Ladataan...
Kaunis utopia?

Netissä puhuttiin jälleen kerran suunnitelmallisista maatiaiskissapentueista, vastuuttomasta kotikissapennutuksesta ja kodittomista kissoista. Keskustelu eli ja rönsyili lopulta koskemaan maatiaiskissan yleistä terveystilannetta esimerkiksi täällä Suomessa ja koin tarpeelliseksi pureutua tähän vaiettuun aiheeseen. Kissojen kohdalla kun tuntuu vallitsevan koiramaailmasta tuttu harhakäsitys siitä, että maatiaiskissa (/sekarotuinen koira) olisi automaattisesti terveempi kuin rotukissa.

Koska maatiaiskissa on minulle niin rakas ja haluan olla avoin "oman rotuni" terveystilanteesta (ja kannustaa samalla muitakin tekemään samoin!), päätin kantaa oman korteni kekoon ja kertoa asiasta oman näkemykseni. Vaikka tämä osaltaan liittyykin mielipiteeseeni maatiaiskissojen asiallisen ja suunnitelmallisen pennutuksen kannattajana, niin jätin tämän aspektin sivurooliin ihan tarkoituksella, jottei tämä kirjoitus venähdä kilometrien pituiseksi. Tulen kuitenkin aivan takuulla lähitulevaisuudessa paasaamaan tästä pennutus- ja lisääntymisasiastakin taas jälleen kerran, mutta se jääkööt tältä erää toiseen kertaan.

Joskus kuulee väitettävän, että maatiaiskissat olisivat terveempiä kuin rotukissat, sillä se ei rotukissojen tavoin ole tiukan ulkomuotojalostuksen piirissä. Itse en allekirjoita tätä väitettä ja siihen on montakin syytä. Esimerkiksi monet villiintyneistä maatiaiskissapopulaatioista peräisin olevat kissat ovat vähintään yhtä sisäsiittoisia kuin rotukissatkin - ja käytännössä vielä monin verroin sisäsiittoisempia -, eikä sisäsiittoisuus ole yhtään sen vähemmän haitallista maatiaisilla kuin rotukissoillakaan.

Tottakai maatiainen noin rodunlaajuisesti esim. Suomessa varmasti on geenipooliltaan heterogeenisempi kuin monet ainakin pienilukuisten rotujen edustajat, mutta koska valtaosa maamme maatiaisista syntynee valvomattoman ja holtittoman lisääntymisen seurauksena, tarkoittaa se käytännössä sitä, että pienellä paikallisella alueella oleilevat kissat lisääntyvät keskenään, niiden jälkeläiset taas keskenään ja niin edelleen. Niinpä tämä maanlaajuisen maatiaiskannan heterogeenisyys ei välttämättä pääse yksittäisen kissan geeniperimässä kehuttavimmin näkymään, vaan sen sukupuu koostuu muutamasta hassusta kissasta ja niiden jälkeläisistä.


Maatiaiskissojen perinnöllisiä sairauksia on genetiikan osalta paljon vaikeampi tutkia kuin rotukissojen ja siksi kai elämmekin jossain illuusiossa, että maatiainen olisi terveempi. Okei, rakenteeltaan moni maatiainen kai on joitain rotukissoja sopusuhtaisempi ja kärjistettynä sitä kautta kai myös terveempi, mutta monet kissojen pahimmista terveydellisistä vitsauksista ovatkin sellaisia, joita ei kissan ulkonäöstä voi millään päätellä. Ulkomuodolla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi perinnöllisen sydämen vajaatoiminnan kanssa, joka on yksi kissojen puhutuimmista perinnöllisistä sairauksista ja sitä löytyy tavalla tai toisella joka rodusta, myös maatiaisista. Joidenkin kissarotujen kohdalla on löydetty keinoja joilla sydämen vajaatoimintaa (HCM) aiheuttavan geenin kantajat voidaan testata jo ennen kuin sairauden aiheuttamat muutokset näkyvät ultraäänitutkimuksessa ja täten sulkea pois jalostuksesta. Maatiaiskissoille tällaisia geenitutkimuksia ja perinnöllisiin sairauksiin liittyvien geenien paikallistamista on käytännössä mahdoton tehdä niiden sukulaisuussuhteisiin liittyvien epävarmuuksien vuoksi, muttei se tarkoita sitä, etteikö maatiainen voisi tätä geeniä kantaa, siihen sairastua ja sitä periyttää siinä missä rotukissakin. Siksi sydämen ultraäänitutkimus olisikin mielestäni etenkin lisääntyvien maatiaiskissojen kohdalla ensisijaisen tärkeä asia.

