Kuinka minusta tuli kissaihminen?

Kaunis utopia?

Valtsu teki minusta kissaihmisen.
 

Kissakas kyselee seuraajiltaan Facebook-sivullaan "Miten sinusta tuli kissaihminen?".

Minä vastasin näin:
 

"Olin kuusivuotias, kun olimme siskoni, äitini ja isäni kanssa silloin Vuosaaressa sijainneella HESYn kissatalolla katselemassa perheeseemme uutta nelijalkaista ja viiksekästä jäsentä. Kiertelimme kissoja katsomassa ja huomasimme, että eräs kissa oli kiivennyt loossinsa ylähyllylle ja roikkui sieltä etutassuilla kopin verkko-ovessa, meitä kovasti tarkkaillen. Joka kerta kun joku meistä meni tämän häkin ohi, kissa maukaisi kuuluvasti.

HESYn työntekijä suositteli meille toista kissaa, purisevaa ja seurallista Ripsoa. Se olisi kuulemma oikein lapsiperheen unelma. Ripso oli laitettu meille jo kuljetuskoppaankin valmiiksi, kun sain viimehetkellä kakistettua suustani "mä haluan tuon" ja osoitin häkin verkko-ovessa roikkuvaa kissaa.

Työntekijä ei täysin varauksetta suositellut tätä kissaa lapsiperheeseen, mutta siitä huolimatta kissa vaihdettiin ja tämä nuori Valmu-kolli lähti meidän mukanamme uuteen kotiinsa. Sittemmin Valtsuksi uudelleen nimetty kissa oli ensimmäinen kissani ja teki minusta kertaheitolla kissaihmisen. Sain kasvaa sen kanssa samaan tahtiin ja se sai elää meillä pitkän ja hyvän kissan elämän. Ei se ehkä kaikista helpoin kissa ollut luonteeltaan, mutta lapsiperheeseen se sopi kuin nenä päähän.

Valtsulla oli kaikki kovia kokeneen ja liian aikaisin emosta ja pentuesisaruksista vieroitetun kissan klassiset tunnusmerkit. Se saattoi olla arvaamaton, mutta toisten kissojen kanssa se tuli aina toimeen. Valtsun tulon jälkeen uuden vuoden aattona 1991 olen ollut tasan viikon ilman kissaa ja sekin oli liikaa! Myös eläinsuojelutyö ja kissan aseman yhteiskunnallinen parantaminen ovat sydäntäni lähellä ja siinä Valtsulla on myös ollut suuri rooli."

 
Kuvat Ari K. ja kotialbumi 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.