Ladataan...
Kattungar

Sunnuntaina pärähti valmentajalta viikkoraporttiini vastaus, jossa kerrottiin, että nyt on aika tankata! Niin kuin kirjoitin postauksessa, että mitä juon treenin aikana, niin vähän samalla tavalla kuin hiilari toimii treenissä, niin se toimii myös dieetillä. Kun ollaan pitkään kisadieetillä, tai millä tahansa dieetillä, niin jossain kohtaa ajankohtaiseksi tulee hiilihydraattivarastojen täydennys. Toki dieettejä on niin monta kuin sen tekijääkin, mutta itselleni tämä kuulosti todella toimivalta ratkaisulta. 

 

Hiilareita ei siis tule vedettyä mitään järkyttävän isoja määriä, kun halutaan polttaa rasvaa, mutta jotta homma ja kroppa toimii niin niitä pitää kuitenkin olla. Kun varastot tyhjenevät on niitä siis hyvä täyttää aina tietyin väliajoin. Tämänlaisella tankkauksella on monta tarkoitusta. Auttaa buustamaan aineenvaihduntaa, koventaa treenejä, täyttää glykogeenivarastot ja voisin väittää, että tankkaus ei tee haittaa henkisenkään puoleen. Olin lievästi sanottuna innoissani, kun kuulin, että nyt on aika tankata ja ryntäsinkin kauppaan ostoksille. Koriin sujahti kaurapuuroa, banaaneja, minikorvapuusteja, karjalanpiirakoita, hilloa, irtokarkkeja ja kevytjäätelöä. 

 

 

Ostoslistastakin voi päätellä, että hirveästi mitään muuta kuin hiilihydraatteja ei vedellä tankkauspäivänä. Jonkun korvaan se saattaa kuulostaa tylsältä ruokavaliolta, mutta kun tarpeeksi kauan on ilman isoja hiilariannoksia, niin se kuulostaa jo taivaalliselta. Karjalanpiirakat ovat mun mielestä yksi parhaimpia keksintöjä ja otinkin niitä valinnaisen patongin sijaan. Samoin suurta herkkuani ovat irtokarkit, joten tuntui luonnolliselta palkita itseäni niillä. Koko päivän siis käytännössä söin ja lepäsin. Aamulla ennen tankkauksen alkamista kävin reippaalla lenkillä, jotta olisin mahdollisimman "tyhjässä" tilassa hiilihydraateille ja yhtä pakollista menoa lukuunottamatta söin ja lepäsin. Tankkauspäivä tosiaan ohjeiden mukaan kannattaa pitää mahdollisimman iisinä päivänä, jotta täytetyt varastot eivät mene "hukkaan" ja kuluta kaikkea tankkaamaansa heti pois. Joten treenit olivat siis pannassa. Kuitenkin treenille kannattaa rynnätä heti seuraavana päivänä ja nimenomaan koviin treeneihin kannattaa silloin panostaa ja käyttää hiilarien tuoma hyöty ja energia heti.

 

 

Täytyy myöntää, että vaikka hiilaritankkausta oli odotettu, oli se myös iltaa kohti aika "raskastakin". Nimittäin hiilarin määrä on sinä päivänä valtava ja näin dieetillä vatsa tuntuu täyttyvän yllättävän nopeasti. Mainitsemani irtokarkit ja korvapuustit oli meikäläiselle aika liikaa makeeta samana päivänä, varsinkin kun tuli vedeltyä myös jätskiä ja hilloa. Mutta tiedän, että tästä kaikesta on hyötyä ja varmasti tulen ikävöimään hiilaripäivää taas, kun palataan arkeen ja proteiinipitoisempaan ruokaan. Oli hauska nähdä hiilarit ja eiköhän tässä vielä nähdä taas ;) 

 

Mitä mieltä te olette, tuntuisiko teistä hullulta koostaa päivän ruokailut riisistä, puurosta ja jäätelöstä? Kyllähän se aika kornilta kuulostaa, jos ei mieti siinä sen syvempää tarkoitusta. 

 

<3: Kattu

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kattungar

Tätä mä mietin yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Näköjään niin paljon, että mun on pakko tehdä siitä postaus. Ja tämä on kaikella kunnioituksella ihan kaikkia kohtaan. Mua on kiinnostanut fitnesslajit jo kauan. Varmaan siitä saakka, kun yleisö alkoi kasvaa ja some täyttyä mainonnasta koskien lisäravinteita ja tiimejä, niin mulla jotenkin nappasi ja lujaa. Voi olla, että tämä on osittain myös geeneissä, koska äitiäni on joskus kosiskeltu lajin ääreen, silloin kun laji oli vielä naistenkin osalta erittäin lihaksikasta. Äiti ei tietääkseni ole osallistunut fitness-skaboihin, mutta erittäin urheilullinen hän on ollut aina. "Syytän" häntä myös kiinnostuksestani terveelliseen ruokaan, joka on molemmin puolin sukua iskostettu meihin lapsiinkin. Ja olen oikeasti erittäin kiitollinen siitä. Mä tiedän mitä on terveellinen ruoka ja olen aina saanut elää terveellisen ruuan parissa <3

 

Ennen kuin aihe karkaa, niin palataanpa takaisin. Eli fitness. Mun kiinnostus fitnesslajeihin on siis lähtenyt jo yli 10 vuotta sitten ja ehkä aidon kiinnostuksen huomaa myös siitä, että olen menossa kisaamaan vasta nyt. En ole kokenut olevani valmis yhtään tätä hetkeä aikaisemmin. Mä en mitenkään halua puolustaa tätä harrastusta. Enkä kehua sitä terveelliseksi, mutta en myöskään halua haukkua sitä maan rakoon tai että sillä olisi niin iso vastuu, että se pilaisi elämäni. Tiedän, että lajissa on riskit, mutta oikeastaan elämässä on yllättävän paljon riskejä, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. 

