Ladataan...
Kattungar

Mä puhun paljon mun perheeni naisvahvistuksen kanssa asioista. Oikeastaan ihan kaikesta mitä maan päällä on. Mitä maailmalla tapahtuu, mitä elämässä tapahtuu. Mikä on oikein, mikä väärin, ihan kaikesta. Se rikkaus mitä nykypäivän sovellukset ovat tuoneet ovat ainakin itselleni nämä viestimistavat, joissa voi samanaikaisesti kirjoitella useammankin eri ihmisen kanssa. 

 

Oon erittäin onnellinen, että mun oman sukuni naisten kesken voi jutella ihan mistä vaan. Jopa olla eri mieltä aika tiukoistakin asioista ilman, että kukaan yrittäisi loukata toisen ajatusmaailmaa. Myös siitä olen kiitollinen, että jos itselläsi on huono viikko meneillään, saan kyseisiltä naisilta älyttömän paljon tsemppausta. Eikä kukaan heistä koskaan epäile minun olevan tulossa hulluksi. Voin myös jutella siitä, että jos olen väsynyt, kukaan ei epäile sitä tai kerro kuinka minulla ei ole syytä olla väsynyt.

 

Välillä huomaan, jos pysähdyn aloilleni, että olen fyysisesti aika poikki. Voin kyllä hyvin ja olen onnellinen, mutta jokin väsymys hiipii kroppaani, jos pysähdyn aloilleni. Siksi liikaa on joskus liikaa. Ja liian äkkiä on joskus liian äkkiä. 

 

Mitä tarkoitan sillä, että liian äkkiä? No tarkoitan sillä puhtaasti elämän vauhtiani. Olen itseni haastaja. Luon jatkuvasti jotain uutta. Koen ne päässäni ehkä projekteina, vaikka ne todellisuudessa ovat osa elämääni. Kuitenkin olen sen verran realisti, että tiedän etteivät asiat tapahdu hetkessä. Mutta en ole kuitenkaan niin optimisti, että uskoisin, että jotkut asiat vain tapahtuvat äkkiä. Ei hyvät asiat ainakaan. Siksi joskus tuntuu, että suunnittelen asioita elämässäni niin pitkälle, etten jätä itselleni yhtään hengähdystaukoa. Pysyykö kukaan enää kärryillä mistä yritän kirjoittaa? 

 

Otetaanpa vaikka esimerkkejä: 

 

Halusin opiskelemaan, hain opiskelemaan, sain paikan. Suunnitelmani oli kerätä voimia imettämisen ja yötöiden ja rankkojen ravintoladuunien jälkeen ja lykätä opiskelua vuodella. Juu kyllä tein yötöitä samalla, kun heräsin klo 7 hoitamaan vauvaamme. Tulin ehkä klo 5 kotiin, joten herääminen on hieman väärä sana. En siis tehnyt tätä joka yö, mutta kuitenkin. No en tosiaan kuvitellut saavani mitään opiskelupaikkaa, ja jos sen olisin saanut, oli tarkoitukseni lykätä aloittamista vuodella. Se oli suunnitelmani. Kunnes kuulin pääsykokeissa, ettei sellaista saa enää tehdä. Kaiken ilon ja riemun jälkeen, että sain opiskelupaikan, olin lopulta kauhuissani kuinka jaksaisin pienen lapsen äitinä edelleen tehdä töitä, opiskella ja stressata tyttöni uutta elämää varhaiskasvatuksen piirissä. No eihän se lopulta hyvin mennyt. 

 

Halusin naimisiin. Vuonna 2017 kesällä eli viime vuonna. No olen ollut naimisissa jo kaksi vuotta, koska sain hyvät peruutuspaikat, ja kirkossakin oli tilaa ja noh, mikäs siinä. En tajunnut saavani häihin juhlapaikkaa niin äkkiä. Enkä  tiedä miksi lopulta lähdin siihen rundiin, mutta jotenkin se vain houkutteli. Opiskelut, työt, häiden suunnitellu. Yes I can. 

