Ladataan...
Kaunis utopia?

Olen nyt pari päivää sulatellut tätä asiaa mielessäni ja yrittänyt päässäni muotoilla sen herättämiä ajatuksia loogiseksi tekstiksi. Olen kuitenkin edelleen niin raivoissani tästä asiasta, että hädin tuskin pystyn tällä hetkellä muodostamaan aiheeseen liittyviä kokonaisia lauseita.

Kyseessä on siis viimeisin uutinen Valion maidon tuottajahinnan viiden sentin laskusta (YLE, Iltalehti) ja siitä, mitä se tekee jo valmiiksi ahdingossa olevalle suomalaiselle maidontuotannolle. Koska aihe on tärkeä ja haluan siitä kirjoittaa, päätin tehdä sen tavoistani poiketen ranskalaisilla viivoilla.

Tässä siis joitain pointteja, jotka minua tässä asiassa närästää... ja minä en todellakaan ole ainoa jota närästää, sillä tuottajat ovat ilmaisseet laajasti ahdinkonsa tämän tuoreimman uutisen osalta (mm. Avoinmaaseutu -takahuone ja Elämää lypsykarjan kanssa).

  • Ensinnäkin, miten asia esitetään kuluttajille: viisi senttiä litrahinnasta voi tavallisen maallikon korviin kuulostaa pieneltä summalta, mutta kun ottaa huomioon millaisen loven se tekee tuottajan kukkaroon kuukausi- tai vuositasolla, niin ei voida enää puhua pienistä summista. Kuinka moni olisi valmis muutaman viikon varoitusajalla pienentämään kuukausipalkkaansa yli tuhannella eurolla? Niinpä, sitä minäkin. Ja tässä kun huomioidaan se, että tuottajat ovat jo valmiiksi taloudellisesti ahtaalla, niin tulevaisuus näyttää erittäin lohduttomalta.
     
  • Toisekseen: tämä maatalouden ahdinko ei koske ainoastaan maitotilallisia, vaan pitkin mennyttäkin vuotta on saanut lukea milloin minkäkin maataloustuotteen tuottajahinnan surkeasta jamasta. Olen kirjoittanut aiheesta blogiini aikaisemminkin, mm. täällä ja täällä. Mitä maidontuottajiin tulee, niin heidän kohdallaan tuottajahintoja laskettiin viime vuonna jo 15 % ja nyt sitten vielä arviolta 10 % siihen päälle. Eli verrattain lyhyen ajan sisällä maidontuottajan palkasta nipistetään kaikenkaikkiaan neljännesosa pois. Kysyn uudelleen: kuinka moni suostuisi omassa ammatissaan neljänneksen palkanalennukseen noin vain? Entäs te ns. matalapalkka-aloilla työskentelvät, kuinka hyvin tulisitte toimeen 25 % nykyistä pienemmällä palkalla? Niinpä, sitä minäkin
     
  • Sen lisäksi, että Valio laskee tuottajille maitolitrasta maksamaansa hintaa, on EU sanonut leikkaavansa maataloustukia Suomen osalta vuonna 2015. Kyse ei siis ole ainoastaan yksittäisestä "pienestä" hinnanlaskusta, vaan jo pidempään jatkuneesta suomalaisen maatalouden järjestelmällisestä alasajosta. Pienviljely ei Suomessa ole enää aikoihin lyönyt leiville, välikädet vievät leijonanosan elintarvikkeen kuluttajahinnasta ja alkutuottajan pitäisi elää käytännössä pelkällä pyhällä hengellä ja huolehtia siinä samalla perheestään ja eläimistään. Myös muut meijerit ovat joutuneet laskemaan tuottajille maksamiaan litrahintoja, joten asia ei kosketa ainoastaan Valion piirissä toimivia tuottajia.
     
  • Viimeisin merkittävä käänne oli, kun maassamme monopoliasemasta nauttivat K- ja S-kauppaketjut ilmoittivat lähtevänsä hintakilpasille ja alentavansa tuntuvasti useiden myymiensä tuotteiden hintaa. Loogisesti ajateltuna tuotteiden kuluttajahinnan laskemisesta koituvan tappion luulisi lankeavan ensisijaisesti kauppojen maksettavaksi, mutta nämäpä ovatkin ovelina kettuina kääntäneet paineen alkutuottajiin, joiden jo valmiiksi laihasta lompakosta verotetaan kuluttajahintojen laskusta aiheutuva tappio. Eihän se niin voi mennä!
     