Kissojen luuston ja rangan ongelmat kuten lonkkadysplasia, spondyloosi ja välimuotoiset nikamat ja niiden esiintymislaajuus ovat vasta hiljattain alkaneet selvitä tutkijoille. Ilmeisesti selkeän jalostuksellisen päämäärän takia Suomessa tehdyt tutukimukset koskenevat pelkästään rotukissoja, mutta mielestäni maatiaiskissan tulisi olla näiden ranka- ja luusto-ongelmien tutkimisessa ja tiedostamisessa aivan yhtä suuren huomion keskipisteenä kuin mikä tahansa rotukissakin, sillä se että kissoja ei tutkita, ei tee niistä automaattisesti terveitä. Mielestäni maatiaiskissojen - leikattujenkin - omistajien tulisi osoittaa selkeää mielenkiintoa kissojensa luuston ja rangan terveyttä kohtaan, sillä se on ainoa keino jolla tutkijatkin saadaan kiinnostumaan niistä. Kissojen rutiininomaiseen luuston ja rangan kuvaamiseen ja kuvien arvioimiseen yleispätevällä arviointiasteikolla lienee vielä matkaa, mutta mikäli se tapahtuu omien kissojeni elinaikana, pyrin parhaani mukaan kuvauttamaan ne.


Perinnöllisten sairauksien ohella maatiaiskissaa koskevat monet ympäristötekijöihin liittyvät ongelmat ja niiden mahdollisesti aiheuttamat sairaudet (näiden rooli esimerkiksi idiopaattisen kystiitin puhkeamisessa on kysymysmerkki) ja käytöshäiriöt. Esimerkiksi liian aikainen vierottaminen ja "villikissataustasta" johtuvat vaikeudet sopeutua lemmikiksi ovat ympäristötekijöiden ja vallitsevan asenneilmapiirin takia juuri maatiaisten ongelmia ja maatiaisia ne löytölöihinkin päätyvät "vapaan sikiämisen" hedelmätkin ovat. Rotukissat ovat "näissä piireissä" harvinaisia ja oman kokemukseni mukaan ne rotukissat jotka löytölöihin päätyvät, ovat pääasiassa huostaanotettuja sosiaalitapauksia ja aivan takuulla myös yksittäistapauksia. Ympäristötekijöiden ja yleisen kissanpitokulttuurin merkitystä maatiaiskissan hyvinvointiin ja terveydentilaan ei tulisi missään nimessä jättää huomiotta!

Maatiaiskissan terveystilannetta ei saa vähätellä. Vaatii suuren kurssinmuutoksen, jotta maatiaiskissa säilyisi oikeasti elinvoimaisena ja monipuolisena "rotuna" jatkossakin. Ja yksi ratkaisu tähän kaikkeen olisi se, että ihminen alkaisi valvomaan ja järjestämään maatiaiskissojen pennutusta nykyistä tarkemmin ja tiukemmin ja valitsisi kissalleen mahdollisimman erisukuisen (esim. eri paikkakunnalta olevan) kumppanin. Tämä on vähintä mitä ihminen voi maatiaiskissan eteen tehdä ja kyseessä onkin ennenkaikkea eläinsuojelullinen asia.

///

Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus - Minna Haataja
Spondyloosi ja synnynnäiset nikamien epämuodostumat suomalaisilla rotukissoilla - Satu Marttila

 

kuvat Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Kuva Tuula Heikkinen/Studio Adessa

 

Olen tässä käynyt Aalto-yliopiston avoimen yliopiston markkinoinnin kurssia ja pohtinut sen myötä jälleen kerran markkinoinnin etiikkaa. Tarkoituksenani on ollut jo tovin kirjoittaa tästä aiheesta blogiinkin, eikä minun sitten lopulta tarvinnutkaan vääntää tikusta asiaa, kun vastaan tuli oikein mehevä käytännön esimerkki koskien itselleni hyvin tärkeää asiaa, eli kissan ruokintaa.