Halusin takaisin työelämään, mutta en vanhaan työhöni. Jatkoin siis seesteisesti töitä ja koulua (koulua en kyllä kovin aktiivisesti) ja hain työpaikkaan, josta oma pomoni vinkkasi. Jes! Sain sen. Haaveilin, että jee nyt käytän viimeiset opintotuet, relaan kuukauden ilman mitään. No viimeinen työpäivä vanhassa työpaikassa taisi olla launtaina ja maanantaina sitten alkoi uusi arki. Olin maailman onnellisin, että sain työn, ja olen edelleen, mutta siihen työhön lähdin aivan rättiväsyneenä. 

 

Ja niin edelleen...tähän voisi listata vielä harrastuksiin liittyvät mahdollisuudet, jotka aukesivat "ennen aikojaan". Yötöiden välissä juostut puolikkaat maratonit, ja niihin harjoittelu. Ja asunnon ostot, ja lapsen sairastamisputket. Miehen pari selkäleikkausta ja sitä edeltävä selän kanssa reistailu, joka välillä teki minusta melkein ainoan vanhemman. Olen siis välillä havahtunut siihen, että mikä onkaan elämäni vauhti ja keksinkö koko ajan uutta vanhan tilalle. Kannattaako tähän enää mainita kisadieettiä, josta olen vasta toipumassa ja samalla suunnittelen jo uutta koulutusta, jonka voisin toteuttaa työn ohella?

 

 

 

Kun kaikki suunnitelmat tulevatkin toteen nopealla aikatahdilla sen pitäisi olla pelkästään positiivinen "ongelma". Mutta onko se? Lopulta se syö kuitenkin energiaa joltain toiselta "projektilta", mikä johtaa siihen, että lopulta mikään projekti ei valmistu. Ei voi antaa itsestään kaikkialle. Ja jos antaa, antaa vain osan energiastaan. On pakko keskittyä johonkin täysillä, jotta voi saavuttaa hyviä tuloksia. Nyt taidan olla siinä tilanteessa, että kaikkeen suuntaan on hötkyilty, mutta mikään projekti ei etene loppuun niin kauan, kun yritän kaikkea samaan aikaan. Kyllä se taitaa olla niin, että jonkinlainen lukujärjestys pitää omaankin elämään laittaa.

 

Toisaalta mä olen hektinen tyyppi. Enkä usko olevani ainut, joka paahtaa menemään. Kyllä ihan varmasti muutkin, ehkä jopa lujempaakin kuin minä. Se, että olen liikkeessä, on osa mua. En halua pysähtyä ja jos pysähdyn, en koe elämän haastavan minua tarpeeksi. Silti välillä mietin, että liian äkkiä on tosiaan liian äkkiä. Ja joskus ne omat projektit voisi oikeasti asettaa pidemmälle aikavälille. Tai sitten paahtaa niin hemmetisti menemään, että joskus saavuttaa sen tilan, kun haluaa pysähtyä. Sunnuntaina kuitenkin suuntaan etelän aurinkoon Kreetalle ja siellä aion mennä ilman aikatauluja ja kelloa. Ehkä jopa ilman suunnitelmia. Kuitenkin haluaisin muistuttaa kaikkia, että do what you love. Love what you do. Eivät ole ollenkaan pöllömpiä lauseita, tosin vähän kulutettuja ehkä  ;)<3

 

Muistakaa pitää omasta jaksamisestanne huolta. Koskaan ei nimittäin tiedä mitä elämä eteenne heittää.

 

 

<3: Kattu

Ladataan...

Ladataan...
Kattungar

Pitkästä aikaa. Blogi on ollut kyllä mielessä harva se päivä, mutta mitä kauemmin täältä on pois, sen isommaksi tulee kynnys kirjoittaa. Kirjoitin äsken pitkän sepostuksen fitnesskisoista, jossa kisasin huhtikuussa. Sen jälkeisestä ajasta ja nykyhetkestä. Mutta tietenkin kirjoitus hävisi ruudulta kuin tuhka tuuleen. Isoin syy kirjoitustaukoon oli varmasti fitnesskauteni, etenkin siihen sisältynyt 19 viikkoa kestänyt dieetti. Dieetti meni hyvin ja raskaalta se alkoi tuntua vasta muutamia viikkoja ennen kisoja, mutta ne viimeisimmät viikot olivatkin sitten todella raskaita. 

