Ladataan...
Kaunis utopia?

 

Kun puhutaan kissalähtöisestä sisustamisesta, tulee monelle mieleen ensimmäisenä teddy-karvalla ja sisal-köydellä verhoillut raapimapuut, jotka eivät aina sovi yhteen sen käsityksen kanssa, mikä ihmisellä on esteettisyydestä. Muutettuamme pieneen 44 m² rivitalokaksioon ensin kahden, sittemmin kolmen kissan kanssa, olen kuitenkin huomannut että kissoille voi sisustaa sen lajityypillisen toiminnan mahdollistavat puitteet myös oman esteettisen silmänsä ja sisustusmakunsa ehdoilla. 

Lähtökohtana ja punaisena lankana meidän kissamaisessa sisustuksessamme on otettu huomioon koko tilan maksimointi myös korkeussuunnassa. Kissa kun on hyppivä, kiipeilevä ja tilan kolmiulotteisesti hahmottava eläin. Niinpä isoa lattiapinta-alaa tärkeämpää onkin mahdollisuus kiipeilyyn ja hyppimiseen. Kissan näkökulmasta katsottuna tilan maksimointi korkeussuunnassa tuo pieneenkin kämppään huomattavasti lisätilaa. Samaa pienen tilan vertikaalisen maksimoinnin periaatetta olemme käyttäneet myös kissojen ulkotarhan sisustusta miettiessämme.

Meiltäkin kyllä löytyy yksi kappale niitä korkeita teddy-karvaisia ja sisalköysisiä kiipeilypuita. Tai oikeastaan kiipeilypuu on kasattu kahden erillisen kiipeilypuun osista, meidän (ja kissojemme) tarpeita vastaavaksi. Yksi kiipeilypuu on kuitenkin meidän kämpässämme ehdoton maksimi (niin tilankäytön kuin meidän ihmisten sisustusmaunkin johdosta), joten asunnon kissalähtöinen sisusteeraaminen oli muilta osin hoidettava toisenlaisin ratkaisuin.

En tiedä onko meillä edes tietoisesti alunperin valittu kalusteita kissoja silmälläpitäen. Muuttaessamme ja sisustuksen peruspalikoita miettiessämme meillä kun oli kaksi iäkästä kissaa, jotka eivät vanhoilla päivillään hypelleet juurikaan sohvaa korkeammalle. Kun meille sitten vanhusten poismentyä muutti nuorempia kissoja, huomasimme että olimme vahingossa sisustaneet asuntomme tavalla joka on myös kissojen mieleen. Näistä peruspalikoista olikin helppo sitten pienillä yksityiskohdilla luoda sisustukseen lisää kissamaisia elementtejä.

Kissamaisen sisustuksemme peruspilarit

Kirjahylly


Olohuoneemme kahdella seinällä on korkeat kirjahyllyt, joiden päälle kissoilla on vapaa pääsy korkeasta kiipeilypuustaan. Tämä onkin yksi merkittävimmistä yksittäisistä kalusteista, jonka avulla meidän huushollissa on kissojen kiipeilyn ja hyppimisen tarve pystytty ottamaan huomioon, asunnon ihmisasukkaiden sisustusmausta tinkimättä.

Keittiön pöytä ikkunan äärellä

 

Meillä kissat saavat hyppiä pöydällä, kirjaimellisesti. Pöydän ääreltä avautuukin mielenkiintoinen näkymä lintujen elämään ja luonnon omaan laajakuvalähetykseen. Avaankin yleensä aamulla töihin lähtiessäni ikkunoiden sälekaihtimet ja usein ikkunaan ilmestyykin ainakin yksi kissa maailman menoa ihmettelemään. Myös jo talon rakennusvaiheessa ritilöidyt räppänät helpottavat kissaturvallista tuulettamista. Kun ikkunoita voi säiden salliessa pitää vapaasti auki, tarjoaa sieltä kantautuva haju- ja äänimaailma lisävirikkeitä kissan päivään.

Sisustuksemme kissamaiset höysteet

Tyynyt ja nukkumapesät kirjahyllyssä

Sen lisäksi että hyllyjen päälle pompitaan, niiden päällä myös viihdytään ja nukutaan. Tähän tarkoitukseen olemme ripotelleet hyllyn päälle pehmoisia tyynyjä ja nukkumapesän.

