Ladataan...
Kaunis utopia?

Helsingin Sanomissa julkaistiin 18.2.2015 koiran raakaruokintaa koskeva kirjoitus, jonka välittämä viesti herätti minussa suurta hämmennystä. Koko kirjoitusta leimaa perustavanlaatuinen väärinkäsitys, jossa koirien raakaruokinta yhdistetään eläimen inhimillistämiseen ja ihmisten raakaruokavalioon ja muihin trendiruokavalioihin. Itse raakaruokavaliolla olevan koiran ja raakapainotteista sekaravintoa syövien kissojen emäntänä näen asian aivan päinvastaisena. Monipuoliseen raakaan lihaan ja lihatuotteisiin perustuva raakaruokavalio kun ei minun mielestäni ole eläimen rinnastamista ihmiseen, vaan pyrkimys taata eläimelle lajilleen tyypillinen ja sitä kautta mahdollisimman luonnonmukainen ravinto. Siinä, missä ihmisten raakaruokavalio perustuu kypsentämättömiin kasviksiin, on koiran raakaravinnon peruskivenä taas raaka liha ja muut lihatuotteet (sisäeilimet, luut, rustot). Eläinten inhimillistäminen on minunkin mielestäni väärin ja siitä tulisi voida puhua avoimesti myös julkisuudessa, mutta tässä kohtaa ollaan kyllä väärän asian äärellä, jos yritetään vetää yhtäläisyysmerkkiä epäterveen inhimillistämisen ja raakaruokinnan välille.

Nyt kun eläinten raakaruokavalioon liittyvät käsitteet on avattu, voimme siirtyä toiseen kirjoituksesta löytyvään räikeään epäkohtaan. Eläimen ruokkiminen raakaruualla vaatii tietämystä ja kokemusta, jotta ruokavalio voidaan toteuttaa tasapainoisesti ja niin, että eläin saa ruuasta/ruuan joukossa kaiken tarvitsemansa. Kirjoituksessa puhuttiin niin kiihkeästi teollisen "valmisruuan" puolesta, että siinä unohdettiin täysin mainita, että myös ns. valmisruualla ruokkiminen vaatii eläimen omistajalta tietoa ja taitoa, sillä se että ruokaa myydään kaupoissa ei ole mikään tae ruuan sopivuudesta eläimelle.

Kirjoituksessa kyllä mainittiin "laadukas valmisruoka", mutta jätettiin täsmentämättä, mitä tämä laadukas valmisruoka on ja mistä se koostuu. Kaikki markkinoilla oleva valmisruoka ei todellakaan ole terveellistä ja käsittääkseni ainakin kissojen kohdalla on havaittu hyvin selkeä yhteys vääränlaisen ravinnon ja ylipainon sekä tiettyjen sairauksien välillä. Teollinen ruoka itsessään ei siis välttämättä ole autuaaksi tekevä asia, jos tuudittautuu siihen että ruuan teollisuus on itsessään jokin tae ruuan terveellisyydestä ja syöttää sokeasti eläimelleen mitä tahansa teollista, pohtimatta sen tarkemmin ruuan laatua, sisältöä tai sen soveltuvuutta eläimelle.

Vaikka Hesarin kirjoitus koskikin koiria, en voi olla laajentamatta omaa pohdintaani koskemaan myös kissoja. Niinpä otankin tässä esimerkin kissojen maailmasta: Hesarin kirjoituksessa perusteltiin valmisruuan mielekkyyttä sillä, että ne ovat valmiiksi vitaminoituja ja niistä eläin saa takuulla kaiken tarvitsemansa. Kissan kohdalla tilanne on kuitenkin eri, sillä jos haluat syöttää sille ruokaa jossa ei ole mitään ylimääräistä (eli kasviksia, viljaa, sokereita tai epämääräisiä teurasjätteitä), tulee kyseeseen ainoastaan täydennysravinnot, joihin ei ole lisätty vitamiineja. Jos vitamiinit ja rasvahapot joutuu siis jokatapauksessa antamaan erikseen purkista, niin miksi syöttää säilöttyä (ja suurella todennäköisyydellä ulkomaista) lihaa, kun samalla vaivalla voi syöttää kotimaista ja tuoretta?