 

 

No miten itse kisat meni?

 

Mielestäni kisaviikonloppu meni aikataulujen, järjestelyiden, fiiliksen, kaiken suhteen täydellisesti. Kuitenkin sijoitukseni oli vasta kymmenes, johon olin/olen äärimmäisen pettynyt. Odotin finaalipaikkaa ja koko loppudieetin vedin sen voimalla, että oikeasti uskoin itseeni. Mutta näin jälkeenpäin ymmärrän, että esiintymiseni ei ollut kohdillaan. Kisaväri ei myöskään pysynyt päälläni ja lopputulos oli todella suttuinen. Lookini oli aika kaukaa nykypäivästä ja lihakseni olivat aivan liian pienet verrattuna kärkisijojen naisiin. Kisakunto oli kyllä rasvaton ja sen eteen oli tehty töitä, mutta sillä ei korkata pokaaleja valitettavasti. Kisaamisesta jäi kyllä kaikesta huolimatta hyvä fiilis ja kisat eivät missään tapauksessa kaduta. 

 

Palautumisen suhteen olin melko holtiton ja en huoltanut kehoani juurikaan dieetillä, saatikka sen jälkeen ja siitä seurasi muutaman viikon päästä ongelmia. Palasin heti kisojen jälkeen into pinkeenä salille ja paahdoin menemään entiseen tapaan. Ravintoasiat eivät hirveästi kiinnostaneet ja kehonhuolto vielä vähemmän. Siitä alkoikin sitten flunssakierre ja jalkojen särky, joka alkoi vaivata töiden tekoa ja arjessa jaksamista. Kuormitin kroppaani aivan liikaa ja kroppaani särki joka puolelta. En syytä tästä kisaamista, vaan omaa välinpitämättömyyttä lepoa, hierontaa ja ylipäätään palautumista kohtaan.

 

No kisaanko enää?

En suoraan sanottuna tiedä. Ensinnäkin moni kisaaja lopettaa kisaamisen minun iässä. Lihaksistoltani olen melko pieni ja lihasten rakentamiseen menisi omalla kohdallani vuosia. Laji vaatii paljon aikaa ja rahaa, enkä tiedä olenko valmis maksaamaan siitä niin kovaa summaa. Kävelin tänään koirani kanssa lenkillä ja mietin, että milloin olen ollut kaikista onnellisimmillani elämäni aikana? Mieleeni tuli heti aika, jolloin olin kotihoidonvapaalla tyttöni kanssa. Tein kyllä töitä, mutta pääosin iltaisin ja öisin. Treenasin silloin puolikkaaseen maratoniin ja harjoitin samalla kyllä lihaskuntoa, mutta juoksua tukien. Söin, kun oli nälkä, mutta rankenteeni oli tahtomatta tosi kevyt silloin. Koin kuitenkin kroppani ja itseni tosi vahvaksi. Ehkä juuri sen hyvän olon takia. Rakastan edelleen kuntosalia ja fitnessmaailmaa. Mutta rakastan myös juoksemista, jota minulla onkin kova ikävä. Pidän haasteista ja kaipaan tavotteita sekä työelämässä, että myös urheilussa, mutta en ole varma lajista. 

 

                                                         Kuva: Tomi Rehell

 

Olen aina ollut sirorakenteinen, pieniluinen, kevyt ylipäätään. En tiedä hajoaako kroppani, jos yritän väkisin tehdä siitä lihaksikkaan ja ison. Tässä iässä synnyttäneenä naisena alkaa tuntemaan jo oman kroppansa hyvin. Tai oikeastaan olen tuntenut sen aina hyvin, ja siksi kuuntelen sitä nyt erityisen huolella. Isot ruokamäärät tekevät olostani raskaan ja tällä hetkellä isoilla painoilla treenaaminen saa suorastaan selkärankani paukkumaan. En koe olevani täysin palautunut kisoista. Mulla ei myöskään ole mikään kiire kisalavoille, mutta silti mietin väkisinkin onko mulla rahkeita kroppani puolesta niihin isoihin lihaksiin? Ihmiset ovat erilaisia ja nautin hiestä ja urheilusta. Mutta kaikkein mieluisin treeni mulle oli esimerkiksi dieetillä ne aerobiset, vaikka yleensä ne ovat fitnesskansalle sitä pakkopullaa. Nautin salitreenistä, mutta nautin myös kestävyysurheilusta ja siksi mietinkin onko kroppani tarkoitettu johonkin muuhun. 

