Miten käy suomalaisen maanviljelyn?

Kaunis utopia?
Olen kirjoitellut aiheesta aikaisemminkin  ja nyt koin jälleen tarvetta puhua siitä.

 

Katsoin eilen tv-uutisia ja järkytyin.

Suomessa maanviljelijöillä alkaa nimittäin olla todella tukalat oltavat. EU:n pakotteet Venäjän asettamine vastapakotteineen vaikuttavat esimerkiksi maitotilallisten elinkeinoon hyvin voimakkaasti. Venäjän asettamat vastapakotteet ovatkin vieneet 4 senttiä maidon litrahinnasta, mikä MTV-uutisten haastatteleman maitotilallisen mukaan on 20% heidän tuotostaan. Kun EU meinaa vielä kaiken kukkuraksi leikata maataloustukiaan 50 miljoonalla eurolla (käsittääkseni vuonna 2015), tilanne alkaa näyttää erittäin huonolta.

Tähän kun lisätään vielä se, että alkutuottajan ja loppukäyttäjän eli kuluttajan välissä olevat välikädet vievät välistä oman ja melko tuntuvan osuutensa, alkaa elintarvikkeiden tuottajahinta olla niin haistapaska-tasolla (pardon my French), että tällaista allekirjoittaneen kaltaista kaupunkilaislikkaakin hirvittää.

Tämä on juuri se kauhuskenaario, mitä olen pelännyt jo pitkään. EU pystyy ohjailemaan Suomen maataloutta tukiensa avulla miten lystää ja se sitten heijastuu siihen, että omavarainen maataloutemme ajetaan pikkuhiljaa alas. Tämänkaltainen toiminta antaa EU:n taholta selkeää viestiä sen liittovaltio-pyrkimyksistä, kun koko EU-alueen maataloustuotanto halutaan siirtää pois Suomen kaltaisista lyhyen satokauden maista ja keskittää lämpimämpiin, pidemmän satokauden maihin. Lisäksi, mitä ahtaammalle tuottajat taloudellisesti laitetaan, sitä tehostetumpaan tuotantomuotoon heidän on siirryttävä tullakseen toimeen. Tämä vaikuttaa suoraan myös tuotantoeläinten elinolosuhteisiin, eikä todellakaan positiivisella tavalla.

Suoramyynti, eli tuotteiden ostaminen suoraan tilallisilta olisi tietenkin hyvä vaihtoehto, mutta keskusteltuani erään maatalouslomittajana toimivan tuttavani kanssa ilmeni, että sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Käsittääkseni etenkin lihatuotteiden teurastaminen ja myynti suoraan tiloilta on osittain EU:n ja osittain Suomen kansallisen lainsäädännön myötä tehty erittäin vaikeaksi. Minulla on jo hyvän tovin ollut harkinnassa liittyä johonkin paikalliseen ruokapiiriin, josta elintarvikkeet saisi ostettua suoraan tilallisilta ja joissain tapauksissa jopa itse osallistua peltotöihin ja ruuan tuottamiseen. En vain ole vielä omissa pohdinnoissani päässyt siihen asti, että tietäisin tarkkaan miten tämä käytännössä tapahtuu. Jotain olis vaan pakko tehdä ja mahdollisimman nopeasti, sillä onhan se nyt tekopyhää paasata näistä asioista, jos ei itse niiden eteen sitten kuitenkaan ole mitään valmis tekemään.

Asiat kun eivät pelkällä paasaamisella parane, vaan man's gotta do what a man's gotta do. Nykymuotoinen tehotuotanto ja siihen liittyvät tulevaisuudennäkymät eivät ole sellaisia, joita haluaisin tulevaisuuden maailmassa nähdä. Siksi minun on otettava ohjat käsiini oman elämäni ja omien kulutusvalintojeni suhteen, ja pyrittävä toimimaan sen tavoitteen saavuttamiseksi, jonka koen oikeaksi. Tämänhetkisessä järjestelmässä kun se pääasiallinen vastuu asioiden tolasta on sysätty kuluttajan harteille, ja minun on kuluttajana siitä osuuteni kannettava.

Onko täällä muuten ketään ruokapiirin jäsentä tai muuten elintarvikkeita ja raaka-aineita mahdollisimman suoraan tuottajalta hankkivia ihmisiä? Miten homma pyörii? Oletteko olleet tyytyväisiä ruokapiirin tai muun vastaavan tahon toimintaan? Etenkin pk-seudulla toimivien ruokapiirien yms. osalta otetaan kokemuksia erittäin mielellään vastaan. :)

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.