Ladataan...

Ahdistuksen hoito on vähän kaksipiippunen juttu. Toisaalta neulomalla tai kirjoittamalla saan ajatuksia muualle, toisaalta tarjolla on tehokkaita lääkkeitä. Uutena ahdistuslääkkeenä minulle on täällä Kellokoskella tarjottu Largactil-nimistä lääkettä. Lääke on erityislupa valmiste, jonka myynti on lopetettu, mutta jota käytetään sairaalaolosuhteissa erityistilanteissa. Wikipedian mukaan lääke on pääasiassa skitsofrenian hoitoon, mutta sitä ei ole minulla kuitenkaan todettu. Lääke otettiin kohdallani käyttöön korvaamaan tavanomaisia ahdistuslääkkeitä huonon tehon vuoksi. Korvattavat lääkkeet oli nimeltään Opamox, Ketipinor yms. Nyt ne on jääneet Largactil.in käyttöönoton jälkeen kokonaan pois. Linkkinä Largactil-lääkkeen tietoja Wikipediasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Klooripromatsiini

Ahdistusta olen koittanut hallita pitämällä itseni kiireisenä ja yrittämällä järkeistää ahdistuksen aiheet. Ahdistavien tunteiden ilmetessä yritän miettiä onko ahdistuksen aiheet todenmukaisia ja yhtä vakavia kuin miltä ne ensikosketuksella tuntuvat. Viimeisen viikon olen pärjännyt suhteellisen hyvin ja vähillä lääkkeillä. Olen neulonut iltaisin ja viennyt kutimet pois vasta kun olen ollut menossa nukkumaan. Tänä yönä oli kuitenkin yövuoron hoitaja joka luki lääkärin määräyksiä pilkuntarkasti ja tulkitsi ohjeet niin että kutimet on annettava pois iltavuoron päättyessä.

Illan ohjelmaan on kuulunut lukuisia keskusteluita kanssatovereiden kanssa, pääasiassa tupakkahuoneessa. On keskusteltu siitä miten mielisairaalan potilaita kohdellaan ja millaisina heidän arvioidaan olevan. Toinen keskeinen aihe on ollut kuinka meidän tulee käyttäytyä että lääkäri olisi suostuvainen päästämään meidät kotiin täältä. Osa ajatuksista, todettiin yhteistuumin, on varmaan syytä pitää itsellään, sillä ne eivät ole herkästi ymmärrettävissä. Toistemme kanssa voidaan toki jakaa ajatuksia. Sitten eräs kundeista totesi kaipaavansa kosketusta kipeästi ja toivoi minun ryhtyvän vuorottelevaan hartiahierontasessioihin. Kiitin kunniasta ja kieltäydyin kohteliaasti. Puhuttiin tässä yhteydessä lyhyesti siitä, että on varmaan syytä säästää nämä tunteet ja kaipaukset siviilielämään. Useampi kundeista on myöntänyt ihastumisensa minuun, mutta en etsi täältä parisuhdetta. Etsin apua sairauteeni ja ahdistaviin tunteisiin ja sitä olen mielestäni saanut. Jatkan hyvässä seurassa toipumista varmalla otteella ja toivottavasti kesään mennessä voin siirtyä takaisin siviilielämään.

Ladataan...

Huomasin touhukkaan aamupäivän aikana, että viihdyin potilastovereitteni seurassa. Mielelläni keitän kahvia koko porukalle ja tupakalla viihdytään yhdessä rupatellen. Tarjoan mielelläni kundeille karkkia ja lehtiselleriä ja ne ottavat ne mielellään vastaan. Osittain on hyvä että tulen toimeen hyvin kanssapotilaitteni kanssa, mutta onkohan liiallinen viihtyminen haitaksi kotiutumiselle, mietinpä vaan.

Minulla oli toimintaterapeutin kanssa tapaaminen aamusta ja heti perään tapasin osaston uuden lääkärin. Toimintaterapeutin kanssa ompelin keskosvaatteita ja osastonlääkärin kanssa käytiin läpi missä mennään hoidossa ja kuinka tästä jatketaan. Sairaslomaa minulle on kirjoitettu syyskuun loppuun, mutta ajatus oli että ennen kesää voisi löytyä tilanne, jossa voisin kotiutua. Ajatus oli ettei sähköhoitoa jatkettaisi nyt, sillä on otettava haitat huomioon. Haittoina katsotaan olevan muistivaikeudet ja uuden oppimisen hankaluus. Hyötyinä olen kokenut unettomuuden korjaantuminen ja mielialan kohentuminen. Katsoisin, että myös itsetuhoiset ajatukset ovat vähentyneet hoidon aikana ja toivottavasti nyt jääneet taakse kokonaan.

Päiväohjelmaa minulle suunniteltiin toimintakeskuksen arkitoimiin osallistuminen. Se mitä se sisältää on vielä hämärän peitossa, mutta hoitajan puheista arvelisin että saisin jatkaa käsitöitä sielläkin. Päivän muihin arkirutiineihin kuuluu tiistaisin huoneiden siivous ja sänkyjen puhtaaksi petaus.

Pages