Ladataan...
Kaunis utopia?

Muutimme tosiaan viime talvena uuteen kotiin ja uuden ulkotarhan rakentaminen kissoille tuli ajankohtaiseksi. Melko nopeasti päädyimme siihen, että verkottaisimme takapihamme noin kymmenneliöisen terassin kissoille ulkotarhaksi, sillä näin voisimme tuulettaa kesällä pitämällä takapihan ovea auki, ilman pelkoa siitä että kissat karkailevat.

Terassin verkotus oli kuitenkin reilusti helpommin sanottu kuin tehty, sillä sen ylle levittyvä rullattava markiisi ja verrattain lyhyt kattolippa asettivat lisähaastetta suunnittelutyölle. Miten verkottaa terassi kissanpitävästi ilman, että markiisin käyttö rajoittuu? Mielessä siintävä talvi herätti myös huolenaihetta, sillä talven ajaksi ylös rullattava markiisi jättäisi verkkokaton täysin lumen armoille, jollaista se ei tulisi missään nimessä kestämään. Kissojen ulkoilumahdollisuuden rajaaminen ainoastaan kesäkuukausille ei tullut kysymykseenkään, joten tilanne piti saada ratkaistua jollain muulla konstilla.

Tässä vaiheessa en voi kuin kiitellä tuon mieheni olemassaoloa, jolle minkäänlainen suunnittelutyön haaste ei ole este, vaan korkeintaan hidaste. Muutto talvea vasten antoi myös hyvin aikaa suunnittelulle, sillä tarhan rakentamista ei tullut kyseeseenkään aloittaa talvella tai edes alkukeväästä.

Niinpä 90 metriä puurimaa, 25 metrin rulla katiskasuojaverkkoa, 2,5 litraa Tikkurilan valkoista ulkomaalia, 6 kk sisäkissan elämää, 16 saranaa, kymmeniä kulmarautoja, lukuisia ruuveja, satoja niittejä, lukematon määrä ennakkosuunnittelua ja 30 täyttä työtuntia myöhemmin:

Saanen esitellä, Kissakiska!

Avainasemassa talvea silmälläpitäen ovat tarhan markiisipäädyn saranakiinnitykset, joiden avulla päätyseinä saadaan vedettyä suoraksi terassin lattiaa vasten. Tällöin terassin pinta-alasta on käytössä noin puolet, mikä riittänee täyttämään kissojen talvisen ulkoiluntarpeen. Me ihmisetkin tuoleinemme mahdumme tilaan kätevästi vilvottelemaan saunomisen yhteydessä. :)

Tästä "hienosta" kuvasta näkee idean. :)

 

Kokonaisuuteen kuuluu melko mielenkiintoisen muotoisia elementtejä...

 

Markiisilla...

 

... ja ilman

 

Kissakiska tuo ihmistenkin mielestä mukavaa yksityisyyttä terassille. :)
 

Edellisen pikkupihamme pieni kissojen ulkoilukoppero jäi ilahduttamaan uuden asukkaan kissoja. Vanhan ulkotarhan projektista voit lukea lisää täältä.

Kuvat allekirjoittanut ja Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Minun piti kirjoittaa seuraava blogipostaus uudesta kissatarhasta ja sen rakennusprojektista. Eteen tuli kuitenkin ajankohtainen aihe, jota en voinut jättää käsittelemättä. Palaan siis kissatarhaprojektiin myöhemmin ja kirjoitan tässä vaiheessa toksoplasmoosista, eli Toxoplasma gondii -alkueläimen aiheuttamasta infektiosta ja siihen liittyvästä viimeaikaisesta uutisoinnista.

Miksi meistä tehdään syyttä suotta syntipukkeja?

Iltalehden taannoin julkaisema "Kissa saattaa altistaa omistajansa skitsofrenialle" -uutinen ei vielä aiheuttanut minussa muuta kuin huvittuneisuutta, mutta tänään Helsingin Sanomissa ilmestynyt tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäen kolumni "Kissojen levittämä toksoplasmoosi on luultua tappavampi -- miksi sitä ei silti oteta vakavasti?" sai vereni kiehumaan siinä määrin, että en vain voinut jättää asiaa sikseen.