Kirjoituksessa esille tuotu kylmäketjun mahdollinen katkeaminen ja sen vaikutus omistajaan taas kuulostaa jokseenkin omituiselta. Minä en koe pöpöjen leviämisen ihmiseen eläinten ruuaksi tarkoitetusta lihasta olevan mikään todennäköisin skenaario, jos pitää lihan käsittelyssä maalaisjärjen päässä ja huolehtii normaalista käsihygieniasta. Jos joku menee laittamaan likaiset sormensa suuhun heti koiranruokaa käsiteltyään, niin siinä on kyllä sitten syyttäminen jotakuta aivan muuta, kuin ruuan valmistajaa tai kuljettajaa. Syötän hyvin mielelläni eläimilleni ihmisille tarkoitettuja lihoja sekä kotimaisesta lihasta valmistettuja raakatuotteita, sillä tiedän kotimaiselle lihalle asetettujen kriteerien ja määräysten olevan hyvin korkeat. Ulkomaisten valmistajien teollisista ruuista taas ei voi mennä takuuseen.

En kiellä enkä vähättele vääränlaisen raakaruokavalion aiheuttamaa terveydellistä haittaa, enkä väitä että kenenkään tulisi alkaa hetken mielijohteesta syöttää eläimelleen pelkkää raakaruokaa. Mahdollisten suolitukosten lisäksi vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen puutos on mielestäni huolestuttavin vajaavaisen raakaruokavalion seuraus. En kuitenkaan suostu hyväksymään täysin perusteetonta näkemystä, jolla raa'an lihan syöttäminen lihansyöjälle tai hyvin vahvasti lihapainotteiselle sekasyöjälle rinnastetaan suklaan tai xylitolin syöttämiseen. Joko tämä väittämä on virheellisen päättelyketjun lopputulema, tai teollisten ruokavalmistajien mainos. Muita selityksiä en vain tälle absurdiakin absurdimmalle väitteelle keksi.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Koska tässä viikon aikana on ollut esillä niin paljon ajankohtaisia asioita, etten tiedä mistä niistä haluaisin ylitse muiden kirjoittaa, päätin nyt sitten ottaa tällaisen pienen uutiskatsauksen tyyppisen kimaran ja kommentoida lyhyesti useampaakin mielestäni huomionarvoista asiaa.

Tässä siis otantaa allekirjoittaneen Facebook-päivityksistä kuluneen viikon ajalta:

"Hei jes! Kotipizza on ottanut uuteen jauheluhakastikkeeseensa raaka-aineeksi kotimaisen luomunaudanlihan! Jes! Hyvä Kotipizza! Toivottavasti muut pikaruokaketjut ottaisivat mallia."

Kotipizza herätti asiakkaissaan hyvin voimakasta närää poistamalla jauhelihapizzan valikoimistaan. Asiakkaiden reaktiot tiivistyivät kuluttajaliikkeeksi, jonka viesti oli hyvin selvä: "Kotipizzan jauhelihakastike sellaisenaan takaisin!" jonka johdosta Kotipizza päätti ottaa jauhelihakastikkeen takaisin valikoimiinsa. Aivan täysin Kotipizza ei kuitenkaan asiakkaitaan kuunnellut, sillä se palautti kastikkeen markkinoille pienin muutoksin. Tämä uusi ja entistä ehompi soossi on nimittäin tehty kotimaisesta luomunaudanlihastaErittäin iso peukku siis Kotipizzalle kotimaisen ja eettisen tuotantotavan tukemisesta!

