Ladataan...
Kasvukäyrillä

Se sujui niin paljon paremmin kun olin etukäteen kuvitellut! Kröhöm, siis ainakin neidin osalta.

Kuten, ensimmäisestä kuvasta voi päätellä, hän todella rakastaa veneilyä! Kivien heittäminen veteen oli myös huisin jännää. 

menossa mukana <3

Tekemistä ja ihmisiä ympärillä oli niin valtavasti, ettei turhautumiselle tai kiukuttelulle jäänyt juurikaan sijaan. Ja paikalla oli loistava kokoonpano pieniä hoitaja-apureita, suvun vanhemmat metrin mittaiset (teinit), jotka viihdyttivät pikkuneitiä taukoamatta. Oli kampaajaa ja tutkimusretkiä. Kyllä äiti pääsi jopa luvattoman helpolla. Kröhöm, siis neidin kanssa.

perinteinen perhepotretti 

(jos näyttää siltä, että irvistän, näet oikein. Olin juuri nyrjäyttänyt nilkkani.)

Kröhöm, konkarisaaristolainen sen sijaan nyrjäytti nilkkansa. Lipun nostossa, juuri ennen valokuvaa. Koska olin veljeäni lyhyempi, ensimmäistä kertaa, hyppäsin. Ja sattui. Onneksi on suvussa lääkäri. Ja onneksi ei mennyt pahemmin, nyt sillä nilkuttaa jo. Mutta vietävä, että harmitti!

keppikin löytyi lainaan ja ilme kertoo, se kertoo kaiken

Haaverista huolimatta erittäin onnistunut juhannus! Miten teidän juhannuksenne sujui?

 

mukavaa alkanutta viikkoa

M

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Äidin flunssa ei ole (kovin paljon) pahentunut (ei kyllä parantunutkaan), eikä kukaan muu ole perheestä (vielä) sairastunut, joten pidamme suunnitelmastamme kiinni ja suunnistamme huomenna saaristoon. Aaaaah! Ensimmäistä kertaa tälle kesälle!

Useiden erilaisten sattumusten summana olen myös aloittanut "mitä tarvitaan mukaan" -suunnittelun vasta tänään. Ja Isi ei ole vielä tullut kotiin ruokakaupasta. Joku saattaisi sanoa, että et sitten oppinut viime vuodesta mitään, mutta huomenna ollaan valmiita! ;)

Ja mulla on lista! (jottei se pupu taas unohdu) Ja neitikin tehnyt listaan omat tarkennuksensa <3

Olemme edellisen kerran olleet mökillä viime kesänä, neidin ollessa noin kymmenen kuukautta nuorempi. Tuolloin hän konttasi ja nousi silloin ensimmäistä kertaa seisomaan keskellä lattiaa ilman tukea, ollessaan yhdeksän kuukautta <3

 

Tunnelmia noilta reissuilta, voit käydä kurkkimassa näistä linkeistä:

Juhannus: http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/saaristolaiselamaa

Elokuu: http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/ala-unohda-naita-saaristolaiselamaa-vol-2

Niin ja se käärme! http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/se-oli-kaarme-saaristossa-sattuu

Tänä vuonna odotetaankin sitten hieman toisenlaista menoa ja meininkiä; konttaamisen sijaan meillä edetään juosten ja pomppien, vettä r a k a s t a a n ja kiipeily on enemmänkuin pop! Should I worry? Vähän kyllä hirvittää, mutta ollaanhan me kaikki muutkin selvitty sieltä hengissä!

 

Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on? Ja onko jotain hyviä vinkkejä taaperomökkeilyyn?

 

M, joka laittaa varpaatkin ristiin ettei flunssa saavuta neitiä juhannuksen aikana

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Kotona. 

Saaristo ja Saari jäi taakse. Tälläkin kertaa se antoi paljon ja viikonloppu oli erittäin onnistunut. Hyvää ruokaa, parempaa seuraa ja paras ympäristö. Ihana!

Juhannus alkaa lipun nostosta

Kaikista ennakko-oletuksista huolimatta neidin kanssa mereily ei ollutkaan ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaan kaikki sujui hienosti. Vierastamisesta ei ollut tietoakaan, vain suoraa hymyä ja sitten pieni tarkistus äidin suuntaan ja sama hymy takaisin naamalle. Meidän supernukkuja veteli myös ihan normaaliin tapaan yöunia ja päikkäreitä 25 hengen mölinöistä piittaamatta. Uskomaton lapsi! Syömisen kanssa tosin meinasi olla vaikeuksia, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ettei Neiti meinannut ollenkaan malttaa keskittyä olennaiseen.

Ja mä en ole sitten muutamaan kuukauteen ollut näin puhki. Onneksi neitikin on juhannuksen juhlista uuvuksissa ja ollaan voitu ottaa tänään ihan vaan oleilun kannalta.

Kaikesta ihanasta huolimatta, tuoreelle kotonakin välillä kompastelevalle äidille, sen mökkirumban pyörittäminen näin äitinä, oli varsin rankkaa puuhaa. Tuntuu, että oma rentoutuminen jäi niihin lyhyisiin minuutteihin rannalla, silloinkin neiti repussa mukana. Tää taitaa vaan nyt sitten olla tätä äidin elämää? Sama hässäkkä eri ympäristöissä? Mitä alkeellisempaa sitä rankempaa? Isi kyllä hoiti hommansa hienosti ja vietti neidin kanssa runsaasti aikaa, mutta kuten aikaisemmin, ne ruuat ei valmistunutkaan itsestään eikä tiskit peseytyneet? Kertaheitolla minusta oli löhöilijänuorison sijasta tullut äiti ja aikuinen. Luulin jo ymmärtäneeni miten kaikki on muuttunut, mutta aina uudessa tilanteessa luulo osoittautuu vääräksi. Minä en vielä ymmärtänytkään juuri mitään. Kertatoisensa jälkeen se lyö minut laudalta. 

Ei ne huonoja minuutteja ollut, vaan aika täydellisiä

Silti. En vaihtaisi minuuttiakaan pois ja lähtisin vaikka heti takaisin.

Tässä teille vielä paloja tunnelmista:

 

Seuraavan kerran neiti ja saaristo kohtaavat ensi tiistaina, kun Mummi vie meidät tytöt Ahvenanmaalle lomailemaan. Siihen asti: koti ja arki on ihan jees!

 

 

Pages