  • Suurin kritiikkini kohde on kuitenkin Euroopan unioni, jonka harjottamaa maatalouspolitiikkaa en vain pysty ymmärtämään, saatika hyväksymään. Kuuntelee sitten tuottajien tai eläinsuojelujärjestöjen puheita, niin jokaisessa puheessa toistuu lähes järjestäen sama fraasi "...kun Suomi liittyi EU:hun". EU:n ajama politiikka on yleisestiottaenkin markkinavetoista, eikä maatalouspolitiikka tee siinä poikkeusta. EU ohjaa tuillaan Suomen maataloutta ja tukee tehomuotoista tuotantoa tekemällä pienviljelystä käytännössä taloudellisesti kannattamatonta ja sitä kautta mahdotonta. Asiantuntijat ovatkin heille tehdyssä kyselytutkimuksessa toivoneet, että EU:n merkitys Suomen maataloudelle vähenisi tulevaisuudessa.
  • Mikäli EU:n maatalouspolitiikkaa olisi sovellettu sellaisenaan Suomeen, olisi suomalainen maatalous kohdannut loppunsa jo vuonna 1995, heti EU:hun liittymisen jälkeen. Kun kuluttajahinnat ja sitä kautta tuotteiden tuottajahinnat laskivat jäsenyyden myötä, oli tukien määrää kasvatettava, jotta elinkeino säilyisi edes joksenkin kannattavana. Koska EU:n maatalouspolitiikkaa koskevat päätökset tehdään Brysselissä ja kattamaan koko EU-aluetta, se ei pysty huomioimaan Suomen maataloudellisia erityistarpeita. Tätä on pyritty kompensoimaan kansallisilla tuilla, mutta siitä huolimatta viesti on lohduton. Päivi Rautiaisen opinnäytetyötä siteeraten: "Mikäli EU päättäisi lopettaa maataloustuet, maanviljely loppuisi Suomessa kokonaan." Pelonsekaisin tuntein on todettava, että tämä hetki taitaa olla aika lähellä.

    Ennen EU:hun liittymistä Suomen tilakanta oli pientilapainotteista ja tukia maksettiin ensisijaisesti pientiloille. EU:n maatalouspolitiikan päätehtävä taas oli ns. rakennerationalisointi, jonka perusteella se maksoi investointitukia, jotka tähtäsivät yrityskoon kasvattamiseen ja tuotantokustannusten laskemiseen. Eli suomeksi sanottuna EU:n tavoite oli siirtyä pientilamuotoisesta tuotannosta tehotuotantoon, jolloin tuotteita voitiin alkaa myydä halvemmalla kuluttajille.

    Olin 10-vuotias kun Suomi liitty EU:hun ja muistan edelleenkin, kuinka ihmisiä kosiskeltiin äänestämään Suomen EU-jäsenyyden puolesta vetoamalla ruuan laskeviin hintoihin. Tottakai tämä oli lamasta toipuvalle suomalaiselle perusjantterille houkutteleva tarjous, mutta kuka olisikaan uskonut mihin jamaan se meidät ja maataloutemme vie? Halvalla lopputuotteella kun on aina kääntöpuolensa, ja tässä tapauksessa se on suomalaisen maatalouden ahdinko.

    Ennen Euroopan unioniin liittymistä maassamme oli maataloustuotteiden ylituotantoa, mutta nyt 20-vuoden EU-jäsenyyden jälkeen maahamme joudutaan tuomaan sikaa ja nautaa ties mistä, kun kotimaiset tuottajat yksi toisensa jälkeen ovat joutuneet laittamaan lapun luukulle, itsensä, perheensä ja karjansa elättämisen tilallisena käytyä taloudellisesti mahdottomaksi. Ruispaloihinkaan ei riitä tarpeeksi kotimaista ruista, vaan joudutaan käyttämään tuontiviljaa. Mistä se teidän mielestänne kertoo?
     

  • Suomalaisen maatalouden säilymisen kannalta olen huolissani vielä kahdesta asiasta, joista ei tämän asian yhteydessä ole ainakaan viimeaikoina hirveästi hälisty:
  1. TTIP, eli Euroopan unionin ja USA:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus. Mitä se tulisi tarkoittamaan suomalaiselle maataloudelle? Toisiko se Monsanton ja muut geenimanipuloituja patenttisiemeniä kylvävät suuryritykset meillekin? Jos toisi, niin mitä me mahtaisimme lainsäädäntö kilpenään ja vapaakauppasopimus takataskussaan markkinoillemme lontusteleville suuryrityksille?
     