Kirjahyllyjen välinen kulkulankku

Tämä hyllyn sävyihin sopivaksi maalattu lankku yhdistää kaksi kirjahyllyä, jolloin kissat pääsevät turvallisesti hyllyn päältä toiselle. Lankku on vaihtelevassa käytössä, välillä sitä pitkin kävellään siivosti sipsuttaen ja välillä taas loikitaan muina miehinä hyllyltä toiselle.

Ikkunalaudat

Meillä on ikkunalaudat sekä olo- että makuuhuoneessa. Olohuoneen ikkunalaudalla on viherkasveja. Makuuhuoneen ikkunalauta taas on tyhjä ja hankittu vartavasten kissoja silmälläpitäen. Ikkunalaudalta kissoilla kun on hyvät näkymät ulos ikkunasta, sekä tarvittaessa myös kätevä pääsy avonaiselle tuuletusikkunalle. Tavallisuudesta poiketen ikkunalauta kinnikkeineen on aktiivisessa kissakäytössä sen verran kovalla rasituksella, että lisäsimme jälkikäteen ikkunalaudan keskelle yhden ylimääräisen kulmaraudan. Keskelle lisätyn kulmaraudan antaman lisätuen johdosta ikkunalauta ei siis rasitu ja notkahtele liikaa hyppivien kissojen painosta.

Kissat pääsevät halutessaan korkealle myös makuuhuoneessa. Kaapin päälle onkin silloin tällöin mukava hypähtää tarkkailemaan ylhäältä "valtakuntaa ja alamaisia".

Pyykkikori

Meillä on kylpyhuoneessa erillinen kori, johon otamme puhtaat pyykit koneesta ripustaessamme niitä narulle tai siirtäessämme niitä narulta kaappiin. Tämä kori on myös kissojen osalta kovassa käytössä.

"Diskopallo"

Ostimme taannoin olohuoneeseemme uuden kattolampun. Päädyimme metalliseen varjostimeen, jossa on hauskoja monikulmaisia aukkoja, josta valo siivilöityy kauniisti. Kun olimme asentaneet lampun paikoilleen, huomasimme sen olevan myös kissojen mieleen. Etenkin Elmo-kissamme hullaantui pyörivästä lampunvarjostimesta lankeaviin ja vinhasti seinillä liikkuviin valoheijastumiin ja niitä se jaksaisi jahdata vaikka kuinka pitkään.

Särkyville arvotavaroille omat paikkansa

Vaikka kissoilla onkin meidän talossa melko vapaa kulku kodin joka kolkkaan, on meillä myös paikkoja jotka ovat kissoilta kiellettyjä. Tällaisia ovat muunmuassa keittiön tasot ja makuuhuoneessa sängyn yllä oleva hylly (turvallisuussyistä) sekä televisiotasomme yllä olevat lasihyllyt. Lasihyllyille pääsy onkin television asettelulla kissoilta estetty niin, etteivät ne sinne oikeastaan edes yritä pyrkiä. Olemmekin keskittäneet näille kahdelle päällekkäisille hyllyille valtaosan särkyvistä koriste-esineistämme.

Meillä on asunnossamme myös pari sellaista paikkaa, joita meidän kissamme eivät juurikaan noteeraa. Cd-torin päälle ne periaatteessa pääsisivät, mutta eivät ole osoittaneet sinne menoon mitään kiinnostusta. Kun meillä taas oli vanhempieni kolme kissaa hoidossa, alkoi yksi niistä tähyillä samantien tornien päälle. On siis aivan täysin yksilöllistä, millaisista paikoista kissa kiinnostuu.

Meidän taloudessamme hylätyt ideat

Meillä oli nyt jo edesmenneiden kissojemme aikana muistaakseni Sotkasta hankittuja, Ikean Lack-hyllyn tyylisiä seinään kiinnitettäviä hyllyjä, joille myös kissat saivat hyppiä. Totesimme kuitenkin nopeasti että tällaiset hyllyt eivät ole suunniteltuja ottamaan vastaan monen kilon päälleen yht'äkkiä pomppaavaa painoa, eli kissaa. Kiinnikkeet alkoivat siis nopeasti löystyä ja totesimme että ne ovat liian kovalla rasituksella kissakäytössä. Ruuvasimme siis hyllyn irti seinästä suosiolla, ennenkuin se olisi romahtanut sieltä vaarallisesti omia aikojaan.

