Ladataan...
Katso tarkemmin

 

Olen odotellut sanoja saapuvaksi. Ei ole näkynyt, joten kaiveluhommiin siis.

 

Ahvenanmaa on ollut ihana irtiotto arjesta. Luonto on limenvihreä ja kaikkialla on kukkia, meri on kirkas ja asfaltti punaista. 

Olemme heränneet aikaisin hotellin aamiaiselle ja menneet sitten takaisin nukkumaan. Olemme ajelleet ristiin rastiin, katselleet nähtävyyksiä, ihailleet maisemia ja käyneet söpöissä kahviloissa. Olemme pelaneet minigolfia (tai "seikkailugolfia"), katsoneet lätkää sporttibaarissa, syöneet maittavaa ruokaa laivaravintolassa ja kävelleet jalkamme puhki. 

(Saatoin myös käydä puskapissalla erään hienon omakotitaloalueen tienoilla, koska oli pakko. Toivottavasti kukaan ei katsonut ikkunasta.)

 

Nyt odottelemme autokaistalla laivaan pääsyä. Matka Maarianhaminasta Turkuun kestää muutaman tunnin. Kävimme äsken satamassa kävelemässä ja pääskyset lentelivät ympärillämme. Pääskysestä ei päivääkään! 

 

 

Olen miettinyt, miksi arki on ottanut niin koville viime aikoina ja miksi olen ollut niin lyhytpinnainen, asennevammainen. Otan ihmisten asiat liian iholle, hukutan itseni asioihin, jotka eivät mulle edes kuulu. 

 

Luin yhtenä päivänä Facebookista ajatelman: "Joskus on vaan poltettava muutama silta takanaan jotta kaikki hullut ei pystyisi seuraamaan." 

Nauroin ääneen kun luin sen, se sopi niin täydellisesti siihen päivään. Mutta noin ylipäätään, juuri noin aion tehdä; aion polttaa muutaman sillan, jossain määrin. En enää päästä puolituttujen ja tuntemattomien ihmisten asioita valtaamaan ajatuksiani. En siinä määrin, että se uuvuttaa minut, se ei hyödytä ketään. 

Niin jää sydämeen tilaa oikeasti tärkeille asioille.

Share

Ladataan...
Katso tarkemmin

 

 

Varastin idean Elisalta, joka varasti idean Julialta

 

 

Olen vaatejämähtäjä ja tyylitylsimys. Tykkään noin teoriassa ideasta, että heijastaisi fiiliksiään ja ajatuksiaan asullaan, mutta olen siihen liian laiska. Saatan käyttää samaa päällyspaitaa kaksi viikkoa putkeen, lähinnä koska inhoan silittämistä ja aamun kiireessä päälle tulee valittua ne vähiten ryppyiset vaatteet. Eli ne, jotka olen silittänyt monta päivää sitten sellaisena aamuna, kun ei ole ollut ihan niin kiire. 

Siinäpä syy, miksi en kirjoita muotiblogia. (Siis sen lisäksi, etten tiedä mitään muodista enkä tyylistä!) Mutta seitsemän totuutta asun takaa kuulosti hauskalta idealta, ja huomasin, että kyllähän niitä tämänkin perusvaatetuksen takaa löytyy. Tässäpä siis seitsemän faktaa tämän päivän optikkokäynti/tikkien poisto/ kauppa -asustani.

 

 

Silmälasit

Käytän silmälaseja harvoin ihmisten ilmoilla. Syitä siihen on monia. Tänään kuitenkin olin menossa näöntarkastukseen, ja muutenkin silmäni ovat olleet kuivat ja ärtyneet viime päivinä, joten piilolinssit jäivät koteloonsa. Ja ihan kivoiltahan nuo lasit näyttävät.

Takki

Musta nahkatakkini on 13 vuotta vanha. Sain sen kun isäni osti moottoripyörän, ja se onkin ollut päälläni satoja kilometrejä pyörän selässä. Pidän takkia yleensä auki, koska se kinnaa vähän kiinni ollessaan (13-vuotias tyttö oli kummasti erimallinen kuin 26-vuotias), mutta noin muuten se on edelleen täydellinen. Takki sopii asuun kuin asuun ja vain paranee vanhetessaan.

Huppari

Ostin Guessin hupparin syksyllä Amerikasta, Myrtle Beachilla sijaitsevasta outlet-kauppakeskuksesta, jossa myydään merkkivaatteita suurilla alennuksilla. Tyypillinen pakko ostaa jotakin -ostos, mutta onneksi se on sentään ollut ahkerassa käytössä.

Farkut

Nämä Onlyn farkut ostin paikallisen Vero Modan alennuksesta ennen ysiluokan alkua. Eli vuonna... 2005! Ne olivat ehkä vähän löysemmät silloin, tykkäsin lököttävistä farkuista. Käytän näitä nykyään vain lahkeet käärittyinä, koska lahkeiden pituus ja malli ovat jotenkin pöljät. 

Huivi

Sain huivin ystävältäni, joka sai sen ystävältään. Varsinainen kiertopalkinto! 

Kengät

Converset. Klassikot. Supermukavat jalassa. En yleensä välitä vaatteiden merkistä, mutta nämä oli pakko saada.

Alusvaatteet

Koska multa leikattiin viime viikolla luomia selästä, en ole voinut pitää ollenkaan rintsikoita tai urheiluliivejä. Voin kertoa ettei ole tehnyt kauheasti mieli lenkkeillä, mutta noin muuten totuin asiaan aika nopeasti.

 

 

 

Kertokaa tekin totuuksia asujenne takaa!

Share

Pages