Ladataan...
Kasvukäyrillä

Moni teistäkin on varmasti monet kerrat muuttanut uuteen kotiin. Ehkä remontoinut rakkaudella, pyyhkinyt kaapit ennen kuin tavarat asettellaan siistiin järjestykseen paikoilleen. Ihaillut ja hymyillyt; uusi koti on vielä ihanampi kuin ajattelit.

Olet ehkä myös kuitenkin joutunut siivoamaan jotain mitä edelliset asukkaat eivät olleet pois muuttaessaan siivonnut? Ja se harmittaa, mutta toisaalta, eipä nuo leivän murut kaapin takaseinällä nyt maailmaa kaada.

Myös minä tein tämän kaiken ja rakastan kotiamme sydänjuuriani myöten.

laskiaisblinit uudessa kodissa

Sitten haistoin sen. Ummehtunut, tunkkainen, likainen haju, joka ei lähtenyt tuulettamalla. Paikallistin hajun kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen kylpyhuoneen seinän taakse. Paniikki alkoi kasvamaan, enkä saanut asialta rauhaa. Aloin jopa epäilemään, että kosteusmittaustulokset olivat virheelliset, kun asunto oli ollut tyhjillään usean kuukauden ajan, tai sitten koko asunto olisi homeessa; olihan se ollut vain ylläpitolämmöllä koko tuon tyhjilläänoloajan.

Googletin ja tutkin: hometta, huonosisäilma, lattiakaivot... LATTIAKAIVOT! Niitä en putsannut sisään muuttaessamme. Niinpä lähdin pesuaineiden ja välineiden kanssa suihkuun ja päätin tehdä edellistä huomattavasti perusteellisemman siivouksen. 

Lattiakaivon kansi auki naps. Jo pelkkä näky kertoi, että kumihanskoja olisi parempi laittaa kahdet, tai oikeastaan kolmet päällekkäin, mutta kun sain ulos sen kaiken mitä kaivoon oli kertynyt laamannuin, järkytyin, lähes oksensin, enkä enää laisinkaan ihmetellyt pahaa hajua, päin vastoin; ihmettelin, että ei haissut pahemmalle. En ole eläissäni pitänyt käsissäni mitään niin ällöttävää. Shokissa ja tratisoituneena jynssäsin koko kaivon niin kiiltäväksi, että se näyttää siltä kuin sinne ei koskaan olisi vettä laskettukaan. Eikä haise.

Tästä lievästi tuohtuneena ymmärsin miksi asumisoikeusyhtiön hinnastossa luki: viemäreiden putsaus hinta. Siksi, että seuraavien parkojen ei tarvitse kaivaa sitä vuosien saatossa kuolleen rotan näköiseksi muuttunutta kasaa pois sieltä, jos lähtijät eivät sitä tehneet. Itse aioin sen varmasti ainakin tämän elämyksen jälkeen tehdä, vaikka viemäreiden putsaus onkin, noh ihan sieltä itsestään. Tuskin kukaan siitä erityisemmin pitää, mutta ajatellanpa asiaa näin: kumpia kaivat mielummin omia vai jonkun muun ihokarvoja ulos sieltä? Sitä minäkin.

Meidän tapauksesamme asunto on ollut vuokralla ennen kuin se myytiin, joten paha katseeni ei kohdistu suoranaisesti edellisiin asukkaisiin vaan myyjään, jonka olisi mielestäni pitänyt huolehtia, ettei moisia yllätyksiä tule vastaan. Vai mitä sinä olet mieltä? (Haju muuten pääsi yllättämään juuri siksi, että asunto oli todella tyhjillään ennen muuttoamme, jolloin suihkuakaan ei ollut käytetty. Kuivana tuo kaivon sisältö ei haissut, mutta kastuessaan... well, you get the point.)

 

Oletko sinä törmännyt muuttaessasi vastaaviin tilanteisiin tai muihin epämiellyttäviin yllätyksiin? Mitkä olisi sinun mielestäsi ne "kohtele muit akuin haluat itseäsi kohdeltavan" -tavan mukaiset toimintavat muuttosiivouksen suhteen?

 

kloritin hajusta nauttien

M

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Kuten tammikuun lopussa mainitsin, asuntokaupat tulivat vihdoin päätökseen ja saimme uuden kotimme avaimet käteen ja perheemme arjen täytti remontti ja muutto.

Mitään yltiöpäistä ja suurta emme ryhtyneet tekemään, sillä 2000 vuonna valmistunut rivitaloasunto ei sitä kaivannut. Tapetit sai lähteä ja keittiölle tehtiin "face lift".

Muutama kurkkaus tapetti savottaan:

Olenko koskaan sanonut, että tapetit ovat mielestäni ehdoton ei? Olen lyhyessä elämässäni repinyt niitä alas jo kahdessa asunnossa, kummassakin useita huoneita ja neliöitä 80-95, enkä enää koskaan ainakaan itse laita niitä seinälle. Enkä muuten kovin herkästi osta myöskään asuntoa joka on kautaaltaan tapetoitu. Ongelma kun tahtoo olla, että vaikka laittaisit tilalle uudet tapetit, on ne silti revittävä alas. Meillä päädyttiin molemmilla kerroilla maalipintaan; värin vaihtaminen on helppoa kun vain maalaa päälle.

Isi painoi kolmisen viikkoa pitkää päivää, ensin töissä sitten remontissa ja me neidin kanssa yritimme pakkailla vanhaa asuntoa, suunnitelmissa huolella läpi käyty ja siististi pakkattu asunto.

Omissa suunitelmissani envain ottanut yhtä asiaa huomioon: neiti purkaa tavaroita samaa tahtia kuin minä pakkaan. Eli yötöiksi sekin meni, eikä siitä huolellisesta jäänyt kui kaunis ajatus ;) 

Näin ensikertalaisena yhditelmälle 1-vuotias, remontti ja muutto emme todellakaan osanneet ottaa huomioon, että minkään tekeminen neidin hereillä ollessa ei ollut mahdollista. Mutta hei, me selvittiin siitä! Univelkasaldo tosin huutaa punaisella.

Pakkaaminen ei neidin mieleen ollut, mutta uudesta kodista hän on ollut hellyyttävän innoissaan. Joka kerta kun hän pääsi mukaan, oli tanssi käynnissä ja jokaisessa huoneessa piti käydä huutamassa: o-ho! ja waaau! <3

 ensimmäinen tupatarkastus <3

Nyt remontti on takana, toistaiseksi, ja muutto suoritettu kunnialla, joten pääsimme viettämään ensimmäistä viikonloppua uudessa kodissa ilman (kovinkaan montaa) muutto laatikkoa. Okei, no kukaan ei käy siellä vierashuoneessa: on niitä siellä vielä tosi monta.

Niistä huolimatta: takana on ihana viikonloppu ja uusi koti on vienyt sydämeni <3

Tätä lisää!

 

rauhallista sunnuntai iltaa kaikille!

M

Share