Ladataan...
Kaunis utopia?

Hengissä ollaan! Vuosisadan flunssassa kylläkin, mutta hengissä silti! Ajattelin vain ilmoittaa olemassaolostani, kun edellisestä blogipostauksesta on kulunut taas hävettävän pitkä aika. Mutta vetoan siihen että muutto, joulu ja sitten tää flunssa, plus tietty työt siihen päälle, joten kaikkeen ei aina pysty repeämään. Pahoittelut silti, toivottavasti jaksatte kuitenkin edelleen roikkua mukana. Teenkin jo ennenaikaisen uudenvuodenlupauksen: vuonna 2015 lupaan päivittää blogia SÄÄNNÖLLISESTI läpi vuoden, vähintään kaksi kertaa viikossa, mieluiten useamminkin. Miltäs tällainen diili kuulostaa? Jaksatteko lukea, vaikkei mulla aina olisikaan mitään tähdellistä sanottavaa? Postausehdotuksia otetaan myös vastaan, millaisista aiheista haluaisitte lukea? Kertokaa, niin minä täytän toiveenne! ... tai ainakin yritän. :D

Ohessa ensimmäinen, edes jokseenkin edustuskelpoinen kuva meidän uudesta kodista ja sen olohuoneesta. Taustalla pöhisee omasta mielestäni koko syksyn paras ja raikkain kotimainen viihdeohjelma Posse ja takka roihuaa täysillä. Amatöörit kun jättivät alkuun epähuomiossa tuuletusluukun raolleen, jolloin liekki sai vähän turhan paljon happea. Kyllä se tuosta sitten rauhoittui, kun hoksattiin tosiaan vähentää ilman kulkua takan pesään. Takan edessä on saamamme ihana tuparilahja, eli ihana viinilaatikko ja sylillinen polttopuita (tilaamamme kaksi motillista saapuvat ovellemme vasta huomenna, joten tämän "starters kitin" avulla päästiin testaamaan takkaa jo viikkoa ennen kuin oli tarkoitus. Tämän lisäksi saatiin Paola Suhosen Jalo Helsingille suunnittelema Lento-palovaroitin. Eli kaikki, mitä turvalliseen takanpolttoon vaaditaan. :)

Nyt menen kyllä takaisin lepäämään, päässä jyskyttää tasaiseen tahtiin ja nenää saa niistää sen minkä ehtii. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin; oikein ihanaa, rauhallista, hauskaa, mukavaa, antoisaa ja toivottavasti myös valkoista joulua kaikille! Nauttikaa! :)

Kuva Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Upeeta! Mahtavaa! Nyt Suomessakin on jokaisella ihmisellä sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta oikeus sanoa TAHDON! Kerrassaan loistava ja erittäin toivottu käänne, kun vielä viikko sitten näytti erittäin huolestuttavalta. :) Jokaisella on oikeus rakastaa, tulla rakastetuksi ja osoittaa rakkauttaan! Nyt se on mahdollista! Meille kaikille! Vihdoin!

Ladataan...
Kaunis utopia?

Sanotaan nyt näin heti ensalkuun, että en todellakaan ole mikään mestari askartelemaan. Kaikenlaiset origamit ja ohjeiden mukaan väkertelyt saavat mun pään ihan pyörälle ja lopputulos on yleensä tasoa "ajatus on tärkein". Tällä motolla lähdin liikkeelle myös pari vuotta sitten, kun joulun alla tuli ajankohtaiseksi askarrella avomiehen siskonpojalle suklaakalenteri.

Kyseessä on siis maitoallerginen poika, jolle kaupan valmiista maitosuklaapainotteisesta kalenteritarjonnasta ei juurikaan ole iloa. Ajattelin sitten tehdä pojalle jouluksi kalenterin, johon tilaisin netistä erilaisia maidottomia suklaakonvehteja.  Ehkä minä olen koko blogosfäärin ainoa surkea askartelija, mutta siltä varalta että joku muukin tunnistaa ja tunnustaa itse sellainen olevansa, niin ohessa ohje tumpelon askartelijan takuuvarmasti onnistuvaan DIY-joulukalenteriin.

Kyseessä on askartelumaailman pyttipannu, sillä askartelumateriaaleiksi valikoitui sekalainen joukko tarvikkeita, jotka löytyivät jo valmiiksi kaapista. Joulukalenterin kasaamiseen tarvitset siis:

  • A3-kokoinen paksu pahvi, esimerkiksi piirustuslehtiön takakansi
  • Jouluista lahjapaperia
  • Kontaktimuovia
  • Erivärisiä askartelupapereita
  • Kaksipuolista teippiä
  • Jouluaiheisia tarroja
Työvaiheet:
  1. Aloitin päällystämällä pahvin joulupaperilla ja iskin paperin päälle vielä kontaktimuovia kauttaaltaan.
  2. Sitten taittelin erivärisistä papereista 24 pientä kirjekuorta niin, että yhdestä A4-kokoisesta arkista tuli noin neljä kirjekuorta.
  3. Kirjoitin jokaiseen kirjekuoreen numeron ja liimasin jouluaiheisen tarran.
  4. Sitten sujautin jokaiseen kirjekuoreen pienet suklaanamuset ja teippasin ne kaksipuolisella teipillä vierekkäin lahjapaperilla ja kontaktimuovilla päällystämälleni pahviarkille... avot!

Syy, miksi haluan jakaa tämän myös teidän kanssanne on se, että tarkoitushan oli, että tuota kalenteria käytettäisiin ehkä se yksi kerta ja sitten heitettäisiin roskiin. Noh, nyt alkaa jo tämän kalenterin kolmas kierros, pojan itsensä vaatimuksesta. Teippejä on vähän jouduttu tässä matkan varrella uusimaan, mutta muuten kai tuo ajaa edelleen asiansa. Minä kun olin ihan paniikissa tuota tehdessäni ja pelkäsin sen hajoavan käsiin, mutta siitä tulikin ihan vahingossa pojan kestosuosikki. Vaikka netti ja blogit pursuavatkin mitä hienompia itsetehtyjä joulukalentereita ja muita luomuksia, niin halusin laittaa silti esille tämän oman räpellykseni, sillä kuten sanotaan; ajatus on tärkein.

Kuva Ari K.

Pages