 

 

Se miksi otsikkoni nousee mun mielessä välillä todella kirkkaana, on se, että tämän lauseen kuulee monen entisen kisaajan suusta. Mä haluaisin joskus kysyä takaisin, että olisitko tässä ilman fitnessiä? Miksi haluaisin kysyä tämän? No ihan vaan siksi, että monen kisaajan on nähty tekevän niinsanottu uratempaus, joka on juurikin lähtenyt kilpailemisen kautta. Kisaaminen on mun mielestä monelle nykyiselle ex-kisaajalle ollut ponnahduslauta esimerkiksi tunnettavuuteen ja sitä kautta kisaaja on saattanut luoda uran jonkun lajia läheltä liippavan asian parissa, tai sitten ihan jonkun muun alan. Mutta monen ihmisen tiedän fitneksen kautta, vaikka kyseinen henkilö tekisi työkseen jotain ihan muuta nykyään. Blogit, somemaailma, juontokeikat, valmentaminen, kauneusala yms.yms. Moni näiden kanssa työtä tekevien ura on saattanut lähteä juurikin kilpailemisesta. Ja siksi joskus haluaisin nimenomaan kysyä, että oletko varma että fitness pilasi elämäsi? Ymmärrän sen puolen, että kisadieettejä ei kannata vetää elämässään ikuisesti tai että kilpirauhasarvot ovat menneet plörinäksi. Mutta onko se mahdollistanut kenties elämässäsi jotain muuta? 

 

En tiedä itsekään kisaanko keväällä. Mutta ainakin haluan. En voi tietää loppuuko rahkeet, katkeaako jalka tai poltanko vain itseni loppuun? Ja jos kisaankin, niin jääkö se siihen? Koenko myös, että se pilasi elämäni? Ei kukaan voi tietää elämäänsä tätä hetkeä pidemmälle. Mutta haluaisin ihmisten muistavan, että joskus pitää tapahtua ikäviäkin asioita, jotka johdattavat sinut hyvien asioiden, tai jopa menestysten äärelle. Onko fitness ollutkin urapolkusi kulmakivi? Voisitko kertoa kisakokemuksistasi niin isoon ääneen, jos kukaan ei tietäisi ketä edes olet? 

Sama koskee oikeastaan kaikkea negatiivista mitä elämässäsi on tapahtunut. Olistiko juuri tässä, jos reitti olisi ollut eri? No voin kertoa, että sitä emme saa koskaan tietää. 

 

<3: Kattu

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kattungar

Hellurei! Pieni postaustauko tullut taas pidettyä. Tekee kyllä ihan hyvää. Voi olla, että alkaneella dieetillä on jotain tekemistä asian kanssa. Sekä todella kovalla joulukiireellä töissä, joka on onneksi takana päin! 

Olen todella tyytyväinen alkaneeseen preppiin eli kisadieettiin, koska tällä kertaa minut on huomioitu kokonaisuutena. Koska teen melko fyysistä työtä ja olen paljon jaloillani, sekä kävelen paljon, ovat treenikertani vähennetty "vain" neljään salitreeniin viikossa. Tämän päälle tulee toki aerobiset, mutta koska tykkään aerobisista ja ne ovat minulle toistaiseksi vielä "piece of cake", niin en laske niitä vielä rasittavuusmittariini. 

 

 

Dieettiviikkoja on siis takana kohta kuusi ja paino on lähtenyt hyvin laskuun, samoin kropan tiivistyminen. Nälkä ei vielä paina kahden ensimmäisen totutteluviikon jälkeen ja vointini on erinomainen. Viime dieetillä kärsin jo dieetin alkuvaiheessa jalkojen "laiskuudesta", koska treenasin jalat kolme kertaa viikkoon ja jo tässä kohtaa dieettiä aerobiset olivat rutkasti pidempiä ja niitä oli ainakin yksi enemmän, jollei jopa kaksi. Joten olen siis erittäin tyytyväinen, että ns pienemmällä vaivalla painoani on saatu laskuun tasaisen varmasti. 

Kevään kilpailuihin on ilmottauduttu, bikinit ovat tilauksessa. Samoin hotellihuone ja kisavärit, lavameikit yms varattuina, joten tässä kohtaa ei tarvitse kuin "päästä enää kuntoon", heh. Fiilis on mitä mahtavin, jos miettii koko dieettiä ja tulevia kisoja. Nautin tästä matkasta ja uskon, että selviä maaliin asti. Välillä, jos on väsyttänyt salilla tai muualla, olen kuunnellut Elastisen Eteen ja ylös kappaletta. Toi biisi, ah! Mulla tulee jotenkin kylmät väreet ja saan siitä kappaleesta tosi paljon energiaa. Huolimatta siitä minkälaista musiikkia kuuntelen tai mikä on lempigenreni, niin tuo biisi osuu ja uppoaa.  Pystyn kyllä, periks en tuu antamaan! 

 

Ihanaa viikkoa kaikille! Päivitän kyllä dieettikuulumisia jatkossakin, jos ne vain kiinnostaa.

 

<3: Kattu

 

 

Share
Ladataan...

Pages