Mikäli siis hankitte tällaisia hyllyjä kissakäyttöön, olettehan varovaisia!

Miten te muut kissalliset olette sisustaneet asuntonne? Onko paljon kiipeily- ja raapimapuita? Oletteko tehneet kissamaiseen sisustukseen elementtejä itse vai ostatteko kaupasta?

Kuvat: Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Nyt kun kissa-aiheissa vauhtiin päästiin ja vielä on tuota kesääkin hitunen jäljellä, päätin kirjoitella hieman siitä miten meidän kissojemme valvottu ulkoilu on hoidettu. Monesti kun ihmisillä tuntuu olevan se käsitys, että joko kissa omatoimiulkoilee valvomatta, tai sitten se on sisäkissana neljän seinän sisällä täysin ilman virikkeitä.

Asiahan ei todellisuudessa ole lainkaan näin mustavalkoinen, vaan noiden kahden ulkoilutavan välillä on lukuisia eri vaihtoehtoja huolehtia kissan turvallisesta ulkoilusta. Se, mikä kellekin on paras ja toimivin ulkoilumuoto, riippuu aivan täysin kissasta ja sen omistajasta sekä tietysti myös asumismuodosta.

Meillä kissojen ulkoilut tapahtuvat rivitalosta käsin, sisältäen pienen noin 30 m² pihan. Kerrostalossa kissan ulkoilumahdollisuudet taas ovat hieman erilaiset kuin rivi- tai omakotitalossa.

Kissojen ulkotarhassa ihmetellään maailman menoa

Meillä kissojen ulkoilu on hoidettu kahdella eri tavalla. Ensinnäkin, niillä on pieni ulkotarha, jonne ne pääsevät vapaasti aina halutessaan ympäri vuoden. Pihamme pienuudesta johtuen itse ulkotarhakaan ei ole mikään suuri, mutta ajaa asiansa ja on pienuudestaan huolimatta parantanut kissojemme elämänlaatua huomattavasti.

Pienenkin ulkoilutarha on kissoille mielekäs, kun sen tilankäytön maksimoi korkeussuunnassa. Meidän ulkotarhamme sisältääkin lukuisia hyllyjä ja tasoja, joiden päällä kissat viihtyvät ympäröivää maailmaa ihmetellen. Meillä kissat menevätkin ulkotarhaan lähinnä fiilistelemään, liikunta hoidetaan sitten erikseen sisätiloissa.

Ulkotarhan tekeminen sujuu näppärältä nikkarilta itse, eikä tarvittaviin materiaaleihin kulu ihan hirvittäviä summia rahaakaan. Meillä ulkotarhan arkkitehtinä ja rakentajana toimi rakas avomieheni. Jos oman tarhan rakentaminen tuntuu aikaavievältä ja vaivalloiselta projektilta, on valmiitakin tarhaelementtejä saatavilla. Itse tehden saa tosin juuri sellaisen kokonaisuuden kuin haluaakin. 

Meillä ulkotarha kun tehtiin välikaton alle, se tuli ottaa tarhan yläosan muotoilussa huomioon. Niinikään ulkoseinässä olevalle lampulle saatiin itse tekemällä juuri oikean kokoinen syvennys. Tällaisiin paikan asettamiin rajoituksiin pystynee parhaiten vastaamaan, kun tekee ulkotarhan alusta asti itse.

Ulkotarhasta ei myöskään tarvitse tulla pihan rumistusta, vaan se voi olla miljööseen kauniisti sulautuva ja tyylikäs elementti. Tämä pätee myös muuhun kissojen ehdoilla sisustamiseen, josta on tulossa oma postauksensa lähiaikoina. 

Vaikka ulkotarha vaatiikin hieman alkupanostusta, on se loppujen lopuksi kissan ulkoilumuotona melko vaivaton. Kun ulkotarha on kerran saatu pystyyn, se on ja pysyy. Meillä putsataan joka kevät talven aikana mahdollisesti homehtuneet osat kloritella ja pistetään tarpeen mukaan sutaisut uutta maalia sinne tänne. Tarvittaessa tolppiin ja kissan tasoihin myös vaihdetaan uudet, niitattavat kuramatot puhkiteroitettujen tilalle. Muuta huoltoa tuo koppero ei ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut.

