Ladataan...
Kasvukäyrillä

Täällä naputellaan kovaa vauhtia nykyisen asunnon irtisanomisilmoitusta ja valmistaudutaan iltapäivän kaupantekotilaisuuteen. Asunto, josta täällä jo vähän vihjailinkin on illalla meidän <3

Seuraavaksi tässä huusholissa starttaavatkin sitten remontti, muutto ja sisustushommat. Kiinnostaako kuulla niistä enemmän? 

Ihanaa viikonloppua!

PS. Hääpäivän kuvat ovat eilen lähteneet Italiasta kohti postilaatikkoamme, enkä malta odottaa, että saan ne käsiini! <3

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Viikko. Niin kauan olen nyt ollut Rouva K. Vau!

 

Mutta mites siinä nyt näin kävi? Ja mitä ihmettä tapahtui?

Häästressi tuli ja yllätti. Ei kai siihen sen kummempaa selitystä ole. Mitä kovemmaksi paine järjestelyistä yltyi, sitä varmemmaksi me tulimme, että ne isot prisessahäät eivät sitten ehkä kuitenkaan ole meidän juttumme.

Joulun jälkeen päätös tehtiin. Me menisimme naimisiin jollain aivan muulla tavalla. Mutta miten?

Vaihtoehtoja oli useita, kaksi asiaa vain olivat selvät; kenellenkään (no okei, melkein kenellekään) ei kerrota ja siihen on liityttävä ulkomaan matka.

Kyproksen, Kanarian saarten ja Espanjan jälkeen päädyimme Roomaanikuiseen kaupunkiin. Tavoitteemme oli vihkiminen ulkomailla, mutta jos kuulet sanat Italia ja byrokratia: juokse vielä kun voit! Mahdotonta, ainakin lyhyellä varoitusajalla.

Niinpä varasimme maistraatin, kutsuimme paikalle kaasot ja bestmanit, joiden vastuut kevenivät nekin mukavasti, ja aloimme järjestämään avioliiton siunaustilaisuutta Roomaan. Niin ja etsimään pukua. Ja sormusta. Ja vapaata töistä. Ja todistajia maistraattiin. Ja lapsenvahtia. Mutta ennen kaikkea pappia, joka voisi siunauksen suorittaa.

Stressitöntä? NOT. Kuitenkin kestoltaan vain kolme viikkoa, puolen vuoden sijaan. Ja niiiin meidän juttumme, sen tajusimme hyvin nopeasti!

Lähes viimeiseen päivään asti näytti siltä, että ajatus oli tuhoon tuomittu; pappia tai paikkaa ei löydy. Olimmekin jo asennoituneet siihen, että vain hääkuvamme otettaisiin matkalta, kunnes siunaustilaisuus kuitenkin saatiin kuin saatiinkin järjestettyä, vaikkakin viimeinen vahvistus tuli vasta 17. päivä eli ihan pikkuisen viime tingassa ;)

Avioliitonsiunaus tapahtuin Aventino -kukkulalla, Sant Anselmon luostarikirkossa, joka kuulemani on mukaan yksi Rooman suosituimmista vihkikirkoista! Ihana kirkko, ihana sijainti ja mikä tuuri! 

Tilaisuudessa läsnä olivat matkaseuramme, Herra K:n veli ja hänen puolinsa ja heidän salamatkustajansa sekä Roomassa asuva sukulaiseni, jota saamme kiittää kaikkien miljoonan palan paikoilleen laittamisesta. Lisäksi valokuvaajamme Valerio oli mukana siunaustilaisuudessa ja hääkuvamme otettiin tilaisuuden jälkeen eri nähtävyyksiä kierrelleen. Täydellinen päivä <3

Kuva hääkuvien otonlomasta, napattu kälyn Lumialla, mitäköhän ne OIKEAT kuvat ovat?

 

Nyt pikkuhiljaa palaillaan arkeen. Neitiä oli niin ikävä, että rintaa repi, mutta toisaalta, ei siinä aikuistenmatkassakaan ollut mitään vikaa! Tulen kuitenkin varmasti palaamaan tunnelmiin vielä tarkemmin, kunhan juhlapäivämme viralliset kuvat saapuvat!

 

 

Puvun, joka oli niin minä ja niin täydellinen tapahtumaan on muuten tehnyt pelastava enkeli Tuhkimotarina -liikkeen takaa, mutta palaan siihenkin vielä tarkemmin, kun käytettävissä on enemmän kuvia.

 

Ihanaa pakkasviikonloppua teille kaikille <3

 

Pages