Ladataan...
Kattungar

Tämä on aihe, johon törmään aina vähän väliä. Olen itsekin vähän sellainen "perussuomalainen" kaljankittaaja "joko-tai meiningillä", että joko sitä lipitetään enemmän kuin yksi tai sitten ei ollenkaan. Mutta enemmän ja enemmän musta on tullut alkoholin välttelijä johtuen ihan puhtaasti harrastuksista, äitiydestä, vanhenemisesta ja kamalista krapuloista. 

Olen elämässä vedellyt kuntosaliharrastuksen kanssa erilaisia jaksoja, jossa se on välillä ollut elämässäni erittäin vahvasti ja välillä vähän rennommin, mutta aina se on siellä ollut. Tästä syystä en halua myrkyttää kehoani millään mistä on haittaa urheilun kanssa. Lisäksi koen, että kaikista hauskimmat "ryyppyreissut" ovat olleet silloin, kun olen ollut selvin päin. Ruisrock kolme päivää raskaana vuonna 2013 oli ajatuksena ensin kammottava. Kuvittelin, että siitä tulee kamalin kokemus ikinä, mutta kuinkas kävikään se on ollut yksi hauskimmista Ruisrockeista, jonka muistan. Ja HUOM muistan kyllä muutkin Ruisrockit ;)

 

Tällä hetkellä olen taas elämässäni ja harrastuksessani sellaisessa tilanteessa, jossa aion vetää koko kesän ja syksynkin ilman alkoholia. Ja tottakai moni ajattelee, että jaahas sitä ollaan raskaana taas. No en ole. Mutta se mikä jotenkin minua häiritsee on se, että aina juomattomuutta tarvitsee jollain tasolla selitellä. Eikä ole kyse siitä kestääkö juomattomuus päivän, illan, viikon tai useita kuukausia. Mutta aina se pitää jotenkin jollekin selittää. Ja tämä ajattelutapa on meillä täällä Suomessa kyllä ihan todella vahvana. 

 

 

Oli kyseessä sitten ihan vain terassilla istuminen tai jotkin överisuuret juhlat, joudut vastaamaan varmasti illan aikana jollekin kysymykseen: Etkö sä juo mitään? Ja harvoin siihen vastataan vain en. Ja jos vastataan vain en, joudut todennäköisesti vastaamaan johonkin muuhunkin kysymykseen aiheeseen liittyen. Toki myönnän, että jos yleensä on tapana juoda jotain ja sitten saapuu juhliin, jossa ei juokaan mitään, onhan se ehkä poikkeavaa käytöstä, mutta toisaalta mitä sitten? En usko, että se silti on tarpeeksi hyvä syy olla niin  ihmeissään, ettei aiheesta pääse yli eikä ympäri. Monesti kuulee myös hieman mollaavia kommentteja, että no eihän se ikinä juo mitään. No se nyt juo yhden ja lähtee himaan. Se on varmaan raskaana. Okei olen itsekin sortunut näihin, mutta siksi haluankin kirjoittaa, että mikä hiton ihme se on, jos juominen ei ole se joka viikonlopun päätavoite. 

 

Mä olen tullut siihen tulokseen, ettei alkoholi muutenkaan sovi mulle kovin hyvin. En kestä sitä isoja määriä ja jos joskus satun sitä enemmän ottamaan, kestää mulla juomisesta toipuminen puoli viikkoa. En myöskään halua, että lapsemme joutuu kärsimään todella krapulaisesta äidistä, koska niinkin on joskus käynyt. Ja jos totta puhutaan, saan enemmän kiksejä sunnuntaiaamuna siitä, että vedän kunnon jalkatreenin kuin herään viinan hajuisena sotkuisesta sängystä. 

 

Muista, kun ensi kerralla kysyt joltain miksi et juo? Kysy ensin itseltäsi miksi sinä juot.

 

<3: Kattu

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kattungar

Siis voi hitsit tää kevät on mennyt nopeasti. Mulla oli "tosi hyvä" blogiotsikko ja aihe päässäni, mutta en muista sitä. En muista sitten millään. Ajattelin sen olevan niiiiiiin hyvä aihe, etten edes kirjoita sitä muistiin. Kannattiko olla kirjoittamatta? No EI TODELLAKAAN! Nyt ei ole mitään hajua, mistä mun piti kirjoittaa. Se oli sellainen tosi hyvä "comeback-teksti". Ja ihan kaikki muutkin aiheet olen vain sivuuttanut ja ajatellut, että kyllä mä ne muistan. Olen niin kovin miettinyt näitä asiota, että ei ne päästäni mihinkään häviä. EIKÖ? No tässä nyt ollaan, en muista yhtikäs mitään. En aiheita, en kuvia, en mitään. En saa aikaiseksi kirjoittaa niistä heti ja tässä on tulos. Kattungar on aivan hiljaa! 

 

Kalenteri on kyllä kovassa käytössä koko ajan, mutta tämä blogi ei näköjään vieläkään ole saavuttanut paikkaansa siellä, mutta ehkä se tästä vai mitä? Kesä on alkanut ja mulla on jotenkin loistofiilis kaikesta. Pikkuinen koko kesän kestävä (ja vähän ylikin) projekti tässä on meneillään, mutta ehkä tosiaan kirjoitan siitä pian lisää, heh. Virheistä ehkä joskus oppii. Kirjoittamisen palo täällä on, mutta tosiaan tämä toteutus vähän tökkii ;)

Käykö kenellekkään muulle näin? Ei mitään dataa missään omista ajatuksista. Niin onnettomia muistiinpanoja Kattungarin suhteen. Okei täytyy myöntää, että on musta tullut myös vähän arka kirjoittamisen suhteen. Kynnys nousee, mitä kauemmin täällä pysyttelee hiljaisuudessa, mutta siksi juuri ne muistiinpanot tekisivät terää. Kyllä vain!