 

Mielestäni perheellisenä ihmisenä fitness on mahdollista sen kokeneena ja edelleen rakastan kaikkea sitä maailmaa mikä siihen liittyy. Mutta en ole varma nähdäänkö minua enää lavoilla. 

Mutta täällä siis ollaan elossa ja onnellisena. Siksi halusinkin kirjoittaa tänne ja haastaa teidät miettimään, milloin te olette olleet kaikkein onnellisimpia? Sen hoksaamalla voi mielestäni vaikuttaa myös tähän hetkeen, jos arki ei ole tällä hetkellä sitä kaikkein onnellisinta. Mikä tekee sinut aidosti onnelliseksi? Ja miksi.

 

<3: Kattu

Ladataan...

Ladataan...
Kattungar

Kisadieettiä on nyt takana n.12-13 viikkoa. Tässä kohtaa dieettiä haluaa niin sanotusti heitellä lisää kortteja pöytään ja pistää joka treenissä vähän ekstrabuustia kroppaan, jotta on varmasti sitten kevään Fitness Classicissa kunnossa. Olin kuullut monen kisaajan suusta LPG-nimisestä hoidosta, mutta en ollut oikeastaan sen tarkemmin syventynyt asiaan. Tiesin suurinpiirtein miksi hoito on olemassa, mutta halusin ehdottomasti kuulla siitä lisää. 

 

Otin yhteyttä Turun Eerikinkadulla sijaitsevaan Hoitola Womaniin ja kyselin LPG-hoidon vaikutuksista. Sain ripeän ja todella kattavan vastauksen ja päätin uskaltautua kokeilemaan hoitoa. Kaikki tai ei mitään eikös?

Mitä LPG-hoito sitten tarkoittaa?

Itse lähdin hoitoihin nimenomaan sen rasva-aineenvaihduntaa kiihdyttävien vaikutusten takia, koska tosiaan olen kisadieetillä ja tarkoitus on päästä mahdollisimman rasvattomaan kuntoon, joka lajini puitteissa on mahdollista. Se siis kiihdyttää rasva-aineenvaihduntaa, kehon lymfakiertoa ja poistaa appelsiini-ihoksikin kutsuttua selluliittia. Tämän lisäksi hoidolla on erittäin palauttava vaikutus esimerkiksi kovan treenin tueksi. Ja hoidon jälkeen pystyt varmasti treenaamaan kovempaa kuin aikaisemmin. Tämä on siis vain yksi osa-alue, jota hoidolla voidaan parantaa, koska kyse oli nyt oman tarpeen kartoittamisesta. 

Sen lisäksi LPG-hoitoa voidaan käyttää erilaisiin kehon vammoihin, ylimääräisen nesteen poistamiseen, kehon muokkaamiseen, palauttavaan hoitoon, palovammojen korjaamiseen, oikeastaan ihan mihin vain. Voisin suositella hoitoa myös mielen ja kropan virkistykseksi. Ja oman itsensä hemmotteluun. Koska oloni oli kuin uudestisyntynyt hoidon jälkeen. 