En ehkä maallikkona ole pätevä kyseenalaistamaan tieto- ja tieteiskirjailijan sanomisia, mutta sen verran minulla kuitenkin on lähdekriittistä tiedonhankintakykyä, että voinen todeta Isomäen menneen toksoplasmoosi-kirjoituksessaan metsään jo otsikosta lähtien. Kissa kun ei todellakaan ole ainoa väylä saada toksoplasmatartunta, vaan sen voi saada myös raa'asta lihasta tai maaperästä. Yleisimmin toksoplasma-tartunta saadaankin - ei kissalta - vaan nauttimalla toksoplasman kystia sisältävää ja huonosti kypsennettyä lihaa.

 

tässä Muutama napakka pointti koskien kissoja ja toksoplasman tarttumista ihmiseen niiden kautta
  • Toksoplasmaa tartuttava kissa on useimmiten pentu
     
  • Toksoplasmatartunnan saaneen kissan ulosteeseen erittyy tartuttavia kystia vain muutaman viikon ajan
     
  • Vain noin 1/100 kissasta tartuttaa
     
  • Toksoplasma ei tartu tuoreesta ulosteesta, vaan toksoplasma muuttuu tarttuvaksi vasta yli vuorokauden vanhassa ulosteessa

 

Toksoplasmoosi on noussut kauhun aiheeksi lähinnä raskaana olevia naisia koskevassa keskustelussa. Huoli onkin aiheellinen, mikäli nainen saa toksoplasmatartunnan raskauden aikana tai paria viikkoa ennen raskautta, jolloin alkueläin voi siirtyä istukan kautta sikiöön. Reilusti ennen raskautta sairastettu toksoplasmoosi ei vaikuta sikiöön, eikä lisää keskenmenon riskiä.

Toksoplasmatartunnan ennaltaehkäisyyn tähtääviä toimenpiteitä suositellaankin siis ainoastaan raskaana oleville naisille ja kissojen osalta niitä ovat  hiekkalaatikon tyhjentäminen päivittäin käsineet kädessä ja laatikon peseminen kuumalla vedellä. Kissan eristämistä raskaana olevasta ei nähdä tarpeellisena, sillä vain harva kissa tartuttaa toksoplasmaa. Pentukissan hankkimista raskauden aikana kannattaa kuitenkin välttää.

Tämän lisäksi raskauden aikana suositellaan puutarhatyöt tehtäväksi suojakäsineet kädessä, vihannesten ja hedelmien pesemistä tai kuorimista, raa'an lihan ja munien sekä pastöroimattoman maidon nauttimisesta pidättäytymistä. Asianmukaista ja riittävää käsihygieniaa unohtamatta.

Toksoplasmoosi on vakava zoonoosi, enkä vähättele sitä tai kyseenalaista sen olemassaoloa. On vain erittäin vaikea ymmärtää, miksi aiheesta käytävä julkinen keskustelu käydään kissan roolia liioittelemalla, enkä löydäkään muuta syytä kuin sensaationhakuisuuden ja suoranaisen kissavihan ja -pelon tarkoitushakuisen lietsomisen. Isomäen kolumnin kaltainen paniikinlietsonta, kissojen demonisointi ja niiden roolin korostaminen toksoplasma-asiassa on täysin turhaa ja perusteetonta. Viimeaikaisen uutisoinnin antama käsitys kissan roolista toksoplasman tartuttajana on kumottavissa erittäin nopealla googlauksella ja mikäli minä maallikkona kykenen tämänkaltaiseen tiedonhankintaan, niin toivoisin että toimittajat ja kolumnistitkin tekisivät taustatyönsä huolellisesti ennen kuin julkaisevat mielipiteitään faktoina.

Sen lisäksi, että tällainen harhaanjohtava kohkaaminen on omiaan lietsomaan kissavihaa, se myös vie huomion pois niistä muista tekijöistä, joiden kautta toksoplasmatartunnan todennäköisimmin saa. Se, että raskaana olevat ja kaikki muutkin alkavat hysteerisesti pelätä ja vältellä kissoja kun ei ehkäise toksoplasmatartunnan saamista muualta, esimerkiksi ruuasta.

Skitsofrenia saattaa vaania kissanomistajia, mutta aivan yhtälailla se vaanii kulinaristejakin. Oli kyseessä sitten kissa tai ruoka, on ihmisen omalla ennaltaehkäisevällä toiminnalla suuri merkitys toksoplasmatartunnan estämisessä. Toksoplasmasta käytävä keskustelu on tärkeää, mutta toivoisin sitä jatkossa käytävän ilman tarkoituksellista sensaatiohakuisuutta ja puhtailla faktoilla, ilman, että kenenkään henkilökohtaisia kissa-antipatioita vedetään mukaan, verhoamalla ne tieteeksi.

