Ladataan...
Kasvukäyrillä

Piparkakkutalo. Ensimmäinen laatuan, minun omin pikkukätösin näperretty. Neljä ja puoli tuntia siihen kului, mutta siinä se nyt on, koristamassa ruokapöytäämme ja tuomassa piparin(joulun)tuoksua kotiimme! 

Aikalailla ylpeä olen kyllä tästä saavutuksesta. Isi ei sitten millään meinannut uskoa, että talo nousisi ikinä pystyyn, nähtyään minun ensikertalaisen (suurunhullun) suunnitelman, mutta minähän sain siitä vain lisäsisua! ;)

Kaavat piirrettiin näppärästi leivinpaperille suoraan tietokoneen näyttöä vasten, sillä niin pitkää harkintaa ja suunnitelmallisuutta projektissani ei ollut, että olisin työpaikalla tulostanut ne ennakkoon. Onnistui hyvin näinkin, neidin myrkyttömällä vaatteidenmerkintätussilla. Hätä keinot keksii. (Voitte ehkä kuvitella, että isin epäusko se vain voimistui tässä vaiheessa projektiani?)

Mattoveitsi käy aivan hyvin myös piparkakkutaikinan leikkaamiseen! Kunhan muistaa laittaa alustan taikinan ja pöydän väliin. Sillä oli myös helppo nostella pienet ikkunapalat pois tieltä. Taikinan kaulin suoraan leivinpaperille, sen verran nimittäin epäilin taitojani, että en uskonut saavani paloja siirrettyä ehjänä enää minnekään. Ja oikea valinta; paperi pellille paloineen ja uuniin, helppoa!

Amatöörinä huomasin vasta kasausvaiheessa, että olin tehnyt tuplamäärät ulkoseiniä, mutta olinpa varmistanut selustani, parempi liikaa kuin liian vähän;)

Koristeina toimivat perinteiset Ranskanpastillit, sokerikuorrute, sekä mansikkatomusokerista tehty vaaleanpunainen kuorrute (sekin muuten ensimmäinen laatuaan, minun käsistä.)

Kasaus perinteisesti sokerisulalla, mutta olen kuullut, että kuumaliimapistooli on myös varsin kätevä tässä talonrakennusprojektissa. Talon syötävyys huononee melkoisesti tällä tyylillä?

Tönö nousi pystyyn klo 22.00. Harjakaisia vietettiin isin ja äidin kesken nauttimalla lasillinen hyvää punaviiniä <3

 

HAH, I MADE IT!  (ai miten niin vähän ylpeä?) 

 

Löytyykö teiltä piparkakkutalo tai tullaanko sellainen tekemään? Mielelläni näkisin muidenkin aikaansaannoksia, jaa siis kuva sinun luomuksestasi tähän postaukseen!

 

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Joulukuu. Joulahjat. Stressi. Etenkin nyt kun työ nappaa arjesta ison palan, eikä aika tunnun riittävän mihinkään. Veronpalautukset kilahtavat huomenna tileille ja viimeistään silloin kaupat täyttyvät innokaista, pahantullisista, tönivistä, parhaista tarjouksista kilpailevista lahjanhankkijoista. Edes minua, joka pitää shoppailusta, noh liikaa, ei huvita ajatus noista ryysisksistä. Puhumattakaan lapsen kanssa lähtemisestä, APUA.

Tiedättekö mitä, minä olen perheenii (ja parin muunkin, hihi) lahjat hankkinut jo! Viime viikonloppuna, lauantai iltana äitini sohvalla köllien. Stressitöntä se ei siltikään ollut, Stockmannin verkkokauppa toimi huonommin kuin Hullujen Päivien aikaan! (Ehkä pari muutakin ostajaa?) Silti, se oli huomattavasti miellyttävämpää, kuin työpäivän päälle (tai lauantaina) kauppaan änkeytyminen, ja paketit toimitetaan Mummin varastoon odottamaan jouluaattoa, pois isin Neidin uteliailta silmiltä. Eipä pääse kiusaus yllättämään ;) 

(Oikeasti, niitä ei voi tuoda kotiin, koska minä en pystyisi pitämään niitä salassa, vaan antaisin ne kuitenkin jo etukäteen. Kyllä, niin on käynyt monesti!Olen maailman surkein yllätysten säilyttäjä! Tekisi mieli kertoa teillekin, mutta taitaisin paljastua? Ääh.)

Muutama yhteisesti hankittava lahja on vielä hankimatta ja niiden hankintaan on varattava yksi lauantai, mutta sitten ne oli siinä! (Vai löytäisinköhän ne kuitenkin Hertan vinkkien avulla?)

Varsinainen joulutouhu alkaa meidän perheessä sunnuntaina kun menemme koko perhe Ravintola Sipuliin nautiskelemaan joulubuffetin antimista. Vesi on jo kielellä <3 

 

Miten sinä hoidat joululahja hankinnat? Entä minne ne piiloitetaan? 

 

 

Share

Ladataan...
Kasvukäyrillä

Joulukuu ja ensimmäinen adventti toi Tampereelle lumen. Neidille se tarkoitti ensikosketusta tuohon valkoiseen höttöön, joka peittää maan ja puut huntuunsa.

Ulos lähtiessämme kiljuen ulos juoksemisen sijaan neiti S pysähtyi kuin seinään valkoisen maiseman nähdessään. Höh-öh! Kädestä piti pieni ihmettelijä taluttaa ulos, kun ei ihmetykseltään kyennyt kävelemään.

Eipä siinä kuitenkaan kauan nokka tuhissut kun uteliaisuus oli jo ottanut vallan ja tuttu touhukkuus ilmestyi taas.

Ja ei muutakuin eteenpäin!

Neidin kävely on muuten jo niin sujuvaa, että ulkonakin painellaan menemään omin jaloin. Ja nopeasti. Turvareppu on kirjoitettu joulupukinlistalle, äidin toimesta. Lumessa haastetta oli astetta enemmän, kun suojalumi pakkautui kengänpohjiin, mutta vähän tuo menoa hidasti!

Mitäs me lumesta sitten tuumasimme?

Aika nasta juttu!

Pakolliset lumipallot. Yritin kyllä tehdä pientä lumiukkoakin, mutta se jäi vain yritykseksi; neiti S rikkoi sen aivan yhtä nopeasti kuin kaikki hiekkalinnarakennelmien alutkin. Siispä oli tyydyttävä palloihin, neidistä nekin olivat onneksi jo enemmään kuin tarpeeksi riemastuttavia <3

Minulle sen sijaan se tarkoitti kaivattua valon pilkahdusta pimeyteen. Olen jo pitkään haikaillut valosta pimeään asfalttiviidakkoon. Etenkin nyt kun alkuviikko kuluu työhuoneen keinovalossa, tuntuu minusta siltä ettei ulkona ole sitä oikeaa valoa ja raikkautta ollenkaan. Kotona lunta ei valitettavasti ole vieläkään, mutta ehkä jo kohta?

Voi kuinka kauniiksi maisema muuttuikaan kun valkoinen otti vallan!

Kotiin päästyäni kaivoin jouluvalot esille, asettelin neidin pikkujoululahjatontun kynttilöiden viereen ja aloin haaveilemaan joulukinkusta! Vaikka en erityisemmin jouluihmiseksi (lue: hössöttäjäksi) tunnustaudukaan, niin kyllä siinä silti on sitä jotain!

 

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille ja toivotaan yhdessä sitä valkoista valoa jo tänne pääkaupunkiseudullekin, jookos!

Share