 

 

No miten omalla kohdallani sitten lähdettiin "ongelma-alueita" työstämään? Olin siis varannut 40 minuutin LPG-hoidon, jonka aluksi otimme kuvat niistä alueista, jotka koin itselleni haastavimmiksi rasvan polton kannalta. Naispuolisena henkilönä jalat ja pakarat tuppaavat keräämään itselläni eniten rasvaa ja siksi halusin keskittyä ensimmäisellä hoidolla niihin. Minusta otettiin kuvat alavartalosta ja keskustelimme omista tavoitteistani ennen hoidon aloittamista. Sen jälkeen hoidon tehnyt ihana Teija katsoi kuvani ja päädyimme samaan tulokseen. Eli sisäreisiin ja pakaroihin keskityttäisiin sinä hoitokertana ja mahdollisesti myös tulevissa hoidoissa. Kun olimme sopineet hoidon kulutusta, puin verkkomaisen kokopuvun päälleni. Sain hoitolasta onneksi alushousut, jotka menivät näppärästi puvun alle. Hoitoon mennessä ei siis tarvitse stressata, että millaiset alusvaatteet pitää olla. Kokopukuja on myös eri kokoisia, joten siitäkään ei tarvitse olla huolissaan, että mahtuuko niihin. Omat rintaliivini sain pitää päälläni. 

 

Sitten aloitettiin itse hoito. Turun Hoitola Womanissa on muuten markkinoiden uusin LPG-laite, joten voi olla varma, että tuloksia syntyy ja kaikki menee mutkattomasti. Hoito tuntui koko ajan todella mukavalta ja rentouttavalta ja se ei missään kohtaa sattunut, eikä sen pidäkään sattua. Olen paljon jaloillani töissä ja lisäksi teen paljon aerobista ja pyrin treenaamaan salilla jalkoja niin kovaa kuin pystyn, joten jalkoihin suunnattu hoito tuntui taivaalliselta. Olin todella rentoutunut ja aivan taivaissa koko hoidon ajan. En olisi uskonut kuinka ihmeellinen vaikutus tuollaisella hoidolla voi ollakaan. Tuntuu kuin jalkani olisivat "pienentyneet" jo siinä hoitopöydällä ja hoidon loputtua ajattelin, että jalkani ovat varmasti vaihtaneet osia jonkun muun ihmisen kanssa. Eli tosiaan hoito oli erittäin palauttava sen kaiken muun vaikutuksen lisäksi. 

 

 

 

Jotenkin tuli jopa hieman tyhmä olo, että miksi en ole aikaisemmin kokeillut LPG-hoitoa, koska olen jäänyt paljosta paitsi. Olisin voinut esimerkiksi perinteisen hieronnan sijaan kokeilla LPG:tä jo kehityskaudella, koska sillä on periaatteessa samoja vaikutuksia kuin hieronnalla, mutta oikeastaan se menee vielä pidemmälle kuin tavallinen hieronta. Ja kropan toiminnan parantavuuden lisäksi, sillä saa myös ulkonäöllisiä vaikutuksia. Olin niin haltioissani hoidosta, joten varasin heti ensi viikolle kaksi hoitokertaa ja en malta odottaa, että pääsen taas rentoutumaan. Lisäksi tiedän, että vaikutukset ulkoisesti ovat myös suuret. Mitä enemmän käyn, sen enemmän saan ulkonäöllisesti siitä myös irti. Kerron varmasti vaikutuksista myös lisää täällä blogissa. Vaikka ei välttämättä haluaisi omaa kehoaan muokata, suosittelen sitä myös kyllä oman kehon hyvinvointiin. On kaikin puolin hyödyllistä saada kehossa kuolleet solukot liikkeelle, ja varmasti hoidon jälkeen jaksaa taas paremmin arjessa. LPG-hoidossa ei ole käytetty kemiallisia aineita, eikä siinä koe inhottavia tuntemuksia tai käytetä mitään kylmiä ja kuumia aaltoja, joten hoito on myös täysin turvallinen. 

 
Jos haluat varata oman ajan, suosittelen enemmän kuin lämpimästi kokeilemaan Hoitola Womania! Vastaanotto oli superlämmin ja ihanan kiiretön ja henkilökohtainen <3 
 
http://www.hoitolawoman.fi/ajanvaraus
 
Onko teillä kokemuksia LPG-hoidosta? Tai jäikö jotain kysyttävää minulta :)
 
 

 

 
 
 
http://www.hoitolawoman.fi
 
Eerikinkatu 4, Turku
 
 
<3: Kattu
 
 

Ladataan...

Pages