 

///

 

EDIT: Täsmennän lausuntoani hieman. Kyllä, olen tietoinen että kissa on ainoa eläin, jonka elimistössä toksoplasma lisääntyy ja että huonosti kypsennetystä tai puhdistetusta ruuastakin löytyvä koteloitunut toksoplasma on peräisin kissasta.

Tämä seikka ei kuitenkaan sulje pois minun pointtiani, joka on se, että kissan esittäminen ainoana väylänä josta toksoplasmatartunnan voi saada, on harhaanjohtava ja saa ihmiset pahimmillaan luopumaan omista kissoistaan toksoplasmatartunnan pelossa samalla, kun he jatkavat tietämättöminä ja hyvillä mielin huoletonta suhtautumistaan muihin potentiaalisiin ja välillisiin toksoplasmatartunnan lähteisiin.

Se oma kissa kun on hyvin epätodennäköinen toksoplasman tartuttaja, vaikka raakaan lihaan koteloitunut toksoplasma olisikin jostain tuntemattomasta lajitoverista peräisin.

Tässä viimeaikaisessa toksoplasmaa koskevassa uutisoinnissa minua hiertää eniten se, että otsikot, kuten "Kissa altistaa omistajansa skitsofrenialle" antavat ymmärtää oman kissan olevan omistajalleen se pääasiallisin uhka, vaikka suurempi riski tartunnan saamiseen piilee välillisissä tartuntalähteissä, eli saastuneessa lihassa, kasviksissa ja maaperässä.

Isomäen tekstissä puolestaan eniten tökkäsi se, että siinä nämä välilliset tartuntamuodot oli käytännössä jätetty huomiotta, eli niihin oli korkeintaan viitattu sivulauseessa tavalla, joka ei asiasta tietämättömälle avaudu mitenkään päin. Tällainen teksti antaa lukijalle melko yksipuolisen kuvan ja kertoo mielestäni kirjoittajansa subjektiivisesta ja mahdollisesti asenteellisesta näkemyksestä.

Siinä olen kuitenkin samaa mieltä Isomäen kanssa, että kissojen omatoimiulkoilua tulisi rajoittaa ja siihen kytkeytyy toksoplasman leviämisen ehkäisyn lisäksi paljon kissaa itseään koskevia eläinsuojelullisia ja sen hyvinvointiin liittyviä seikkoja.

 

///

Lähteet:
 
http://www.hyvinkaa.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/omahoito1/tartuntataudit-rokotukset-matkailu/tartuntataudit/toksoplasmoosi/
http://www.animagi.fi/yritys/uutiset/kissako-terveysriski
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00619

 

Kuvat Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Pahoittelen ennenkuulumattoman pitkäksi venähtänyttä blogitaukoa. Olen kärsinyt todella voimakkaasta siitepölyallergiasta, jonka lisäksi uuden pihan laittaminen on vienyt valtaosan vapaa-ajasta. Olemme mm. aidanneet pihamme ja tehneet terassista kissoille ulkotarhan. Palaan kissatarha-asiaan mahdollisimman pian omassa postauksessaan ja kirjoitan nyt hieman erilaisesta aiheesta.

Kyseessä on nimittäin maataloustuottajien ja eläinoikeusaktivistien kärjistyneet ja tulehtuneet välit. Eiväthän tuottajat ja eo-ihmiset koskaan ole ylimpiä ystäviä olleet, mutta viimeaikoina keskustelu on äitynyt sellaiseksi, että koin tarpeelliseksi kirjoittaa itsekin aiheesta, olenhan seurannut tilannetta jo hyvän tovin ns. sivusta.

Olen itse siis ideologialtani jossain siellä eläinoikeusihmisten ja tuottajien välimaastossa, tuottajien ja tuotantoeläinten asiat kiinnostavat nimenomaan eläinsuojelunäkökulmasta. Olen hyvissä väleissä monen tuottajan kanssa ja käynyt heidän kanssaan monia erittäin antoisia ja asiallisia keskusteluja, enkä näe siinä mitään ongelmaa. He tietävät mun näkemykseni ja hyväksyvät sen ja minä olen ihan vilpittömästi kiinnostunut maataloustuottajan ja tuotantoeläinten arjesta.