Tarhan voi sijottaa pihalle niin, että kissalta on sinne esimerkiksi ikkunasta suora pääsy. Tällöin kissan ulkoilu tarhassa on omistajan näkökulmasta yhtä helppoa ja vaivatonta kuin omatoimiulkoilevan lajitoverinsakin.

Valjasulkoilu laajentaa kissan maailmankuvaa

Ulkotarhailun lisäksi kissamme pääsevät myös valjastelemaan. Olemme kokeilleet valjastelua "suuressa maailmassa", mutta se herättää kissoissamme lähinnä ahdistusta, arastelua ja pelkoa. Niinpä olemmekin keskittäneet valjastelut omalle pienelle takapihallemme ja siellä kissat tuntuvat viihtyvän ja ottavan pienestä reviiristään kaiken irti. 

Kissojen valjastellessa niiden flexi-hihnat ovat kiinni seinässä, mutta kissat eivät ole ulkona koskaan hetkeäkään valvomatta. Seinäänkiinnitetyt hihnat mahdollistavat jokaisen kolmen kissamme samanaikaisen ulkoilun. Lisäksi seinässä kiinniolevat hihnat eivät sotkeudu toisiinsa samalla tavalla, kuin kädessä pidetyt. Siksi päädyimme ruuvaamaan flexit seinään, josta ne on aina saatavilla ja kissojen mukava niiden kanssa pihalla kulkea.

On kuitenkin huomioitava, että kissaa ei saa kytkeä paikalleen (esim. juoksulanka) ja jättää siihen valvomatta. Se on kissalle vaarallista. Se kun voi sotkeutua hihnaansa ja kuristua. Pedon kohdatessaan se taas on juoksuhihnan päässä täysin puolustuskyvytön. Meillä tilanne kuitenkin on eri, koska kissat ovat ulkoillessaan aina tiukasti ihmisen valvovan silmän alla. Aina kun kissa on ulkona, niin mukana on ainakin yksi ihminen. 

Jokaisen kissamme varustukseen kuuluvat jämäkät nahkavaljaat. Ne ovat jykevät, kestävät ja mukavat päällä. Oikein huollettuna nahkavaljaat kestävät kissan koko eliniän. Itse tosin jouduin pesemään omat valjaamme taannoin juoksevan veden alla, mikä lienee tehnyt niille hallaa.

Suunnitelmissa onkin seuraavaksi hankkia satulasaippua/valjasrasva tai muu nahkaa huoltava aine ja käydä niillä kärsineet valjaat läpi. Josko huolellinen hoitokäsittely palauttaisi nuhjuuntuneisiin ja kuivahtaneisiin henkseleihin sen kiillon ja kimmoisuuden mikä niihin kuuluu.

Kolmesta kissastamme ainoastaan yhden kanssa on ollut pientä nihkeyttä havaittavissa valjaiden suhteen, mutta totuttelun kautta mennään ja edistystäkin lienee jo tapahtunut. Valjaat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole estäneet kissoja ulkoilemasta kissamaisella tavalla. Ötököitä pyydystellään sellaista vauhtia ettei ihminen meinaa perässä pysyä (kimalaisiltakin on otettu osumaa) ja onpa pari sammakkoakin ikäväkseen joutunut meidän kissojemme hampaisiin.

Olen ottanut noihin kissojen satunnaisiin saaliisiin sellaisen asenteen, että jos meidän kissamme onnistuvat meidän pieneltä pihaltamme jotain saalistamaan niin sille ei mahda mitään. Kissa on kuitenkin peto ja saalistaminen on sen luonto. Uskallan kuitenkin väittää että omat kissani verottavat paikallista villieläinkantaa huomattavasti vähemmän nyt, kuin mitä ne tekisivät omatoimisesti vapaana ulkoillessaan.

Joskus, todella harvinaisena herkkuna kissat pääsevät pihallemme myös ilman henkseleitä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi ihmissilmäparia vahtivat kissoja herkeämättä, eikä puutarhatouhuja voisi siinä ohella kuvitellakaan tekevänsä. Aidan alaosat meillä on verkotettu, mutta yläosat ei. Pitää siis olla todella tarkkana että kissat pysyvät aitojen sisäpuolella. Useimmiten ulkoilu kuitenkin tapahtuu kera hihnan ja henkseleiden, jolloin ihmiset voivat siinä pihalla ollessaan myös esimerkiksi kitkeä rikkaruohoja tai lueskella kirjaa.

