Ladataan...
Kaunis utopia?

Ei tullut 1950-luvun rintamamiestaloa. Tuli vuoden 2003 paritaloasunto, kahden paritalon yhtiöstä. Ei riittänyt kantti vanhaan omakotitaloon, kaikista romanttisista haaveista huolimatta. Ehkä meidät peloteltiin - tai palautettiin realistisesti maan pinnalle - siitä, mitä vanhan omakotitalon kanssa voi pahimmillaan käydä. Ehkä emme olleet vielä valmiita ottamaan sellaisia riskejä, kun vaihtoehtona oli siirtyminen rivitalomuotoisesta asumisesta askel omakotimaisempaan suuntaan eli paritaloon, jossa ympärillä on naapureita ja taloyhtiö vastuuta jakamassa.

Ei paritaloon muuttaminen omakotitalon sijaan kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme radikaalisti joutuneet tinkimään haaveistamme tai uudelle asunnolle asettamistamme kriteereistä. Noh, pihan koko nyt ei päätä huimaa alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna, mutta kokoa on kuitenkin monin verroin nykyistä rivitalon pikkupihaa enemmän ja sen verran että siihen mahtuu suurin piirtein kaikki se, mitä haluammekin.

Uudessa asunnossamme on tilaa ja lukemattomia sisustusmahdollisuuksia. Pihaakin on ihan riittämiin niin koiralle kuin kissoillekin ulkoiltavaksi ja meille ihmisille laitettavaksi. Meillä on takka, polttopuita ja pihalle tuleva halonhakkuupiste. Ympärillä avautuu luontoa ja lukemattomat ulkoilumahdollisuudet. Mitä sitä enempää voi uudelta asunnoltaan toivoa?

Ehkä tästä asunnosta puuttuu se tietty "talon henki", joka tulee vanhoihin taloihin siinä eletyn elämän myötä. Mutta minä ajattelenkin niin, että se talon henki syntyy meistä ja me tulemme olemaan mukana luomassa taloon sellaista henkeä, jota tulevat sukupolvet saavat sitten käydä nuuhkimassa. Samalla tavalla me olemme saaneet käydä vanhoissa rintamamiestaloissa aistimassa menneiden sukupolvien sinne jättämiä jälkiä, ja niiden mukanaan tuomaa talon henkeä. Sitäpaitsi, tähänkin taloon liittyy sen nuoresta iästä huolimatta jo elettyä elemää ja se on ehtinyt muodostua monelle ihmiselle tärkeäksi paikaksi. Me astumme seuraavaksi tämän asunnon puikkoihin ja luomme siellä oman palamme tämän asunnon historiaa.

Tämä talo ei ole 1950-luvun rintamamiestalo, mutta se on silti unelmiemme talo. Viemme sinne elämämme muistoineen ja rakennamme uusia. Ehkä tämä ei ole loppuelämämme koti, mutta juuri nyt se tuntuu siltä. Kunhan pääsemme sinne muuttamaan, emme aivan heti halua pois.

KUVA ARI K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Käytyäni keskustelua GamerGate-asiasta toisaalla, päätin palata asiaan ja kirjoittaa pienet jälkisanat koskien edellistä kirjoitustani. Kirjoitin tämän tekstin edellisen kirjoitukseni kommentteihin ja laitan sen nyt vielä tähän (hieman viilattuna, sisältö kuitenkin sama), omaksi postauksekseen.

Vaikka keskityinkin omassa kirjoituksessani vain NAISTEN saamiin heidän asemaansa halventaviin uhkauksiin ja vihaposteihin, niin asiasta toisaalla käymäni keskustelun myötä on selvinnyt, että vastaavanlaisia uhkauksia osoitetietoineen jaellaan myös miespuolisille pelintekijöille. Eli vaikka näitä naisia on solvattu siitä että he ovat naisia ja tässä on sitä kautta kyse myös sukupuolten tasa-arvosta, niin se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan pelintekijät sukupuoleen katsomatta ovat näille uhkailijoille vapaata riistaa.

Itse olen kieltämättä lukenut aika vähän aiheesta toistaiseksi ja pohjannut alkuperäisen kirjoitukseni niihin lähteisiin, joita olen lukenut/silmäillyt. Ehkä lähdin vajailla tiedoilla asiaa purkamaan, ehkä en. Ehkä olin valtamedian vietävissä kun tartuin heidän näkökulmaansa ja ruokin sitä, ehkä en.

Koen kuitenkin, että moni osa tekstistäni pätee myös yleisellä tasolla, jos nais/mies asetelman tilalle vaihdetaan vaikka pelintekijä/uhkailija. Sinänsä en siis koe kirjoittaneeni mitenkään ihan täysin pelkkää huttua, vaikka kieltämättä ongelman koko laajuus ei kirjoituksestani tulekaan ilmi.

 

"Eli vaikka näitä naisia on solvattu siitä että he ovat naisia ja tässä on sitä kautta kyse myös sukupuolten tasa-arvosta, niin se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan pelintekijät sukupuoleen katsomatta ovat näille uhkailijoille vapaata riistaa."