  2. Euroopan unionin pyrkimykset liittovaltioistumiseen. Mitä se tulisi tarkoittamaan suomalaiselle maataloudelle? Tarkoittaisiko se suomalaisen maatalouden totaalista alasajoa ja tuotannon siirtymistä "pidemmän satokauden jäsenmaihin"? Jos tarkottaisi, niin miten me pärjäisimme mahdollisissa kriisitilanteissa, ilman omavaraista ja paikallista ruuantuotantoa?
     
Lähteet:

Yle // Iltalehti // Päivi Rautiainen: EU:n vaikutus Suomen maatalouteen ja maatilojen sukupolvenvaihdoksiin // Talouselämä // Talouselämä // Suomen maatalouspolitiikka ja sen asema kansantaloudessa // Elintarvikeketjun asiantuntijoiden tulevaisuudenkuvia maatalouspoliittisesta toimintaympäristöstä - ympäristön muutosten ennakointi Delfoi-menetelmällä // Avoinmaaseutu - takahuone // Elämää lypsykarjan kanssa

EDIT: Muutamia asiavirheitä korjattu. Kiitos oikaisijoille.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Sosiaalisessa mediassa on käyty paljon keskustelua kissan oikeaoppisesta ruokinnasta ja tässä asiayhteydessä marketeista saatavat kissanruuat on teilattu saman tien kissalle täysin sopimattomaksi ravinnoksi ja markettiruokaa kissoille syöttävät suoranaisiksi eläinrääkkääjiksi. Meillä kissat syövät ns. sekaravintoa, eli raakoja lihoja ja teollista sekaisin ja valtaosa kissojemme syömästä teollisesta ruuasta ostetaan marketeista. Ai miksi haluan syöttää kissoilleni tarkoituksella sellaista p*skaa, enkä halua panostaa kissojeni hyvinvointiin syöttämällä sille ”kunnon ruokaa”?

Noh, tässäpä perustelut poikineen

  1. Syötän kissoille ainoastaan marketista saatavia viljattomia (ja kasviksettomia) märkäruokia. Kuivanappulaa kissamme eivät syö pääasiallisena ravintona käytännössä ollenkaan, vaan ne toimittavat meidän ruokavaliossamme lähinnä makupalan ja aktivointipallon täytteiden virkaa.
     
  2. Kissamme syövät teollisen ruuan lisäksi myös melko paljon ja kattavasti raakaa lihaa, eli en syötä niille pelkkää ”markettimuonaa”. Sen sijaan että tuomitsee kaikki markettimuonan syöttäjät automaattisesti kissansa taattua sairastumista edesauttaviksi eläinrääkkääjiksi, kannattaisikin kysyä, että syöttääkö henkilö kissoilleen mitään muuta sen markettiruuan lisäksi. Se kun vaikuttaa olennaisesti kokonaisuuteen ja ruuan tasapainoisuuteen.

Keskustelun yhteydessä minulta on kyselty mitä viljattomia ja kasviksettomia ruokia marketeista muka kissoille löytyy, joten päätin laatia tähän jonkinlaisen listan niistä ruuista, jotka itse olen bongannut ja netin avulla listaa vielä jälkikäteen täydentänyt. Mikäli olet aikeissa shoppailla omalle kissallesi marketista näitä ruokia, niin tutkithan vielä itse paikan päällä pakkauksen tuoteselosteen mahdollisten sisältömuutosten ja allekirjoittaneen mahdollisesti tekemien inhimillisten virheiden varalta.

Olen tähän yhteyteen listannut myös muita, omaan arvomaailmaani liittyviä tekijöitä ja huomioita näistä kissanruuista ja toivon että niistäkin on hyötyä ehkä jollekulle toisellekin. Olen myös lisännyt ruokamerkin ja -laadun yhteyteen maininnan, mikäli kyseessä on täydennysravinto. Muuten kyseessä on täysravinnot, eli ruuat joihin on lisätty kaikki kissan tarvitsemat vitamiinit. Koska yritän itse kiinnittää ruuan alkuperään huomiota, listasin tähän myös ruokien alkuperä- ja valmistusmaat kaikissa niissä tapauksissa, joissa ne olivat saatavilla. Joikaisen tässä listatun ruuan kohdalla on myös linkki suoraan valmistajan tai jälleenmyyjän sivuille, joten jokainen voi itse tehdä omat päätelmänsä ruuan ja raaka-aineiden laadusta ja siitä, haluaako niitä omalle kissalleen syöttää.

