Ladataan...
Kasvukäyrillä

Tänään oli ensimmäinen vanhempainilta, minulle äitinä. 

Olo oli kuin ala-astella koulumatkalla kesäloma jälkeen: jännitti, hämmästytti, itketti ja hymyilytti. Kävelin aivan liian nopeasti tuon lyhyen matkan (saavuin siis punaisena ja sopivasti hikisenä paikalle) ja pelkäsin mielessäni, jopa nimeni ääneen sanomista. 

Mitä jos ne pitää mua ihan urpona?

Ja heti perään: camoon, et voi olla tosissas, et sä ole menossa mitään kouluesitelmää pitämään!

ekakertalainen

 

Siellä 40 senttiä korkealla penkillä istuessa ja lapseni päivällä leipomaa pullaa mutustellessa olin jo unohtanut kaikki rakentavat naurettavat ajatukseni ja keskityin nieleskelemään palaa kurkustani ja toivoin, että niagara silmistäni ei juuri nyt ala kohisemaan.

Voi ei, mun oma töhöttäjä on täällä päivän pyöritellyt (lue: mukiloinut) pullia ja tollasen kärpässienenkin se on väkertänyt. Täällä se päivät pitkät touhuaa kun itse leikin toimistolla tärkeää. Tossa se syö ja tossa se nukkuu. Sillä on täällä kavereta.

Ja sitä rataa.

Puhuttiin siellä jotain varhaiskasvastussuunnitelmastakin ja toivotaan, että kun sen tapaamisen aika koittaa niin mä pystyn jo tekemään muutakin kuin leikkimään, että mulla on roska silmässä.

 

Onko muilla nämä ensiedustamiset vanhempana mennyt kunnialla ja ihan coolisti? Vai löytyykö joukosta kenties muitakin jänishousuja? (Pliis sanokaa etten ole ainoa)

 

M, joka pitää nyt itsekin itseään vähän urpona

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Mä ehkä vähän salaa toivoin, että loman jälkeen takaisin hoitoon meneminen olisi ollut edes vähän hankalaa (tarkottaisihan se sitä, että kotona oli ollut superhyperihanaa), mutta p**kat! Lapsi keräsi innosta hihkuen ja Ti-Ti Nallen tahdissa tanssahdellen itse tavaransa reppuun, haki kengät 10 minuuttia ennen lähtöä ja ovella sanoi vaan: "Äiti pusu, Äiti Heippa!"

Ja sinne se meni.

Ja sitten kun ajattelin yli sen pienenpienen ison pistoksen, niin oikeasti ihanaa, että hän viihtyy siellä noin hyvin! Vielä kolmen viikon tauon jälkeen hän osasi odottaa kavereiden näkemistä. Etenkin yhden pienen pojan, joka on koko aika puheissa, koska hän osaa kiivetä <3 (Joko nyt?! kyselee isi)

Neiti S:n hoitoryhmä on pienentynyt loman aikana eikä kaikki kaverit enää olleet odottamassa lomalta palaajaa, mutta onneksi ne tärkeimmät taisivat löytyä sieltä edelleen. Äidin näkökulmasta 7 lasta ja 3 kolme aikuista kuulostaa erittäin hyvältä, enkä valita ollenkaan, että he ovat päättäneet pienentää alle 2-vuotiaiden ryhmän. Vanhatkin kaverit kuitenkin löytyvät pihalta.

Vielä kesän alussa kun hoitopaikkaa vaihdettiin, olin maani myynyt ja varma siitä, että tämä ei tule ikinä onnistumaan. Nyt toivon, että voisin saada edes ripauksen siitä itselleni siitä innosta jolla tuo napero otti arjen vastaan. Ei kuulunut hiphei huutoja, kun äiti viime viikolla joutui palaamaan töihin.

Toivotaan, että se tarttuu halauksessa, sillä sitä tämä ikävästä kipeä äiti on aikakin tehnyt tänään.; halinut tuota reippaliinia <3

 

Joko teillä on palattu arkeen vai vieläkö lomaillaan? Miten paluu on sujunut?

 

iisiä alkanutta viikkoa

M

 

PS. Äidin viime viikoista työlookia pääsee kurkkimaan täältä.

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Vika olikin äidissä.

Mutta nyt näyttäisi siltä, että päiväkoti raivarit, joista niin kovin viime viikolla kärsimme ovat (ainakin toistaiseksi) takana.

Ratkaisukin oli hyvin helppo; palasimme takaisin vanhaan. Isi on vienyt neidin hoitoon nämä kaksi aamua. Yksin ja itkuitta.

kuva sunnuntaiselta veneretkeltä

Äiti on saanut kumpanakin aamuna iloisen Heipan reppuselkäiseltä naperolta ja hakiessa vastassa on ollut iloinen tyttö. Tänään muisteltiin jo uusien kavereiden nimiä. Iltakiukuistakaan ei ollut jälkeäkään.

Näillä siis mennään.

Äiti ei vie hoitoon.

Nyt voin hyvillä mielin lähteä huomiselle työmatkalle, huh.

Kiitos kaikille kommentoijille ja kannustajille viime viikon kuopassa ollessani, ne merkitsivät todella paljon! <3

 

ihanaa alkannutta viikkoa

M

Share

Pages