Kissojen ja koirien luonnonmukainen raakaruokinta on saavuttanut viimeaikoina lemmikinomistajien keskuudessa suuren suosion ja tämän takia teolliset lemmikkieläinruokavalmistajat ovat hädissään. Teollisten ruokavalmistajien paniikki ja huoli markkina-asemansa menettämisestä näkyy selvästi heidän harjoittamassaan markkinoinnissa ja siinä, että he käyttävät kaikki mahdolliset keinot osoittaakseen valmistamansa ruuat raakaruokaa paremmiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on Royal Caninin "Faktaa. Ei fiktiota" -kampanja, jonka mainos ilmestyi Facebook-feediini pari päivää sitten. En ollut uskoa silmiäni, kun niiden eteen lätkähti kuva, jossa "Faktaa. Ei fiktiota" -sloganin lisäksi oli kuva kauniista kissasta ja visualisoitu luettelo siitä, mitä ravintoaineita kissa saa ja tarvitsee kasviperäisistä raaka-aineista. Tämän luettelon mukaan kasviperäiset raaka-aineet toimivat kissan ruokavaliossa valkuaisaineiden, tärkkelyksen, rasvojen ja kuidun lähteenä.

Muuten hyvä, mutta kuvan luettelossa kaikki on aivan päälaellaan, kissa kun on käytännössä puhdas lihansyöjä. Se tarvitsee ravinnostaan maksimissaan 1 %  kuitua ja kasviperäisiä hiilihydraatteja sen luontainen ravinto sisältää noin 2 %. Molempien kasviperäisten ainesosien lähde on kissan luonnollisen saaliin eli hiiren ruuansulatuselimistössä saalistushetkellä oleva puolisulanut ruoka.

Kissa ei pysty käyttämään hyödyksi kasviperäisiä hiilihydraatteja muuten, kuin energian lähteenä. Monen kissan kohdalla tämä tarkoittaakin kasvisperäisen hiilarin siirtymistä suoraan vyötärölle ja sen myötä kohoavaa ylipainoriskiä. Sitä tuskin sitten tarvitsee erikseen sanoa, millaisille sairauksille ylipaino altistaa. Hiilihydraattien on todettu aiheuttavan kissoille myös muunlaisia sairauksia, muunmuassa hampaiden ja haiman osalta. Myös Royal Caninin markkinointimateriaalissa mainittu tärkkelys on hiilihydraatti, jota kissa ei siis ravinnosta saatuna tarvitse, eikä kissan elimistö pysty sitä hyödyntämään.

 

 

Kissan elimistö ei pysty hyödyntämään ravinnosta
saatuja hiilihydraatteja. Kuva Ari K.

 

 

Lihansyöjänä kissan tulisi saada myös rasvahapot ja proteiinit eläinperäisistä lähteistä, jolloin ravinnon koostumus vastaa parhaiten sen tarpeisiin. Tärkein kissan ruokavalion valkuaisaineiden lähde on liha ja ravinnosta saatavan rasvan tulisi niinikään olla eläinperäistä, jotta kissa saa siitä kaikki tarvitsemansa aminohapot. Ainoa paikkansapitävä väite Royal Caninin "Faktaa. Ei fiktiota" -kuvassa on siis kasviperäisen kuidun tarve, joka sekin on maksimissaan 1 % kaikesta kissan syömästä ruuasta. Joidenkin lähteiden mukaan kissa ei välttämättä tarvitse kuitua ollenkaan, joten kuiduntarve ei yksinään millään riitä perustelemaan kyseisen valmistajan ruokien korkeaa vilja- ja kasvispitoisuutta. Kasvikset ja viljat eivät muutenkaan ole kissalle parhaita mahdollisia kuidunlähteitä, sillä ne sisältävät kuituun nähden moninkertaisesti hiilihydraatteja.