 

Mutta hei täällä ollaan! Mitä hauskaa teille kuuluu? Ja mitä odotatte kesältä? <3

 

 

 

<3: Kattu

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kattungar

En nyt muista tarkalleen oliko se juuri toinen tai kolmas päivä tätä kuuta viime vuonna, kun ensimmäisen postaukseni julkaisin. Hassua ajatella, että siitä on vuosi, kun päätin aloittaa kirjoittamisen Lilyssä ja toisaalta hassua, että suunnitelmat blogia kohtaan olivat silloin ehkä hieman epärealistiset. Ajattelin pystyväni tuottamaan sisältöä vähintään neljä kertaa viikossa, mutta eihän se ole ollenkaan pitänyt paikkansa. Tai ehkä elämäni on niin paljon muuttunut vuoden sisällä, että aikataulut ovat vain kiristyneet. Kun aloitin bloggaamaan olin innokas opiskelija, jolla siis ilmeisesti oli aikaa käydä töissä ja harrastaa ja hoitaa opintopisteitä kasaan. Nyt olen täysipäiväisesti töissä ja aika ei riitä juuri mihinkään ;) 

 

Aika. Se on jännä juttu miten sitä vastaan taistelee päivittäin jollain tavalla. Joko työaikoja, päiväkodin aikoja, pesukoneen pesuohjelman, koiran pissattamisaikaa tai bussiaikoja vastaan. Aina on kuitenkin joku asia, joka pakottaa meitä etenemään liian kiireessä ja sitten on puolestaan taas niitä hetkiä, kun on aivan pakko pysähtyä.

 

 

 

Mä pysähdyin isolla kädellä viime viikon keskiviikkona siihen, että oma terveys ei pelittänytkään samalla tavalla kuin olin tottunut. Keskiviikkoillan salitreffit peruuntuivat, perjantaihin suunnitellun palaveriin valmistautuminen peruuntui. Päiväkodin iltapäivällä pidettävät vappukemut jäivät välistä ja oikeastaan kaikki mitä olin seuraavaksi viikoksi aikatauluttanut sai jäädä suorittamatta. Nimenomaan suorittamatta. Havahduin lopulta siihen, että makasin sairaalan päivystyksessä lääketipassa ja mietin, että mitä hittoa tässä enää kiirehtiä mihinkään. Mun fyysinen terveys, jota olen pitänyt mun henkisen terveyden elinehtona ja muutenkin mun isoimpana vahvuutena oli päättänyt, että nyt riittää vouhotus. Umpisuoli päätti laittaa mut ekaa kertaa elämässä leikkauspöydälle ja yhtäkkiä varoittamatta. 

 

Onneksi ei mitään sen vakavampaa vielä. Mutta se, mikä tässä mut sai heräämään, oli oman säntäilyn miettiminen. En enää tiedä oliko järkeä ahdata kaikki ruokavalion kananmunat väkisin naamaan, jos en niitä myöhäisen kotiintulon takia ollut ehtinyt päivällä keittämään. En enää tiedä oliko järkeä sännätä aamutuimaan salille, kun tiedossa oli yli kahdeksan tunnin työpäivä kiiressä sen jälkeen. Vain, koska X määrä treenejä pitää suorittaa. En enää tiedä, voinko olla samaan aikaan kissanristiäisissä aamuneljältä heränneennä, samalla miettien koska ehdin tyttöni kanssa taas laivaristeilylle. En vain voi tehdä kaikkea samaan aikaan. En voi "juosta" 2,5 kilsan matkaa, jotta ehdin aikaisemmin bussiin, ja hakemaan tyttöäni tarhasta mahdollisimman aikaisin. Miksi edes teen sitä? En tiedä. Enkä voi vapaapäivänä vahdata puhelinta siksi, että mietin miten töissä pärjätään. 

 

Umpisuolen puhkeamisen syitä tai lisäkkeen tulehtumisen syitä ei tiedetä, mutta epäilyksiä heitellään stressin, huonon ruokavalion ja jännittyneisyyden piikkiin. Mene ja tiedä. 

 

Terveys on itselleni jännän tärkeä asia ja ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin miettimään, että mitä hittoa kehossani tapahtuu. Olen aina luottanut siihen, mutta voinko pinota sen kontolle kaikkea. En todellakaan. Sanoin hetki sitten, en enää muista kenelle, että loma tekis hyvää. Olisi kiva näiden osa-aikaisten työpätkien, koulun ja muun jälkeen saada olla vaikka viikko ihan vain paikallaan. Nyt olen. Mutta se millä tavalla se tuli, sai melkein mut masentumaan. Mutta kyllä täältä noustaan ja toivottavasti myös blogikin vähän nousee, jos opin tästä lähin vähän aikatauluttamaan elämääni paremmin tai ainakin olemaan itselleni armollinen! Hyvää synttäriä Kattungar!

 

<3: Kattu

 

 

Share
Ladataan...

Pages