 

Toisaalta, vaikka kyse onkin laajemmasta ongelmasta, niin tekeekö se yksittäisten ihmisten kokemuksista yhtään sen vähäpätöisempiä? Ihmiset eivät ehkä pystyisi samastumaan samalla tavalla, jos tappouhkausten kohteet esiteltäisiin ainoastaan geneerisenä "pelintekijät"-ryhmänä. Ehkä tämä aihe vain tarvitsee henkilötarinoita, jotta ihmisillä olisi jotain konkreettista tarttumapintaa. Näihin nimenomaisiin henkilötarinoihin tuo sukupuoleen liittyvä syrjintä nyt sattuu liittymään ja täten se liittyy myös itse aiheeseen. Ei, se ei ole koko totuus, mutta se on osa totuutta, joka julki tultuaan ja uutiskynnyksen täällä Suomessakin ylitettyään ehkä raivaa tietä myös laajemmalle keskustelulle.

 

"Toisaalta, vaikka kyse onkin laajemmasta ongelmasta, niin tekeekö se yksittäisten ihmisten kokemuksista yhtään sen vähäpätöisempiä?"

 

Mielestäni Nyt-liitteen kirjoitus oli asiallinen ja herätti ajatuksia. Kieltämättä se oli hieman yksipuolinen ja olisi ehkä näin jälkikäteen ajateltuna kaivannut hieman laajempaa taustoittamista. Toisaalta haluan myös uskoa, että kyseinen kirjoitus herättää ihmiset googlaamaan aihetta laajemmaltikin, jolloin sen koko laajuus ja karmeus toivon mukaan selviää.

Tarkoitukseni ei todellakaan myöskään ole ollut leimata kaikkia miespelaajia naisvihaajiksi ja siksi olenkin käyttänyt erinäisiä nimityksiä kuten "machot" ja "konservatiivit" erottamaan nämä tappouhkausten tehtailijat muista, säyseämmistä miespuolisista pelaajista. Kaikki miespuoliset pelaajat eivät siis ole misogynisiä sovinisteja ja vaikka ehkä joku uutiskanava saattaa tällaisen yleistyksen tehdäkin, niin toivottavasti minä piskuisine blogeineni en kenenkään mielestä lukeudu niihin.

Ymmärrän myös harmistumisen korruptiopuolesta, eikä korruptio missään nimessä ole hyväksyttävää sekään. Väkivallalla uhkailu ei ehkä kuitenkaan ole rakentavin tapa puuttua asiaan, etenkään silloin, jos kaikki epäilyt perustuvat kuulopuheisiin, eikä mitään faktaa ole. Korruptio on rikos ja sellaisenaan tuomittavaa, mutta niin on laiton uhkailukin ja mielestäni vähintään yhtä tuomittava sellainen.

 

"Korruptio on rikos ja sellaisenaan tuomittavaa, mutta niin on laiton uhkailukin."

 

 

Ladataan...
Kaunis utopia?

 

"Nainen on saanut niin paljon tappo- ja raiskausuhkauksia sekä muunlaista vihapostia, että hän on väkivallan pelossa joutunut muuttamaan pois kotoaan."

 

Nyt-liite kirjoitti ensimmäisten suomalaisten medioiden joukossa tapauksesta, jossa 27-vuotiaan Zoe Quinnin kehittämä tekstipohjainen Depression Quest -tietokonepeli herätti pelipuristien keskuudessa suunnattoman raivomyrskyn. Nainen on saanut niin paljon tappo- ja raiskausuhkauksia sekä muunlaista vihapostia, että hän on väkivallan pelossa joutunut muuttamaan pois kotoaan. Uhkaajien mielestä peli on täysin vääränlainen, käsittelee täysin väärää aihetta ja saanut siihen nähden aivan liian paljon huomiota osakseen. Tappo- ja raiskausuhkausten ohella Quinnin seksielämää on ruodittu internetissä hänen entisen poikaystävänsä toimesta ja hänen on sanottu harrastaneen seksiä pelialan toimittajien kanssa, saadakseen mainosta pelilleen.

Eikä siinä vielä kaikki. Ilmiö on laajentunut laajentumistaan ja nyt uhkauksia tuntuvat saavan kaikki, jotka kyseenalaistavat perinteisten tietokonepelien levittämän sovinistisen maailmankuvan. Naisten ja vääristyneen naiskuvan kritisoijien pelätään "saastuttavan" koko pelikulttuurin ja sitähän nämä vanhan koulukunnan "machopelaajat" eivät voi hyväksyä.

Osansa vihapostista on saanut myös vloggaaja Anita Sarkeesian, joka on Tropes vs. Women in Video Games -videoblogissaan tutkinut tapaa, jolla naiset digitaalisissa peleissä esitetään. Viimeisimpänä käänteenä amerikkalainen The Verge uutisoi, että Sarkeesian oli joutunut perumaan luentonsa Utahin yliopistossa, yliopistoon kohdistettujen kouluammuskelu-uhkausten takia. Uhkausten sisältö kun oli pääpiirteissään se, että mikäli Sarkeesian luennoi yliopistolla, siitä seuraa ammuskelua kampuksella. 