Luomua on ollut nähtävillä muissakin pikaruokapaikoissa (esim. Hesburgerin kahvit ja kahvimaidot, joista jälkimmäinen myös kotimaista), mutta kaipaisin silti edelleen pikaruokaravintoloihin enemmän yksiselitteistä kotimaista ihan tuonne lihapuolellekin. Nyt kun esim. saman H-lafkan naudanlihapihvien lihan alkuperämaa on Suomen lisäksi Tanska ja pekonin alkuperämää Saksa. Kanahampurilaisen pihvin lihan alkuperämaaksi mainitaan Suomi (siitä iso peukku), mutta sitten taas esim. kana-wrapin sisään kääräistään joko ranskalaista, englantilaista, hollantilaista, saksalaista tai puolalaista kanaa. Makkaraperunoiden makkaroissa lihan alkuperämaa taas on Suomi, siitä niin ikään iso peukku! Kasvisten alkuperämaista en oikein heidän sivujensa perusteella päässyt varmuuteen, joten en uskalla niiden osalta ottaa asiaan kantaa. Tästä esimerkistä kuitenkin huomaa, että hajonta pikaruokaravintoloiden raaka-aineiden alkuperässä on suuri ja toivonkin Kotipizzan antavan suomalaiselle pikaruokakulttuurille ja pikaruokaravintoloissa käytettäville liharaaka-aineille oikein aimo luomu-sysäyksen. Tästä on hyvä jatkaa! :)

Ja lisää lähi- ja luomuruokapainotteista asiaa:

"Jee! Master Chef VIPissä nuori kokki ja Kaskis-ravintolan perustaja Erik Mansikka, joka painottaa ravintolassaan pientuottajien lähi- ja luomuruokaa ja korostaa sitä, miten tärkeää on tietää raaka-aineen alkuperä. Lisäksi toi mukanaan kaksi kasvisannosta. Ihan loistavaa, ottaen huomioon että pitkään tuo fine dining -puoli tuntui olevan sellaista hanhenmaksapalleroiden piiperrystä, jossa raaka-aineiden alkuperällä ei tuntunut olevan väliä. Josko tämä ois nyt se uuden keittiömestarisukupolven juttu!"

Ja sitten vastapainoksi viikon huonoin ja yksi koko alkuvuoden huonoimmista uutsisista:

"Miten voi olla mahdollista, ettei turkistarhausta vaan saada loppumaan!?! Huoh!"

Tämä epätoivoinen ja -uskoinen parkaisuhan liittyy tietysti uutiseen, jonka mukaan eläinsuojelujärjestöjen edustajat olivat joutuneet marssimaan ulos turkisasetuksen valmistelukokouksesta (SEY // Animalia), kannanottona valmistelun turkiseläinten kannalta ala-arvoiseen sisältöön. Maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaan turkiseläinten oloihin kun ei olisi tulossa parannuksia, vaan paikoin jopa huononnuksia entiseen. Minun on koko ajan vain vaikeampi ja vaikeampi ymmärtää motiiveja turkistarhauksen harjoittamisen, jatkamisen ja sallimisen takana.

Olemme jo nyt reilusti jäljessä muista pohjoismaista, mitä tulee turkislainsäädäntöömme ja mitä tapahtuukaan, jos vielä taannumme ja huononnamme turkiseläinten oloja entisestään? Tämä uutinen on sellainen isku vasten kasvoja, etten meinaa oikein löytää sanoja kuvaamaan niitä tunteita, mitä tämä minussa herättää. Raha se taitaa tässäkin asiassa olla se mikä ratkaisee, ja huolestuneena jään sivusta seuraamaan, mihin ratkaisuun kokoomusvetoinen Maa- ja metsätalousministeriö kokoomuslaisine ministereineen päätyy. Pelkään pahoin, ettei se ratkaisu tule olemaan turkiseläinten kannalta hyvä.

Eli ristiriitaisin tuntein olen tällä viikolla televisiota katsellut ja uutisia lukenut.
Miten teidän viikkonne on mennyt?

Ladataan...
Kaunis utopia?