Royal Canin vetoaa sivuillaan siihen, että heidän valikoimiinsa kuuluvat tuotteet ovat tutkittuja ja testattuja ja niiden koostumus perusteellisen tutkimustyön tulos. Tutkimuksen suorittajasta tai laadusta en tosin löytänyt mistään sen tarkempaa mainintaa. Pelkkä tutkimustyöhön ja -tuloksiin vetoaminen ei riitä perusteluiksi, ellei väitteen yhteydessä kerrota yhtään tarkemmin tutkimuksen suorittajasta tai luonteesta.

Sivuilla sanotaan, että Royal Canin ottaa tuotekehityksessään huomioon uusimpien tieteellisten tutkimusten tulokset, mutta voimmeko tästä päätellä, että nämä tutkimustulokset ja niille annettu painoarvo ovat selkeästi alisteisia markkinavoimille? En löydä mitään muuta syytä yrittää perustella kissanruokien kasvispitoisuutta tuulesta temmatuilla "faktoilla" kuin sen, että ruuissa käytettyjä halpoja ja kissalle täysin tarpeettomia tai jopa haitallisia bulkkiaineita, kuten viljoja, ei haluta korvata laadukkailla ja kissan luontaiseen ruokavalioon kuuluvilla raaka-aineilla. Tämä siitä syystä, että se tulisi huomattavasti nykyistä kalliimmaksi ja olisi pois yhtiön tekemästä taloudellisesta voitosta.

Royal Caninin sivujen mukaan kissa tarvitsee ruuastaan jopa 70 eri ravintoainetta. Sitä en kiistä. Mietin vain, kuinka paljon esimerkiksi kyseisen valmistajan ruuat sisältävät ainesosia, joita kissa ei tarvitse lainkaan? Siitä ei heidän sivuillaan puhuta halaistua sanaa.

Lähteet:
http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/hoito-ohjeet/ravinnon-tarve/
http://www.kissaliitto.fi/media/2013/05/Kissanomistajan_opas_2012_web.pdf
http://www.naturanetti.fi/userfiles/Kissan%20lautasmalli.pdf
http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/12/kissan-luonnonmukainen-ruokinta.html
http://www.kissatieto.fi/kissan-perushoito/kissan-ruokinnasta
http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html
http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/12/meidan-barf-suunnitelmat.html
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm

 

Ladataan...
Kaunis utopia?

Yle uutisoi, että Ruokakeskon lihapyöryköinä markkinoimat einespyörykät sisältävät 0 % lihaa ja 52 % sian ja kanan luista mekaanisesti irroitettuja ruhon jämäpaloja, joita ei saa kutsua lihaksi. Hieman väsyneessä mielentilassa ja eilinen markkinoinninluento vielä tuoreena mielessä aloin huvittuneena miettiä, miten näiden einespullien valmistajat ja valmistuttajat aikovat ratkaista tuotteensa nimeämiseen liittyvän ongelman? Uskon tämän kysymyksen nimittäin koskevan Ruokakeskon lisäksi muitakin vastaavanlaisten tuotteiden valmistajia ja valmistuttajia, joiden markkinointiosastoilla onkin nyt sitten tiukka paikka keksiä tuotteelle uusi, totuudenmukainen ja silti kuluttajaa houkutteleva nimi.

Minulla taitaa olla tämän markkinoinnin saralla vielä kosolti opittavaa, sillä en omassa pikku päässäni saa tässä tapauksessa totuudenmukaisuutta ja hokuttelevuutta puristettua millään yhteen...

Vai miltä kuulostavat esimerkiksi

Jämäpalapyörykät

Einespallerot

Lihapyörykänkaltainen valmiste

"Lihapyörykät"

Nyt sitten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan, millaiseen lopputulokseen lihatalojen markkinointiosastolla tullaan uuden nimityksen keksimisen suhteen. Tai sitten kuluttajat ehtivät ensin ja alkavat kutsua pyöryköitä nimellä, joka jää elämään valmistajan lanseeraamasta uudesta nimityksestä huolimatta ja riippumatta. Aika näyttää miten tässä käy, jäämme seuraamaan tilannetta.

Sillävälin kun annamme lihataloille mahdollisuuden keksiä tuotteilleen uuden huippunimen, toivon teiltä rakkaat kanssaihmiset kommenttiboksiin näkemyksiä siitä, miten tämä tuote tulisi teidän mielestänne nimetä uudelleen?