 

"Tilanne on käsittämätön ja alkaa muistuttaa kokoajan vain enemmän ja enemmän terroristijärjestön toimintaa, jossa toisinajattelijat pelotellaan hiljaisiksi uhkaamalla heitä äärimmäisillä väkivallan teoilla."

 

Tilanne on käsittämätön ja alkaa muistuttaa kokoajan vain enemmän ja enemmän terroristijärjestön toimintaa, jossa toisinajattelijat pelotellaan hiljaisiksi uhkaamalla heitä äärimmäisillä väkivallan teoilla. Tässä kohtaa sillä ei mielestäni ole enää mitään väliä, miten yksi naispelinkehittäjä on ehkä mahdollisesti markkinoinut omaa peliään, ollut muuten vain ärsyttävä tai hänen kehittämänsä ja palkintoja ja palstatilaa kahminut pelinsä täysin paska. Tässä vaiheessa naispelinkehittäjiä vastaan nousseiden ihmisten ja ryhmittymien toiminnasta voidaan puhua terrorismina, joka kohdistuu yksittäisten naispelinkehittäjien/vloggaajien/toimittajien lisäksi kokonaiseen aatteeseen ja kulttuuriin.

En ymmärrä mikä tässä yhtälössä muka oikeuttaa nämä "pelikonservatiivit" tällaisiin toimiin ja miten ihmeessä se äänekkäin ja radikaalein joukko on onnistunut saamaan niin paljon porukkaa mukaansa? Kyseessä kun ei ole mikään muutaman vihaisen ihmisen mielenilmauksesta, vaan laajamittaisesta ja järjestäytyneestä vainoamisesta. Miten nämä tappouhkauksia esittäneet ja vihapostia lähettäneet henkilöt perustelevat ja oikeuttavat toimintansa itselleen ja muille?

 

"Kuinka paljon maailma kantaakaan päällään mieleltään vinksahtaneita ihmisyksilöitä, jotka ovat valmiita tappamaan ihmisiä tietokonepelien vuoksi? TIETOKONEPELIEN!?!"

 

Kuinka paljon maailma kantaakaan päällään mieleltään vinksahtaneita ihmisyksilöitä, jotka ovat valmiita tappamaan ihmisiä tietokonepelien vuoksi? TIETOKONEPELIEN!?! Tosin, ehkä tässä ei niinkään ole kyse tietokonepeleistä, vaan ihmisistä jotka kokevat maailman tasa-arvoistumisen ylipäätään uhkaavana. Ehkä he pelkäävät näiden julkisuuteen nousseiden naispelinkehittäjien ja heidän esittämänsä kritiikin vievän heiltä pois sen naisia esineellistävän ja alistavan pelimaailman, jossa he ovat tottuneet elämään.

Naispelinkehittäjien esiintymistä julkisuudessa ja heidän peliensä saamia arvioita on kritisoitu myös siitä, että naispelinkehittäjiä ja heidän pelejään suosittaisiin jotenkin yli miespelinkehittäjien. Tätä en ihan ymmärrä, sillä jos naisten kehittämät pelit jätetään arvostelematta sen takia ettei "suosittais naisten tekemiä pelejä epäreilusti", niin eikö tällöin sitten suosita epäreilusti miesten tekemiä pelejä? Eikö pelimaailmaan voisi päteä sama tavoite kuin muihinkin aloihin, eli ettei olisi erikseen NAISpelinkehittäjiä, vaan kaikki pelit olisivat samalla viivalla keskenään, niiden kehittäjän sukupuoleen katsomatta?

 

"Jos joku nainen tekee sellaisen pelin joka ei näitä konservatiivisia 'machopelaajia' miellytä, niin eivätkö he voisi vain hyväksyä sen, etteivät itse kuulu ko. pelin kohderyhmään?"

 

Jos joku nainen tekee sellaisen pelin joka ei näitä konservatiivisia "machopelaajia" miellytä, niin eivätkö he voisi vain hyväksyä sen, etteivät itse kuulu ko. pelin kohderyhmään? Ehkä ne jotka tätä "naisten peliä" pelaavat, eivät muutenkaan pelaisi samoja pelejä "machojen" kanssa, joten se että pelitarjonta laajenee ei ole näiltä "machopeleiltä" tai niiden pelaajilta missään määrin pois. En usko että kaikki "machot" pelaavat ja pitävät tasapuolisesti kaikista miestenkään kehittämistä ja luomista peleistä, joten miksi siitä että NAINEN kehittää jonkun pelin josta joku MIES ei satu tykkäämään, pitää tehdä elämän ja kuoleman kysymys?

Miten, ja ennenkaikkea miksi keskustelu fiktiivisistä pelimaailmoista onkin johtanut tosielämän sotaan?

 

"Miksi siitä että NAINEN kehittää jonkun pelin josta joku MIES ei satu tykkäämään, pitää tehdä elämän ja kuoleman kysymys?"

 

 

Pages