 

Hiski-kissa (oik.) on sitä mieltä, että vanhentuneeseen tietoon pohjautuvat ja kissojen kaltoinkohteluun kannustavat julkiset kirjoitukset joutaisivat roskakoriin. Vanhentuneiden kissanhoitoneuvojen lukeminen lehdestä vetää Jujunkin (vas.) mielen vakavaksi.

Päijät-Häme -lehti julkaisi 4.2.2015 kissanpennun hankintaa koskevan uutisen (sivulla 9), jossa haastateltu eläinlääkäri muunmuassa kertoi kissan sopivan luovutusiän olevan 6-7 viikkoa. Tämän ja muita hyvin räikeitä asiavirheitä sisältänyt juttu herätti paljon närää kissaihmisten keskuudessa. Pöyristyin itsekin tuosta kirjoituksesta siinä määrin, että koin tarpeelliseksi antaa lehden toimitukselle palautetta asiasta. Koska asia on minusta niin tärkeä, päätin julkaista lehden toimitukseen lähettämäni kirjoituksen myös täällä oman blogini puolella:

Julkisen keskustelun ei tulisi kannustaa kissan kaltoinkohteluun

"Olitte julkaisseet 4.2.2015 ilmestyneessä lehdessä kirjoituksen kissanpennun hankinnasta. Aihe on hyvä ja ehdottomasti esillenostamisen arvoinen, mutta tapa jolla sitä lehdessänne käsiteltiin oli sensijaan ala-arvoinen ja täynnä kissan kaltoinkohteluun kannustavia, täysin vanhentuneisiin kissanhoitokäsityksiin pohjautuvia ja nykytietoa vastaan rajusti sotivia lausuntoja.

Kissanpennun tulee olla emostaan ja pentuesisaruksistaan vieroitettaessa vähintään 12-viikon ikäinen, eikä se missään nimessä ole valmis eroamaan emostaan ja sisaruksistaan vielä 6-7-viikon ikäisenä. Vaikka kissa syö kiinteää ruokaa ja on sisäsiisti paljon ennen 12-viikon ikää, ovat nuo viikot erittäin tärkeitä sen sosiaaliselle ja henkiselle kehitykselle. Pentu oppii emon ja pentuesisarustensa kanssa puhumaan kissojen kieltä ja kasvaa lajitovereidensa ohjauksessa tasapainoiseksi ja reippaaksi kissanaluksi. Liian aikaisin vieroitetulla kissalla voi myöhemmin esiintyä erilaisia käytöshäiriöitä, esimerkiksi niinkutsuttua hellyysaggressiota, jolloin kissa saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, tai taipumusta pissata vääriin paikkoihin.

Se, etteikö kissa kiintyisi ja leimaantuisi uuteen perheeseensä vanhempanakin, on aivan täyttä potaskaa. Tästä on todisteena oma ”laumani” joista nuorimpana minulle tullut oli tullessaan 18-viikkoinen, yksi 10 kk ja loput aikuisia, eikä mistään sopeutumisvaikeuksista ole ollut tietoakaan. Olisin ennemminkin huolissani liian aikaisen vieroituksen mahdollisesti aiheuttamista sopeutumisvaikeuksista ja kiinnittäisin aivan erityistä huomiota siihen, että kissa saa olla emon ja pentuesisarustensa kanssa vähintäänkin ne elämänsä ensimmäiset 12-viikkoa. Jos ihminen todella kissan haluaa, hänen tulisi kyllä malttaa odottaa muutama viikko kauemmin, jos sillä voidaan taata parhaat mahdolliset lähtökohdat kissan tasapainoiseen ja hyvään elämään.

Kissa ei myöskään ole helppo lemmikki, eikä sille riitä rooli passiivisena sohvanlämmittäjänä. Päinvastoin, kissa on erittäin aktiivinen eläin, joka kaipaa mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Tämä ei kuitenkaan edellytä huomattavan turvallisuusriskin niin kissalle itselleen kuin ympäristöllekin aiheuttavaa omatoimiulkoilua, vaan kissalle on täysin mahdollista järjestää sen kaipaamaa monipuolista virikettä niin, ettei siitä aiheudu vaaraa kissalle itselleen tai luonnonvaraisille eläimille, eikä haittaa ja mielipahaa naapureille. Tämä vaatii toki paneutumista ja vaivannäköä omistajalta, mutta toivon jokaisen kissan hankintaa harkitsevan olevan valmis näkemään vaivaa rakkaan lemmikkinsä hyvinvoinnin eteen.

