Ladataan...
Kaunis utopia?

Karjalainen uutisoi, että maatiaiskissapentuja syntyy aivan liian vähän niiden kysyntään nähden. Kirjoituksessa valitetaan siitä, kuinka yleistynyt maatiaiskollien varhainen kastrointi tarkoittaa sitä, ettei pentujakaan ole enää tarjolla entiseen malliin. Itse käsitin kirjoituksen ydinviestin niin, että siinä oltiin tyytymättömiä siihen, ettei maatiaiskissan pentua saakaan enää hankittua tuosta noin vain.

Valvomatta ja kontrolloimatta lisääntyvät, villiintyneet maatiaiskissayhdyskunnat ovat meidän maassamme kuitenkin todellinen ja jatkuva ongelma, jota kirjoituksessa ei otettu lainkaan huomioon. Tämä edelleen olemassaoleva kissanpidon kulttuuri on seurausta siitä, että kissoja (niin naaraita kuin kollejakin) on jätetty leikkaamatta ja päästetty ne ulkoilemaan - ja lisääntymään - täysin holtittomasti. Tämän johdosta muodostuu villiintyneitä maatiaiskissapopulaatioita, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Eläinsuojeluyhdistykset ovat vuosikausia kampanjoineet maatiaiskissojen kastroinnin ja steriloinnin puolesta, jotta ihmiset ymmärtäisivät kissan leikkauttamisen olevan monessa tapauksessa kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu. Nyt yhdellä ylimalkaisella ja pintapuolisella kirjoituksella pyritään vesittämään kaikki tämä maatiaiskissan aseman ja hyvinvoinnin parantamisen eteen tehty pitkäjänteinen työ. 

Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että maatiaiskissan pitäisi saada lisääntyä ilman ihmisen vaikutusta. Tätä perustellaan luonnonvalinnalla ja sillä, että maatiaisrodun elinvoimaisuus ja monimuotoisuus perustuu siihen, ettei ihmisellä ole osuutta asiaan. Mielestäni tämä argumentti ontuu, sillä on muitakin maatiaislajeja, joiden lisääntymistä ihminen valvoo. Tällaisia ovat esimerkiksi maatiaiskanarodut. Lisääntymisen valvominen ja kontrollointi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita jalostusta, eikä sen maatiaiskissan kohdalla tulisi sellaista ollakaan. Maatiaiskissan ei mielestäni tulisi menettää esimerkiksi ulkonäöllistä monimuotoisuuttaan, vaikka sen lisääntymistä pitäisikin eläinsuojelullisista syistä ohjailla nykyistä enemmän.

Käytännössä tämä ohjailu tarkoittaa
  • Terveen ja mahdollisimman erisukuisen kumppanin valitsemista kissalle
  • Astutuksen ja tiineysajan valvomista ja hoitoa (esim. ruokinta)
  • Synnytyksen valvomista ja tarpeen vaatiessa siinä avustamista
  • Emon ja pentueen hoitoa (rokotukset, madotukset yms.) ja ruokintaa niiden hyvinvointia ja pentujen kehitystä tukevalla tavalla
  • Hyvien kotien etsimistä aikaisintaan 12 viikon iässä luovutettaville pennuille.
  • Lisäksi pentujen ja emon tulee saada elää hyvissä olosuhteissa niin, että niiden vointia voidaan seurata ja että ne tottuvat käsittelyyn ja ihmisen läsnäoloon.

Tämän lisäksi olisi mielestäni toivottavaa, että lisääntyvät kissat tutkittaisiin ennen astutusta ainakin FIV:n, FELv:n ja ihosienen osalta.

Siinä olen kirjoituksen kanssa samoilla linjoilla, että sekarotuisten kissapentueiden lisääntynyt teetättäminen on huolestuttavaa ja uhkaa hyvinhoidettujen maatiaispentujen jo valmiiksi heikkoa asemaa. Olen kirjoitellut aiheesta aikaisemmin oman postauksensa, joten en käsittele sitä tässä nyt tämän enempää.