Almo Nature
  • Almo Nature -ruokaa (täydennysravinto) on saatavilla hyvinvarustetuista tavarataloista, esim. Citymarketit. Ainakin osa näistä sisältää riisiä 1-3%, mutta otin ne mukaan tähän listaan, koska niissä käytetty liha on laadukasta ja 1% riisipitoisuus takaa kissalle tarpeellisen ja riittävän kuidunsaannin. Almo Naturelle plussaa myös siitä, että käyttävät ruuissaan eettisesti kestäviä ja osittain luonnonmukaisesti viljeltyjä raaka-aineita ja ottavat ympäristön huomioon.
Best-in
  • Best-In kotoisa, kissan kanapata (sisältää persiljaa, jonka sanotaan olevan luonnollinen vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde. Valmistus- ja alkuperämaa: Suomi on minulle ehdoton plussa!)
Coshida
  • Coshida on Lidlin oma merkki, sisältää sokeria! (Linkki Saksan Lidlin sivuille, suomenkielistä tietoa en heidän sivuiltaan löytänyt)
Latz
Mjau
Pirkka
PRIMACAT
Rainbow
Sheba

Näiden lisäksi kannattaa vilkaista rohkeasti myös monista marketeista löytyviin eläinruokien pakastekaappeihin ja -altaisiin. Monista kaupoista löytyy kattavasti kissoillekin sopivia raakapakasteita ja monista marketeista löytyy myös rajattu valikoima Mush-raakapakasteita, eli tismalleen samaa tavaraa mitä eläinkauppojenkin pakastealtaista. Eläinkaupoista löytyy toki usein laajempi valikoima raakapakasteita ja meidän huusholliin ostetaan niitä myös eläinkaupoista.

Tämän lisäksi meidän kissamme syövät myös ihan ihmisille tarkoitettuja lihoja, sillä eläimille tarkoitetuista lihoista on vaikea löytää kissan suuhun sopivia lihapaloja, joissa olisi sopivasti haastetta kissan hampaille ja leuoille, mutta eivät olisi liian isoja tai kovia paloja purtavaksi. Kaikki pelkästään kissoille suunnatut raakapakasteet taas tuntuvat olevan lähinnä pehmeää jauhelihaa, eikä niissäkään ole kissojen leuoille tarpeeksi haastetta.

Eniten minua näissä markettiruuissa ja niiden tarjonnassa harmittaa tonnikalan runsas tarjonta ja se, että ainoa löytämäni MSC-sertifioitua tonnikalaa sisältävä kissanruoka sisältää viljaa ja kasviksia, enkä siksi halua sitä omille kissoilleni syöttää. :( Samaan dilemmaan törmäsin aikoinaan Whiskas-annospussien kohdalla, kun luomuraaka-aineista valmistettu annospussi sisälsi kasviksia ja ei-luomu taas ei sisältänyt. Olisin mielelläni halunnut ostaa kissoilleni luomua, mutta en halunnut tehdä sitä niiden ruokavalion kustannuksella. Sheballe kuitenkin ehdoton plussa siitä, että heidän viljattomat ja kasviksettomat lohiruokansa ovat niin ikään MSC-sertifioituja. Marketeissa myytävissä teollisissa ruuissa käytetyn lihan ja eläinperäisten tuotteiden laadusta voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta itse en omien kissojeni kohdalla koe sitä ongelmaksi, koska ne eivät elä pelkällä teollisella ruualla.

Pelkkä eläinkaupasta ostaminen ei takaa ruuan hyvää laatua, eikä siihenkään kannata sokeasti luottaa. Toki monessa eläinkaupasta saatavassa ruokamerkissä liha on laadultaan sellaista että sitä voisi ihminenkin syödä, mutta harmittavan moneen ruokamerkkiin on siitäkin huolimatta lisätty jotain sellaista, mitä kissa ei todellisuudessa tarvitse. Eli silmä tarkkana saa olla siellä eläinkaupassakin, ettei maksa itseään kipeäksi turhaan.

Kannattaa myös huomioida, että monet lihapitoisuudeltaan sataprosenttiset teolliset ruuat ovat täydennysravintoa, joihin ei siis ole lisätty kissalle tarpeellisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Mikäli syötät siis kissallesi pelkästään täydennysravinnoksi luokiteltavia säilykkeitä, tulee kissan vitamiinien ja kivennäisaineiden saamisesta huolehtia erikseen.