Olen nyt lisännyt hieman haastetta myös tempputassuiluun, alkamalla harjoittelemaan Hiski-kissan kanssa temppujen tekoa myös ulkosalla. Ulkona, häiriöiden ja aistiärsykkeiden keskellä temppuilu kun vaatii kissalta huomattavasti enemmän kuin sisätiloissa. Aloittelimmekin tuossa viikonloppuna jo seuraamisen ja luoksetulon harjoittelua ulkona. Jos syksyn viimat ja viileys antaisivat vielä hetken odottaa itseään, niin pääsisimme ehkä myös jo tulevana syksynä hiomaan hieman ulkotemppuilun rutiineja. :)

Turvalliset seikkailut aidatulla pihalla

Yksi vaihtoehto kissan turvalliseen ulkoiluun on myös aidata pihansa kissanpitäväksi, jolloin kissa voi ulkoilla pihalla pääsemättä kuitenkaan karkaamaan sen aitojen ulkopuolelle. Vanhempieni kissat ulkoilevat tällaisella pihalla, jossa rivitalon noin 30 m² piha on kauttaaltaan aidattu kissanpitäväksi. Tässä tosin tulee ottaa huomioon se, että kissa todellakin on ketterä kiipeilijä jonka karkailukykyjä ei kannata aliarvioida.

Amerikkalaisen My Cat from Hell -televisiosarjan kissapsykologian asiantuntija Jackson Galaxy on sanonut ohjesäännöksi että 45 asteen kulmassa sisäänpäin taivutettu verkko on sellainen, josta kissa ei edes yritä yli. Tämä perustuu illuusioon umpinaisesta katosta, jonka 45 asteen kulmaan asetettu verkko kissan silmissä aiheuttaa. Toisena nyrkkisääntönä kissanpitävää pihaa aidatessa voidaan pitää myös sitä, että sellaisesta aukosta mistä mahtuu läpi kissan pää, mahtuu koko kissa.

Vanhempieni kissojen tapauksessa jämäkät verkkoaidat ovat olleet kissoille selkeä signaali, eivätkä ne ole juurikaan edes yrittäneet karata. Ulos kissoja ei kuitenkaan koskaan jätetä silloin, kun ihmisiä ei ole kotona. 

Aidatulla pihalla kissa pääsee myös elämään ihan todellista kissanelämää, mutta turvallisesti. Nämä aidatulla pihalla ulkoilevat kissatkin vahtivat reviiriään, pyydystävät pienjyrsijöitä ja - kastematoja. Rajatulla alueella ulkoillessaan ne eivät kuitenkaan pääse verottamaan paikallisia lintukantoja niin suurissa määrin, että siitä pitäisi huolestua. Kesällä ne saavat kulkea vapaasti sisälle tai ulos ja useimmiten ne sekä "seikkailevat" että pötkähtävät nukkumaan ulos auringonpaisteeseen.

Vaikka käsitys kissan yksinoikeudesta valvomattomaan omatoimiulkoiluun tuntuu istuvan erittäin tiukassa suomalaisten ihmisten mielissä, uskallan minä omaan kokemukseeni pohjaten olla eri mieltä. Monesti kun olen kuullut kissan omatoimiulkoilun puolesta vedottavan siihen, että se on ainoa tapa jolla kissa todella pääsee toteuttamaan itseään.

Minä taas en näe mitä sellaista omatoimiulkoileva kissa tekisi, jota valvotusti esimerkiksi aidatulla pihalla ulkoileva lajitoverinsa ei pääsisi tekemään? Ne saavat toteuttaa itseään ja täyttää lajityypillisiä tarpeitaan aivan samalla tavalla kuin omatoimiulkoilijatkin, vain ilman omatoimiulkoilun mukanaan tuomia riskejä.

Kissan turvallisen ulkoilun järjestäminen vaatii omistajalta panostusta ja vaivannäköä, mutta uskallan väittää että lopputulos on kyllä kaiken sen nähdyn vaivan väärti. :)

Miten te muut kissalliset olette järjestäneet kissojenne ulkoilun? Entäs te kissalliset kerrostaloasukkaat? Kaikki kissan turvalliseen ulkoiluun liittyvät vinkkivitoset jakoon! Sana on vapaa. :)

KUVAT: ARI K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi huhtikuussa 2012 kansallisen vieraslajistrategian, jossa käsitellään maassamme esiintyviä vieraslajeja ja niiden (haitta)vaikutuksia ympäristöömme. Vieraslajin aiheuttamat haitat voivat esityksen mukaan olla suorien ympäristöhaittojen lisäksi myös esteettisiä tai sosiaalisia.