Mielestäni maatiaisten lisääntymisestä voi ja tuleekin puhua, olenhan itsekin kirjoittanut aiheesta tänne blogiin. Karjalaisessa julkaistu kirjoitus ei kuitenkaan palvele kissan hyvinvointiin tähtäävää tarkoitusta, sillä se antaa sellaisen kuvan, että kissojen pennuttaminen on lasten leikkiä. Sitä se ei mahdolliset synnytyskomplikaatiot ja tiineen emon sekä pikkupentujen erikoistarpeet huomioiden kuitenkaan ole, joten siihen ei myöskään tulisi ryhtyä ellei ole aivan varma siitä mitä on tekemässä.

Koska vallitseva käsitys maatiaiskissan pennuttamisesta tuntuu edelleen olevan se, että holtittomasti sikiävien kissojen pentuja voidaan hakea navetan perältä tuosta noin vain, tulisi Karjalaisen kirjoituksen kaltaisten taustoittamattomien kirjoitusten julkaisemista välttää. Sillä sen sijaan että ne saisivat ihmiset ajattelemaan maatiaiskissan asiallista pennuttamista, ne ruokkivat vastuuntunnottomien "pennuttajien" touhuja, ja antavat oikeutuksen heidän toiminnalleen. Lisäksi ne kannustavat ihmisiä pennuttamaan maatiaisiaan hetken mielijohteesta, ilman tarvittavaa tietoa ja taitoa. Siksi tuollaisilla kirjoituksilla mennäänkin ojasta allikkoon, kun ilmeisen hyvä tarkoitus kääntyy kirjoituksen tyylin takia itseään vastaan.

Kaipaisinkin asiasta hieman perusteellisempaa julkista keskustelua, jossa pelkkien pintaraapaisujen sijaan pureuduttaisiin kunnolla siihen, MITEN kissojen asiallinen pennutus tapahtuu. Valvomattomasti ja valvotusti lisääntyvien kissojen välille tulisi myös tehdä selkeä ero, maatiaiskissoilla kun ei ole olemassa etujärjestöä, joka säätelisi sen lisääntymistä. Tällöin kaikki kysenalaiseen toimintaan kannustavat ja kissan hyvinvoinnista piittaamattomat julkiset lausunnot saattavatkin heijastua suoraan ihmisten tapaan kohdella kissojaan. Siksi meillä maatiaiskissojen ystävillä onkin entistä suurempi vastuu siitä, ettei tähän maahan syntyisi yhtään ylimääräistä, ei-toivottua ja huonosti hoidettua kissapentuetta.

Karjalaisen kirjoitus viestii sanomaa, jonka mukaan maatiaiskissapentujen tuottaminen mihin tahansa olosuhteisiin on hyväksyttävää sillä verukkeella, että "kun mä haluuuuuun!" Ihmisen haluamisen ei kuitenkaan koskaan tulisi mennä eläimen hyvinvoinnin edelle.

Minua ei haittaisi tippaakaan, vaikka maatiaiskissankin kohdalla joutuisi hieman jonottamaan sitä omaa pentuaan, eikä sitä saisikaan mukaansa heti kun keksii sellaista alkaa haluamaan. Maatiaiskissojen pitoa on pitkään vaivannut ikävä kertakäyttökulttuurin ilmapiiri ja osittain siitä johtuva arvostuksen puute. Kun kissoja saa hakea ilmaiseksi sen minkä kerkiää, voidaan aina hankkia uusi sen "kadonneen" tilalle. Tällöin ei välttämättä jakseta panostaa kissan hyvinvointiin ja turvallisuuteen, sillä "ainahan niitä saa uusia". Se, että sitä omaa pentua joutuisikin odottamaan ja näkemään vaivaa sen hankinnan eteen, voisikin saada ihmiset harkitsemaan kissan hankintaa nykyistä paremmin ja lisätä omistajan mielenkiintoa kissansa hyvinvointia kohtaan.