Tietämys kissan oikeaoppisesta ravinnosta ja ruokkimisesta lisääntyy koko ajan ja tiedetään, että oikealla ruokavaliolla voidaan pyrkiä ehkäisemään tiettyjen sairauksien syntymistä. Diabetekseen sairastumisen yksi osatekijä on ylipaino, josta voi kärsiä niin sisäkissat kuin omatoimiulkoilijatkin.

Kissan maine ja yhteiskunnallinen asema ovat surkealla tolalla ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kissan hankintaan liittyvistä seikoista tulisi käydä jatkuvaa julkista keskustelua. Toivoisin – ja tiedän monen muunkin kissarakkaan ihmisen toivovan-, että keskustelua käytäisiin asiantuntevasti ja tämänhetkiseen tietoon perustuen. Vanhentunutta tietoa levittävät julkiset kirjoitukset kääntyvät hyvistä tarkoitusperistään huolimatta itseään vastaan, kun niissä kannustetaan kohtelemaan eläintä kaltoin. Päijät-Häme-lehdessä julkaistu kirjoitus edustaa sellaista kissanhoidon (tai sen puutteen) arvomaailmaa, jollaista ei yhdenkään ajantasalla olevan julkisen median soisi julkaisevan."

Olisin halunnut kirjoituksessani paneutua myös tuohon Päijät-Hämeen esittämään rotukissat vs. maatiaiskissat -väittämään, jonka mukaan maatiaiskissa jostain käsittämättömästä ja ainakin minulle epäselväksi jääneestä syystä olisi helpompi hoidettava kuin rotukissa. Olisipa varhaiskastrointikin ehkä ansainnut kirjoituksessa oman kappaleensa, mutta koska (kuten blogini lukijat ehkä ovat huomanneet) mulla on taipumusta kirjoittaa liian pitkiä tekstejä, halusin nyt tarkoituksella pitää palautteeni napakkana ja pituudeltaan kohtuullisena. Tämän takia poimin tekstistä vain muutaman räikeimmän epäkohdan, jotka mielestäni kaipasivat kipeimmin oikaisua.

Onneksi myös Yleisradio on tahollaan herännyt ja kirjoittanut aiheesta oman, totuudenmukaisemman kirjoituksensa. Onkin siis erittäin hyvä, että asia herättää huomiota mediassa ja siitä käydään julkista keskustelua, mutta toivoisin keskustelun ja siinä käytettävien argumenttien pohjautuvan nykyaikaiseen faktatietoon ja toimittajienkin tekevän taustatyönsä ennen lehtijutun kirjoittamista. Mielestäni toimittajan ammattitaitoon kuuluu tietty kriittisyys ja kirjoittamaansa aiheeseen perehtyminen ja Päijät-Häme -lehden toimittajalta nämä ovat tainneet olla hieman hukassa. Toivoisinkin julkisen keskustelun ja tavan jolla media sitä käsittelee, ottavan mallia Yleisradiosta ja Päijät-Hämeen toimituksen ottavan asian tiimoilta saamastaan ilmeisen runsaasta palautteesta onkeensa. Kissan asemaa kun ei paranneta kirjoituksilla, jotka kannustavat eläimen kaltoinkohteluun.

ps. Mikäli Päijät-Häme -lehden näköisversio lakkaa jossain vaiheessa näkymästä, niin kuvakaappaus jutusta löytynee myös täältä.

Kuva Ari K. (kuvan kissat ovat allekirjoittaneen hyvässä huomassa olevia kissoja, jotka eivät siis liity tapaukseen)

Pages