Ladataan...
Kasvukäyrillä

Iltapalainspiraatio, sitä etsitään joka ilta, onhan iltapala nyt ehkä päivän aterioista nautinnollisin, vai mitä olet mieltä?

Yleensä lautaselle päätyy voileivät erinäisillä vaihtuvilla täytteillä, mutta toisinaan se inspiraatio iskee ja tuo nenän eteen jotain ihan muuta, niin kuin tänään. 

 
banaani-päärynäpaistos

1 banaani

1 päärynä

n. 1 rkl juoksevaa margariinia

1 dl ruishiutaleita

2 tl kanelia

(siirappia)

Uuniin 200 asteeseen 15-20 minuuttia hieman jäähdytystä ja eikun maustamattoman jogurtin sekaan.

 

Helppo ja nopea iltapalaherkku on valmis! Ja sopisi muuten aamiaisellekin (tai ihan vaan makean nälkään) ;)

 

E

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö"

Laulu, jota ajattelin sitten joskus laulavani lapselleni kun sellainen nukutettavaksi siunaantuisi. Totuus on kuitenkin se, että osaa tuosta laulusta tuota lausetta enempää vaikka lapsi on ollut nukutettvana jo reilut kaksi vuotta. Ja totuus on se, että ensimmäisiin kuukausiin en edes osannut laulaa lapselleni, ehkä juuri siksi, että olin valinnut "meidän lauluiksi" lauluja, joilla minulle itselleni ollut se on niin kiva laulu -sidettä kummempaan.

Lounatuulet ja Siniset unet lähtivät aivan yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin.

Mitä meillä sitten lauletaan?

Me laulamme jokaikinen ilta täsmälleet samat kolme laulua, joita minun oma äitini minulle lauloi ja joita aina halusin kuulla.

tiitiääinen, metsäläinen,

pieni menninkäinen

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa

sammuta, siniset tähdet 

- kirsi kunnas

 

Jokaikinen ilta kun lamppu sammuu, kuuluu samat pienet sanat: Äiti, laula sinä tiitiäinen ja joka ilta Tiiitiäistä seuraa toive Tuiki, tuiki tähtösestä ja Twinkle Twinklestä, se on kuultava sekä suomeksi että englanniksi. Ja sitten me nukahdetaan.

Tänään maatessani hiljaa Pirpanan sängyssä ja odottaessani hänen nukahtamistaan mietin, että miten nuo laulut päätyivät meidän valikoimaan ja muistin pienen kolme kuukautta vanhan rimppakintun, joka oli juuri saanut rokotuksensa. Muutoin niin hyväntuulinen eikä ollenkaan itkuinen vauva oli itkenyt neljä tuntia putkeen ja minä laskin minuutteja siihen kun hoitoapu kotiutuisi töistä, itsekin itkien. Enkä keksinyt enää mitään muuta keinoa pitää itseäni rauhallisena kuin kävellä ympäri asuntoa ja laulaa sitä yhtä ainoaa laulua, jolla äitini oli minua aina rauhoitellut. 

Lauloin itselleni Tiitiäistä.

Ja pian huomasin, että tiukkojen paikkojen tullen alkavani toistamaan tätä tapaa: kun äidillä ei meinannut keinot riittää alettiin laulamaan ja aina samoja lauluja.

Nyt ne samat laulut ovat ne, joihin neiti rauhoittuu. Ei ole murhetta (paitsi se uhmakohtaus, silloin ei parane laulaa kuin hiljaa mielessä itselle), joka ei Tiitiäisellä kaikkoaisi. Eikä ollut minullakaan lapsena.

Äidiltä tyttärelle, ei se nyt kamalaa ehkä olekaan olla äitinsä kaltainen <3

Lauletaanko teillä samoja lauluja kuin omassa lapsuudessassi laulettiin, vai oletko ottanut uuden rallatuksen käyttöön? 

 

E

 

PS. Ehkä tämä oli väistämätöntä sillä lauloihan minä lapsena jo koirallenikin samoja lauluja silloin kun hän oli hermostunut, niinkuin vaikka autossa tai uutena vuotena. Se on selkäytimessa <3

 

 

 

Share