 

KUVA: ARI K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Teppo Taikatohveli patsastelee pihanurmella. Sopii siis aiheeseen, vai mitä? :D

Wohou! Tiesittekö, että San Franciscossa on kissamuseo? Tällainen pitäisi saada Suomeenkin, ehdottomasti! Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry kerääkin rahaa oman kissamuseon perustamiseksi. Museoitava esineistö on jo kasassa, ainoastaan näyttelyn perustamiseen ja ylläpitoon tarvittavat tilat, kalusto ja rahat puuttuvat. Itse toivon, että tämä hanke toteutuisi, sillä kyllähän suomalainen kissa oman museon ansaitsee!

Mutta hei, siis oikeesti! Katsokaa! Jo yksinään tuo San Franciscon kissamuseon FB-sivu lähentelee taivasta, ainakin tällaisen sekä historiaan, että kissoihin höyrähtäneen henkilön mielestä! Heidän varsinaisiin nettisivuihinsa en vielä ole ehtinyt tutustua, mutta kunhan sinne asti pääsen, niin saattaa vierähtää tovi jos toinenkin historiallisia kissamaisuuksia tutkiessa ja omaa kissamuseota Helsinkiin odotellessa.

Mitä mieltä? Kissamuseo Suomeen, kyllä vai ei?
 

KUVA: ARI K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Kissantassujen ykkösvinkki hellepäivän viilennykseen on ilmastointilaite. Jos sellaista ei taloudesta löydy, eikä laiteostoksillekaan ole tarkoitus lähteä, niin tässä muutama vinkkivitonen, jolla helpottaa hellesään aiheuttamaa tukalaa oloa:
 

  1. Pyydä emäntääsi/isäntääsi laittamaan nukkumapaikkasi yhteyteen pyyhkeeseen kääritty kylmäkalle tai vedellä täytetty ja jäädytetty limupullo. Se luovuttaa tasaisesti viileyttä helteen kourissa riutuvan kissan ihohuokosiin, muttei pyyhkeeseen käärittynä aiheuta ikävää kylmää nipistelyä.
     
  2.  Pyydä emäntääsi/isäntääsi ripottelemaan sinulle monta eri juomakuppia ympäri asuntoa (ja pihaa/parveketta, jos sellainen löytyy). Meillä kissoilla on erilaisia juomamieltymyksiä. Toiset tykkäävät hieman seisseestä vedestä, toiset taas raikkaasta. Toiset tykkäävät juoda piripintaan täytetystä juomakupista, toiset taas tyhjemmästä. Jokaisen kissan henkilökohtaiset mieltymykset selviävätkin vain ja ainoastaan kokeilemalla. Jos emäntäsi/isäntäsi on epävarma saamasi nesteen riittävyydestä, voi hän pahimpien kesähelteiden aikana lisätä vettä myös ruokasi joukkoon.
     
  3. Monet kissoista tykkäävät leikkiä jääpaloilla, joten kannattaa vinkata emännällesi/isännällesi tästä Mölkkyäkin hauskemmasta ja viileääkin viileämmästä kesäpelistä. Meidän Kissantassulassamme jääpaloilla leikitään ainoastaan kylpyhuoneessa, jottei jää pääse sulamaan laminaattilattialle ja pilaamaan sitä.
     
  • Jotkut kissat käyvät suihkussakin viilentämässä olotilaansa, mutta me täällä Kissantassulassa emme sitä harrasta, ellei ole aivan pakko. Meidän mielestämme kissaa ei tulisikaan viilentämisen nimissä pakottaa veteen, jos se selvästikin pelkää sitä tai kokee sen epämiellyttäväksi. Välttämättömät pesut ovat sitten toki asia erikseen ja niihinkin kissa tulisi totuttaa mahdollisuuksien mukaan pienestä pitäen. Jos kuitenkin olet kokeilunhaluinen ja pidät epämukavuusalueelle menemisestä, niin vihjaa ihmeessä emännällesi/isännällesi tästä kissan viilennyksen äärimmäisestä muodosta!

Miten teillä viilennytään näillä heinäkuun superhelteillä? Miten karvakorvanne viilentyvät? Entä kaksijalkaiset?

Oikein hyvää loppukesää kaikille karvaisille ja karvattomille ystäville!
T: Kissantassut

 

Kuva Ari K.

Pages