Ladataan...
Kasvukäyrillä

Kasvukäyrien lukijamäärät ovat nousseet tasaisesti kuluneiden kuukausien aikana, ja teitä alkaa olla jo melkoinen määrä! Itse en ikinä olisi uskonut, että niinkin moni jaksaisi olla kiinnostunut meidän arjestamme ja minun horinoistani, mutta ihanaa, että niin on! Olen kiitollinen ja iloinen jokaisesta kommentista ja sydämestä, jonka annatte, ne tekevät kirjoittamisesta vielä mukavampaa. Eikä haittaisi ollenkaan, vaikka kuulisin useamman teistä huikkaavan moit! ;)

Moi!

Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt kerätä teille kaikille uusillekin listaus tavoista seurata ja pysyä Kasvukäyrillä. Tämän päiväinen blogihaaste A Beautiful Body sai aikaan uskomattoman lukijarysäyksen, äskeisellä vilkaisulla lukijoita oli kertynyt jo reilu tuhat! Upeaa, kuinka ihmiset ovat kiinnostuneita aiheesta! Ja kuinka haastevastaukset ovat saaneet ansaitsemansa huomion <3

Jos joku teistä tuhannesta on sattumalta löytänyt mieleistään ja tullut jäädäkseen, niin tässä lista tavoista pysyä mukana:

  • Rekisteröidy Lilyyn ja seuraa blogia. Ohjeita löydät täältä.
  • Seuraa Blogilistalla, itse käytän tätä tapaa ja olen pitänyt siitä, helppo lukea kaikki uusimmat päivitykset kerralla.
  • Seuraa Facebookissa, kaikki päivitykset ja vähän muutakin löytyvät täältä.
  • Seuraa Bloglovin'ssa.

Kaikkien edellä mainittujen linkit löytyvät myös blogin sivupalkista.

 

Niin, että kiitos ja täällä ollaan! ;)

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Pari päivää sitten Mami Go Go Minttu esitti blogihaasteen, jonka ajatus on kaunis ja tärkeä. Useat upeat äitibloggaajat ja bloggaaja, jotka ovat äitejä ovat astuneet ulos vaatteistaan ja näyttäneet mitä ne kätkevät alleen. Toinen toistaan upeampia ja rohkeampia naisia on laittanut raskauden ja synnytyksen tuomat muutokset vartaloissaan seinälle. (Kirjaimellisesti: Mami Go Go facebook -sivulta löydät haasteeseen vastanneiden naisten tarinat)

Kuvia katsoessa ja tarinoita lukiessa näkee monen monta erilaista vartaloa. Toinen on palautunut lähes täydellisesti kun toinen ei lähellekään sitä. Tarina on silti sama; kukaan ei koe olevansa ennallaan. Vaan uuteen, suuren aarteen muokkaamaan, vartaloon totuttelu on ollut vaikeaa tai vähintäänkin haastavaa. Ja kuten Magicpoksin Majkin sanoo, on surullista kuinka itsekriittisiä ja julmia me olemme itsellemme. (Ja jos vilkaiset edellä mainitun blogipostauksen kommentteja huomaat, että julmia emme ole aina me itse, vaan me olemme sitä myös toisillemme.)

Halusin lähteä haasteeseen mukaan (pitkän epäröinnin ja jänitämisen jälkeen), sillä näin hieno asia ansaitsee huomiota ja mahdollisimman monta toistoa sanoihin: sinä olet kaunis, juuri sellaisena kuin sinä olet. Ja kaikki ne kauneusvirheiksi kutsutut jäljet ovat kunniamerkkejä siitä, että sinä olet äiti! 

tässä olen minä, ei enempää ei vähempää, vain minä: yhdeksänkuisen tytön äiti

Itse olen lähes läpi elämäni kärsinyt huonosta itsetunnosta ja erittäin epävarmasta ja kriittisestä suhtautumisesta vartalooni. On ajanjaksoja, jolloin se on johtanut runsaaseen alipainoon ja järjettömiin laihdutusjaksoihin. Raskausaikana pahin pelkoni oli raskausarvet, lähes uin öljyssä, jotta niitä ei vain tulisi. Murhehdin paljon raskauskiloista ja siitä, tulisinko koskaan pääsemään niistä eroon. Synnytettyäni neidin en edes pystynyt katsomaan itseäni peilistä pitkään aikaan ilman, että koin suorastaan fyysistä pahoinvointia. Minulla oli kuitenkin vartalo, joka palautui hyvin ja melko nopeasti. Ennallaan se ei kuitenkaan ole. Jo entuudestaan olematon rintavarustus on imetyksen myötä muuttunut kahdeksi nahkapalaksi. Vatsalihakseni, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa, ovat poissa. Niitä ei kerta kaikkiaan ole. Ryhtini on muistuttaa ässää, jonka seurauksena myös lantio- ja selkäkivut ovat joka päiväisiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Silti, en koskaan aikaisemmin ole osannut olla itselleni niin armollinen kuin tänäpäivänä olen. Jokaisella epäkohdalla on syynsä, neiti S, enkä milloinkaan vaihtaisi häntä raskautta edeltäneeseen vartaloon. En ikinä.

Siis arvon naiset, laitan haasteen eteenpäin, jatkakaa sitä ja käykää linkittämässä tarinanne muiden joukkoon tänne!

 

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Vanhempainvapaani päättyy tänään. Huomenna olen jo talvilomalla ja seuraavat viisi viikkoa kesälomalla, siis vähän niin kuin töissä. Ja se saa minut haikeaksi. Itseasiassa minun tekisi mieli itkeä. Aika, jonka kuvittelin kestävän ikuisesti on ohi.

kaksi päivää vanha S

Pieni tyttöni on jo kohta yhdeksän kuukautta, hän leikkii, konttaa, kävelee tuettuna, sanoo "Äiti" lähes oikein, hänellä on viisi hammasta ja hän on vielä kuitenkin niin pieni. Ja silti niin iso. En voi kuin (taas kerran) ihmetellä, minne aika meni?

Olen kaikista suurista suunnitelmistani mennä töihin takaisin heti vanhempainvapaan päätyttyä päättänyt jäädä vielä kotiin, vielä loppu vuodeksi. Silti, tuntuu todella hurjalta, että tuo äitiä ympäri vuorokauden tarvitseva ihmisalku, menisi hoitoon jo viiden kuukauden kuluttua. Sydän särkyy kun ajattenkin sitä. Siispä en ajattele, en vielä. (Hoitopaikkaa tosin on pikkuhiljaa alettava jo hakemaan, jos haaveilee saavansa sellaisen toivotusta paikasta. Voi kyynel.)

Haikeuden ja kuluneen ajan muistelun lomassa keräsin muutaman kuvan matkastamme, jotka halusin jakaa teidän kanssanne. Itse en pysty kuin kyynelehtimään, kun palaan takaisin noihin hetkiin. Elämäni tähtihetkiä.

odottavan aika on pitkä

rv 41 + jotain, odottavan aika on TODELLA PITKÄ

ensihetkiä äitinä

äidin lähellä on hyvä olla

tässä me ollaan nyt

ensimmäistä kertaa liukumäessä

 

Takana aika, jota en koskaan unohda. Edessä vielä niin paljon sellaisia hetkiä, mutta ei enää koskaan samoja.

 

Kuulisin mielelläni muidenkin ajatuksia töihin paluusta ja/tai vanhempainvapaan muuttumisesta hoitovapaaksi!

 

Share

Pages