Tässä suora lainaus MMM: vieraslajistrategiasta:

”Villiintynyt kissa on luokiteltu haitallisten vieraiden maaselkärankaisten joukkoon. Vaikka kissa on tuotu maahamme jo ennen vieraslajistrategian arviointijakson alkuvuotta 1850, ilmastonmuutos voi lisätä sen villien ja puolikesyjen kantojen leviämistä Suomen luontoon. Kissa on maailman sadan vaarallisimman haitallisen vieraslajin listalla. Suomessa kissa tunnetaan metsästyslaissa rauhoittamattomien eläinten veroisena.

Metsästyslaki tarkoittaa kuitenkin aina villiintynyttä kissaa. Tällaisena voidaan lähinnä pitää kissaa silloin, kun se hankkii ravintonsa luonnosta oman pihapiirinsä ulkopuolelta eli toisin sanoen elää villinä. Kotikissa ei lukeudu rauhoittamattomiin eläimiin, vaan se on kotieläin ja lemmikkieläin. Kotieläimeksi otetusta kissasta säädetään, että sitä ei saa jättää heitteille tai hylätä, omistajan on pidettävä eläimestään huoli. Kissan lemmikkinä pitämisen säädöksiä tuleekin tarkentaa, jotta kissojen vapaana liikkumisesta ja mahdollisesta vil-liintymisestä koituvaa haittaa saadaan pienennettyä. Kissan pitämistä lemmikkinä ei ole tarkoitus rajoittaa.”

Strategia kokonaisuudessaan on luettavissa täällä.

 

Puutteet villiintyneen kissan virallisessa määritelmässä mahdollistavat väärinkäytökset

Itsessäni kolmen valvotusti ulkoilevan kissan emäntänä, tämä asia on herättänyt paljon ajatuksia ja tunteita. Itse henkilökohtaisesti koen kissan ”omatoimiulkoilun” vääränä, mutta en ole voinut olla ajattelematta asiaa muistakin näkökulmista.

Mikäli villiintyneen kesykissan ainoa virallinen määritelmä on se, että se hankkii ravintonsa luonnosta, antaa se todella suuren mahdollisuuden vieraslajistrategian ja metsästyslain joko tahalliseen tai tahattomaan väärinkäyttöön.

Kissoista tietämätön saattaa hävittää saaliin kanssa kulkevan kissan mailtaan, luullessaan sitä villiintyneeksi. Jos taas näet naapurin kissan pihallasi hiiri suussa, voit ampua sen "villinä", vaikka tasan tarkkaan tietäisit kissan olevan naapurin lemmikki.

Vaikka meille kissaihmisille villiintyneen kesykissan tuntomerkit ovat aivan ilmeiset, eivät ne sitä välttämättä kaikille ole. Kun ravinnonhaun lisäksi muita villiintyneen kissan tuntomerkkejä ei ole virallisesti listattu, voidaan kesyjä lemmikkikissojakin hävittää vieraslajistrategiaan vedoten.

Jos kissa rinnastettaisiin mielikuvissa ja laissa muihin vieraslajeihin, saattaisi se lisätä kissavihaa ei-kissaihmisten keskuudessa entisestään. Kyllähän se tiedetään mikä on ihmisten suhtautuminen esimerkiksi minkkeihin ja supikoiriin, ottamatta nyt kantaa siihen kuinka aiheellista se näiden vieraslajien kohdalla on.

Haluammeko lietsoa samanlaista vihaa kissoja kohtaan? Omasta mielestäni kissan asemaa lemmikkinä kun pitäisi päinvastoin saada kohotettua ja mainetta parannettua, eikä huonontaa sitä entisestään.

Oikeuttaisiko vieraslajiksi luokittelu sitten myös kissojen järjestelmällisen metsästämisen ja kannan harventamisen? Miten tässä käytännössä erotellaan villiintyneet ja kesyt kissat toisistaan? Vai pitääkö kaikki valvomatta ulkoilevat kissat saada ampua tavattaessa, saman lain nojalla?