Kun lukee eläinsuojelujärjestöjen historiikkkeja (itse olen lukenut useammankin), on selkeästi huomattavissa, että maltillisilla ja laillisilla keinoilla sekä pitkäjänteisellä työllä saadaan parhaat lopputulokset aikaiseksi. Verrattain pienen, mutta keskimääräistä äänekkäämmän porukan suorittamat laittomuudet taas ovat omiaan viemään uskottavuuden maltilliseltakin eläinsuojelutyöltä, herättämään voimakkaita vastareaktioita ja tekemään hallaa koko aatteelle. Kun ns. vastapuoli niputtaa kaikki eläinsuojelusta ja -oikeuksista kiinnostuneet samaan "akltvistien" joukkoon, koetaan, ettei heidän sanomisiaan tarvitse ottaa vakavasti ja kaikki voidaan laittaa "aktivistien kohkaamisen" piikkiin ja sivuuttaa ne sillä verukkeella. Sanomattakin on selvää, että tällainen ei toimi mihinkään suuntaan tai jos toimiikin, niin lähinnä eläinsuojelu- ja oikeusaatteita vastaan.

 

"Kun lukee eläinsuojelujärjestöjen historiikkkeja, on selkeästi huomattavissa, että maltillisilla ja laillisilla keinoilla sekä pitkäjänteisellä työllä saadaan parhaat lopputulokset aikaiseksi."

 

Tuottajat alkavat olla melko kyllästyneitä kohtaamaansa mustamaalaukseen ja ymmärrän sen täysin. "Aktivistien" ja tuottajien välit ovat todella tulehtuneet ja aika monella tuottajalla onkin jo valmiiksi karvat pystyssä, eivätkä he yllättäen ole välttämättä kovinkaan vastaanottavaisia edes asialliselle eläinoikeuskeskustelulle. Tämä ei siis suinkaan johdu siitä, että tuottajilla olisi jotain pelättävää/hävettävää, vaan siitä, että he ovat yksinkertaisesti kyllästyneitä keskustelun tasoon, mikä omastakin mielestäni on paikoin todella ala-arvoinen.

Maltillisin keinoin saavutettava muutos on toki hidas, mutta mielestäni hidaskin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan. Fundamentalistinen, kiihkoileva ja jopa vihamielinen suhtautuminen asioihin ei ole hedelmällinen eikä rakentava. Minusta maltillisena eläinsuojeluihmisenä ja ainoastaan laillisia keinoja kannattavana on myös ikävää, että jälleen tämä tietyn ja äänekkäimmän porukan takia myös minut ja kaikki muut kaltaiseni niputetaan herkästi sinne "mustamaalaavien ituhippiaktivistien" joukkoon, vaikka itse siis olen aina kaikissa nettikeskusteluissa hyvin asiallinen ja monissa asioissa tuottajien puolella. Tällainen lokerointi ja leimaaminen on loukkaavaa, mutta toisaalta ymmärrettävää, sillä tilanne on oikeasti täysin kestämätön ja siihen pitäisi löytää joku muu ratkaisu kuin jatkuvalla sotajalalla oleminen.

 

"Muutos on toki hidas, mutta mielestäni hidaskin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan. Fundamentalistinen, kiihkoileva ja jopa vihamielinen suhtautuminen asioihin ei ole hedelmällinen eikä rakentava."

 

Valtaosa tuottajista tarjonnee eläimilleen lain vaativat minimit täyttävät elinolosuhteet ja jotkut vielä vähän ylikin. Fakta lienee, että kaikki tuottajat tarjoavat takuulla eläimilleen niin hyvät olosuhteet kuin mahdollista ja välittävät niiden hyvinvoinnista. Yksi perustavanlaatuinen ongelma tässä keskustelussa mielestäni onkin se, että monet tuntuvat syyttävän joidenkin tuotantoeläinten elinolosuhteista suoraan tuottajia, vaikka syy ei ole yhdessäkään yksittäisessä tuottajassa. Syyttävän sormen tulisikin osoittaa EU-vetoiseen järjestelmään, joka ohjaa maataloustuotantoamme yhä tehostetumpaan suuntaan.

Voin kertoa, ettei tukiviidakossa kahlaaminen ja jatkuvasta resurssipulasta kärsiminen ole herkkua sille tuottajallekaan ja hän pyrkii ihan takuuvarmasti tekemään parhaansa hänelle annetuissa puitteissa. Se, että vaaditaan tuottajia pitämään eläimistään parempaa huolta ei auta niin kauan, kuin järjestelmä jonka puitteissa he toimivat ei sitä mahdollista. Minä kun pohjimmiltani uskon että tuottajilla ja eläinihmisillä on tismalleen sama mielenkiinnonkohde, eli eläinten hyvinvointi.