukäyrillä

Tänään on ollut väsynyt päivä. Siis minulla, neiti S ei ole nukkunut kuin yhdet mitättömät puolen tunnin päiväunet ja sen seurauksena käynyt poikkeuksellisen ylikierroksilla. Normaaliin päivään kuuluu 3-5 tuntia unta päivälläkin, mutta tämän päiväiset kyläilyt laittoivat pieneltä ihmettelijältä pasmat sekaisin, liikaa tutkittavaa ja ihmeteltävää.

Kotiin tullessamme olimme molemmat kitiseviä, sekä minä että S. Vastailin lyhyen epäkohteliaasti mieheni esittämiin kysymyksiin, jotka olivat vain aitoa kiinnostusta päiväämme kohtaan. Olin tyly. Pyysin anteeksi.

Jäin kuitenkin miettimään, että kaiken sen huomion keskellä jota neiti S vaatii ja ansaitsee, jääkö minulta liiankin usein huomioimatta se toinen maailman tärkein? Muistan kyllä kertoa neidille noin seitsemäntoista kertaa päivän aikana kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka onnellinen olen siitä, että hän on tullut elämäämme, mutta muistanko kertoa sitä tuolle (minun mielestä, ja muilla ei väliä) maailman parhaalle miehelle kuinka tärkeä hän on? Ja kuinka olen onnellisin ikinä? Vai saako hän liian usein vastaansa vain neidin uuvuttaman ihmisraunion, joka on tyly? 

Tässä on varmasti skarppaamisen varaa. Totuus kuitenkin on, että minä OLEN onnellisin ikinä eikä mitään niistä asioista, joista olen onnellinen olisi ilman häntä.

 

PS. Tässä vielä tunnelmia parin päivän takaa, neiti nauttii kovasti valokuvauksesta, joten hassuttelemmekin lähes päivittäin kameran kanssa :)

 

 

-minena

 

Ladataan...

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Kiirettä pukkaa!

Neiti S on hienosti siirtynyt osittaiseen soseruokailuun ja masuun uppoaa bataattia, botaattia ja broccolia sen kun vain lusikoi. S on myös hyvin selvästi ilmoittanut, että ihan on hyvä niin, että Äiti itse tekee hänen ruokansa; kaupan Piltit ja Bonat voivat jäädä hyllyyn, meillä ne aiheuttaa vain irvistyksen ja oksennusrefleksin. 

Kiinteisiin ruokiin siirtymisen mukana on tullut entistä selkeämpi päivärytmi, jonka kiinni pitämisestä huolehtii hyvin neiti itsekin, alkaa nimittäin naama vääntyä ja muuttua punaiseksi, jos ruoka-aika (tai päiväuniaika!) uhkaa mennä ohi. Totaalimuutos täysin rytmittömän perheen arkeen. Päivät siis hienosti täyttyvät syömisestä, nukkumisesta, syömisestä, leikkimisestä, syömisestä, nukkumisesta ja iltapuuhista.

Neidin päiväuniaikaan vaihtelevasti joko ulkoilen vaunuillen tai lorvin itse sohvalla ja nukun tai sitten siivoan (jalkapohjiin liiskautuvat bataattimössöt valtaavat keittiön hitaasti, mutta varmasti) ja siirtelen tavaroita paikasta toiseen. Intohimoni sisustamiseen alkaa näin kevään korvilla taas olemaan mielessä enemmän. Tänään uuden ilmeen sai sohva, kevääseen päivitetyillä sohvatyynyillä. Pentikin oranssit syksyyn ja talveen sopivat tyynynpäälliset saivat siirtyä pesun kautta kaappiin ja tilalle tuli Marimekkoa. Tässä pari kuvaa:

 

Inspiraation tarjosivat sunnuntaina maljakkoon kerääntyneet virpomisvitsat värikkäine sulkineen. Tyynynpäälliset lainasin neiti S:n huoneesta, mutta ehkä hän ei pahastu ;)

Ihania! Ensi keväänä ehkä jo pääsemme neiti S:n kanssa askartelemaan omamme :)

Ihanaa kevättä teille kaikille!

-minena ja neiti S 

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Terveisiä Lapista!

Lomalla on kivaa, ainakin neiti S on tätä mieltä. Äiti sen sijaan sairastaa flunssaa eikä siten ainakaan vielä pääse nauttimaan ihanasta kevättä ennustavasta säästä. Onneksi neiti S pitää hyvin huolta, että äidilläkin riittää riemua lomallaan, hän on nimittäin oppinut kiljumaan! Koko pirtti raikaa kun pikkuinen päästelee riemunkiljahduksiaan! 

Olisimme ehkä kuulleet nuo kiljahdukset jo aikaisemmin, jos olisin ymmärtänyt, että ne "Ängli pöötsit", joita 5-vuotias sukulaispoika neidille esitteli on oikeasti vauvasta kivoja. Ja miksi ei; pyöreä muoto, isot silmät ja otsaa hakkaamalla päästelee hauskoja ääniä. Ängli pöötsejä on siis hankittava kotiinkin.

Tänään meillä oli myös suuri päivä! Neiti S sai ensimmäiset maistiaiset bataattia (neiti on linjoistaan turhankin tarkka, joten neuvolan suositus on aikainen (4kk) aloitus soseille, vaikka täysimetystä on harrastettu tähän asti). Lauantaina tuo maaginen ikä täyttyy ja Ämmin ja Ukon kanssa tänään tuota herkkua jo vähän maistelimme. Ja sehän oli hyvää! Pieni bataattihirmu jäi nuoleskelemaan sormiaan kun tarjoilu loppui, äidin ISO tyttö! Hurjaa tuo pienen ihmisen alun kasvu, heikompaa meinaa hirvittää. 

Lomaa on vielä jäljellä ja toivottavasti äitikin vielä tokenee nauttimaan :)

PS. Kaikki kummalliset kirotusvireet menevät Auto correctin piikkiin eikä suinkaan räkäisen äitipään ;)

Pages