Olisiko tämä laki riittävä ukaasi, joka saisi lemmikinomistajat pitämään kissansa sisällä tai ulkoilemaan valvotusti? Tällöin kaikki valvomatta ulkona tavattavat kissat siis olisivat niitä villiintyneitä ei kenenkään kissoja.

Vai antaisivatko valvomatta ulkoilevien kissojen omistajat kissojensa edelleen liikkua valvomatta ulkona ja ottaisivat samalla taas yhden uuden “tietoisen riskin” niiden muiden tietoisten riskien lisäksi?

Edesauttaisiko tällainen laki siis kissojen turvallista ulkoilua vai lisäisikö kissavihaa? Siinäpä vasta pulma.

Kissanpidosta säätää useampi eri laki

Kuten kansallisessa vieraslajistrategiassa kissan kohdalla mainitaankin, niin sen ottaminen kansalliseen vieraslajistrategian piiriin edellyttää muiden kissan pitoon liittyvien lakipykälien tarkentamista ja yhdenmukaistamista.

Kissan pitoon ja ulkoiluun otetaan laeissa kansallisen vieraslajistrategian lisäksi kantaa seuraavasti:

Lemmikkieläinten suojelua koskeva EUROOPPALAINEN YLEISSOPIMUS

I LUKU

Yleiset määräykset

1 artikla

Määritelmät

1. Lemmikkieläin tarkoittaa mitä tahansa eläintä, jota ihminen pitää tai joka on tarkoitettu ihmisen pidettäväksi erityisesti hänen taloudessaan omaksi iloksi ja seuraksi.

5. Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa.

Järjestyslaki 27.6.2003/612

4 luku

Eläimet

14 §

Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.

Metsästyslaki 28.6.1993/615

75 § (14.6.2002/516)

Metsästyslain säännösten rikkominen

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

7) jättää heitteille tai hylkää kissan vastoin 85 §:n säännöstä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsästyslain säännösten rikkomisesta sakkoon.

85 §

Huolenpito kissasta

Kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty.

LÄHDE: http://www.finlex.fi

 

Sisäasiainministeriön poliisiosaston kannanoton kissan valvomattomaan ulkoiluun taajamassa voi lukea kokonaisuudessaan täällä.

Löytökissat vaaravyöhykkeellä

Vaikka kissan omatoimiulkoilu onkin minun ja monen muun kanssaihmisen mielestä laitonta, antaa laki mahdollisuuden myös päinvastaiseen tulkintaan. Onkin siis aivan täysin tulkitsijasta kiinni, mielletäänkö kissan omatoiminen ulkoilu laittomaksi vai ei.

Kuitenkin niin terveyssuojelu- kuin metsästyslakikin ovat yksiselittäisiä siinä, etteivät ne hyväksy kuin villiintyneen kesykissan välittömän lopettamisen. Villiintyneen kesykissan määritelmää ne kuitenkaan eivät ole tarkentaneet. Täten sen nojalla villiintyneen kissan statuksen voi saada myös täysin kesy lemmikkikissa.

Löytöeläinkentältä on myös nimittäin kuulunut huolestuttavia uutisia. Sen lisäksi että lait ja vieraslajistrategia antavat yksityishenkilöille tulkinnanvaraa päättää pihalleen eksyvän naapurin lemmikkikissan kohtalosta, on niistä tehnyt oman tulkintansa myös eläinsuojeluviranomainen, eli kunnan johtava eläinlääkäri.

Erään useamman kunnan löytöeläimet kattavan löytöeläintalon pitäjä onkin ilmaissut huolensa ja kyseenalaistanut kuntien johtavan eläinlääkärin ja terveystarkastajan toimintamenetelmät löytölään tulevien kissojen osalta.

Eläinsuojelulaki määrittää löytöeläintaloon toimitettujen kissojen säilytyksen ja hoidon vähimmäisajaksi 15 vuorokautta. Villiintyneiden kissojen kohdalla taas voidaan soveltaa metsästyslakia, jolloin 15 vuorokauden säilytysvelvollisuutta ei ole. Tällöin kissa voidaan lopettaa välittömästi.