En ole eläinkaupan teollisia ruokia vastaan ja ostan kyllä kissoillemme aina aika-ajoin eläinkaupastakin jotain herkkuruokaa. En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä markettiruokien ehdotonta teilausta, etenkään silloin, jos niitä syötetään osana monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Jos minulla on vaihtoehtona ostaa kissoilleni säilykepurkissa olevaa täydennysrehua tai tuoretta ja raakaa lihaa, niin ei varmaankaan ole vaikeaa arvata, kumpaa mieluummin ostan.

Näihin seikkoihin siis perustan päätökset, jotka olen kissojeni ruokavalion suhteen tehnyt. Tämän lisäksi haluaisin joskus ostaa kissoillemme kokeeksi pakastettuja jyrsijöitä, mutta se edellyttäisi jonkun kotimaisen ruokajyrsijäkasvattajan löytämistä ja eläinten ostamista suoraan häneltä. Ruokajyrsijät kun minun käsitykseni mukaan tulevat eläinkauppoihin keskieurooppalaisista ”tukuista”, joissa niitä kasvatetaan kyseenalaisissa olosuhteissa. Jos siis vain suinkin voin asiaan vaikuttaa, niin haluan että eläinteni ruuaksi päätyvät eläimet ovat asiallisesti pidettyjä, kasvatettuja ja lopetettuja.

Mitä sinun lemmikkisi syövät?
 

EDIT 24.2.2015:

Listaa päivitetty. Pari uutta ruokaa lisätty ja yksi poistettu muuttuneen tuotesisällön vuoksi. Lista laitettu samalla myös aakkosjärjestykseen.

Jos löydätte marketeista viljattomia ja kasviksettomia ruokia joita tältä listalta ei löydy, niin infoattehan minua esim. kommentoimalla tätä postausta, niin lisäilen ne tähän listaan. Mikäli huomaatte listassani virheitä tai ruokia jotka sinne eivät kuulu, toivon niinikään yhteydenottoa. :)

Ladataan...
Kaunis utopia?

Valtsu teki minusta kissaihmisen.
 

Kissakas kyselee seuraajiltaan Facebook-sivullaan "Miten sinusta tuli kissaihminen?".

Minä vastasin näin:
 

"Olin kuusivuotias, kun olimme siskoni, äitini ja isäni kanssa silloin Vuosaaressa sijainneella HESYn kissatalolla katselemassa perheeseemme uutta nelijalkaista ja viiksekästä jäsentä. Kiertelimme kissoja katsomassa ja huomasimme, että eräs kissa oli kiivennyt loossinsa ylähyllylle ja roikkui sieltä etutassuilla kopin verkko-ovessa, meitä kovasti tarkkaillen. Joka kerta kun joku meistä meni tämän häkin ohi, kissa maukaisi kuuluvasti.

HESYn työntekijä suositteli meille toista kissaa, purisevaa ja seurallista Ripsoa. Se olisi kuulemma oikein lapsiperheen unelma. Ripso oli laitettu meille jo kuljetuskoppaankin valmiiksi, kun sain viimehetkellä kakistettua suustani "mä haluan tuon" ja osoitin häkin verkko-ovessa roikkuvaa kissaa.

Työntekijä ei täysin varauksetta suositellut tätä kissaa lapsiperheeseen, mutta siitä huolimatta kissa vaihdettiin ja tämä nuori Valmu-kolli lähti meidän mukanamme uuteen kotiinsa. Sittemmin Valtsuksi uudelleen nimetty kissa oli ensimmäinen kissani ja teki minusta kertaheitolla kissaihmisen. Sain kasvaa sen kanssa samaan tahtiin ja se sai elää meillä pitkän ja hyvän kissan elämän. Ei se ehkä kaikista helpoin kissa ollut luonteeltaan, mutta lapsiperheeseen se sopi kuin nenä päähän.

Valtsulla oli kaikki kovia kokeneen ja liian aikaisin emosta ja pentuesisaruksista vieroitetun kissan klassiset tunnusmerkit. Se saattoi olla arvaamaton, mutta toisten kissojen kanssa se tuli aina toimeen. Valtsun tulon jälkeen uuden vuoden aattona 1991 olen ollut tasan viikon ilman kissaa ja sekin oli liikaa! Myös eläinsuojelutyö ja kissan aseman yhteiskunnallinen parantaminen ovat sydäntäni lähellä ja siinä Valtsulla on myös ollut suuri rooli."

 
Kuvat Ari K. ja kotialbumi 

Pages