Tässä tapauksessa eläinlääkäri onkin tehnyt puhelimitse ja kissaa näkemättä päätelmän sen villiintyneisyydestä, mikä käytännössä tarkoittaa välitöntä lopettamista. Tällöin lain edellyttämä 15 vuorokauden säilytysaika jää täyttymättä.

Ilmeisesti perusteluksi näihin päätöksiin on riittänyt se, että kissa on tavattu vaeltamasta ilman ihmisen valvontaa ja ilman että tuntomerkkeihin sopivaa kissaa on ilmoitettu kadonneeksi. Sillä ei ole ollut päätöksen suhteen mitään merkitystä millainen kissan ulkoinen habitus on löytöhetkellä ollut, tai onko sillä ollut kaulapantaa tai mikrosirua.

Löytölänpitäjä ei saa hänelle toimitetuista villiintyneiksi luokitelluista kissoista kunnalta tukea. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulisi maksaa niiden ylläpito omasta pussistaan vähintään 15 vuorokauden ajalta tai hoitaa niiden lopetus välittömästi. Koska löytölänpitäjä ei omista pohjatonta rahasampoa, on tilanne täysin kestämätön.

Lain tulkinnanvaraisuuden johdosta tämä eläinlääkäri on nyt, ilmeisesti säästösyihin vedoten, päätynyt omaan tulkintaansa laista ja toiminut sen mukaan. Ihmiset jotka antavat lemmikkikissojensa omatoimiulkoilla taas tulkitsevat lakia omalla tavallaan.

Sen lisäksi että omatoimiulkoileva lemmikkikissa tai jopa vahingossa karannut sisäkissa saattaa löytölään päätyessään saada otsaansa villiintyneen kissan leiman ja sen myötä lopetuspiikin, on tämä eläinlääkärin toimintatapa mielestäni huolestuttava toisestakin syystä.

Epäkohtien korjaaminen vaatii lakimuutosta

Kunnaneläinlääkäri eläinsuojeluviranomaisena kun on myös tietynlainen arvojohtaja, mitä tulee eläinsuojelullisiin asioihin. Eläinlääkäri onkin toimintamenetelmänsä myötä siis antanut joko tietoisesti tai tiedostamattaan hyväksyntänsä lain mielivaltaiseen tulkintaan villiintyneen kissan määrittelemisessä.

Jos eläinsuojeluviranomainen luokittelee kissaa näkemättä kaulapannalla ja/tai mikrosirulla varustetunkin kissan villiintyneeksi, niin miksi sitä ei sitten voisi tehdä tämä naapurinsa lemmikkikissan visiitteihin kyllästynyt Erkki-Petterikin?

Siksipä ongelma onkin mielestäni niin perustavanlaatuinen, että sen ratkaisemiseen tarvitaan lakimuutoksia. Kissan pitoon liittyvistä laeista tulisikin saada kaikki tulkinnanvara ja ympäripyöreys pois. Lain tulisi olla sellainen että löytölät, viranomaiset ja kissanomistajat ovat kaikki kartalla siitä, mitä laki todellisuudessa kissan pidon ja ulkoilun järjestämisen suhteen sanoo.

Myös kissojen mikrosirutus tulisi säätää pakolliseksi ja mikrosirurekisterikäytäntö yhtenäistää. Tällä hetkellä koko Suomen kissojen mikrosirurekisterisysteemi kun on täysin hajallaan. Kissaliitto pitää omaa rekisteriään, jonka lisäksi joillain eläinsuojeluyhdistyksillä on omat rekisterinsä heidän kauttaan kulkeville kissoille. Näiden lisäksi kissan mikrosirun voi rekisteröidä myös ainakin muutamaan toisistaan erilliseen kaupalliseen rekisteriin.

Sanomattakin siis lienee selvää, että mikrosirusta huolimatta löytökissan omistajan henkilöllisyyttä voi olla hankala selvittää. Ehkä mikrosirurekisterikäytännön yhtenäistäminen ja omistajan henkilöllisyyden helpompi selvittäminen voisi saada eläinlääkärinkin ottamaan kissan niskassa olevan mikrosirun vakavasti ja harkitsemaan edes hetken ennen kissan luokittelemista villiintyneeksi.

//

LÄHTEET: www.finlex.fi // http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainsuojelu_ja_elainten_pito/villikissat.pdf

 

//

KUVAT: ARI K. (KUVIEN KISSAT EIVÄT LIITY TAPAUKSEEN!)

Pages