Ladataan...
Kaunis utopia?

Tuossa tovi sitten istuskelin tässä koneella ja tein hommia, kun ovikello soi ja menin avaamaan. Oven takana seisoi arviolta 7-8-vuotias tyttö, joka kysyy ensimmäisenä, onko meidän koira kuollut.

Minä siihen sitten tokaisemaan, että äskeisestä haukkukonsertista (ovikellolle) päätellen meidän koira on kyllä ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissaan, ja ihmettelin mistä moinen kysymys.

Tyttö näytti kädessään olevaa lappua, joka oli tullut heidän postilaatikkoonsa. Lähettäjänä on eläinten krematorio ja jonkun edesmenneen lemmikin tuhkat odottivat noutamistaan. Muuten hyvä, mutta tämä lappu oli mennyt tyystin väärään osoitteeseen. Lapussa kun luki sellainen osoite, jota ei ole olemassakaan.

Minä lähdin tytön mukaan etsimään oikeaa osoitetta ja löysimmekin lopulta naisen, jonka tyttären edesmenneen koiran tuhkat olivat kyseessä. Oltiinpa niitä jo ehditty kaipaillakin! Onneksi oikea osoite löytyi, sillä harmihan se olisi ollut, jos rakkaan koiraystävän tuhkat olisivat jääneet saamatta.

Eikä siinä vielä kaikki! Olin juuri ehtinyt takaisin kotiin, kun ovikello soi jälleen. Tällä kertaa naapuri kyseli, että tiedänkö keneltä mahtaa olla kissa karussa. Heidän jaloissaan pörräsi ocicat, eikä mulla ollut hajuakaan, mistä se siihen olisi voinut pöllähtää. Lupasin ottaa kissan kiinni jos vain saan ja yrittää selvittää sen omistajan henkilöllisyyden.

Kissa oli ehtinyt jo kadota näköpiiristä, kun minä lähdin postilaatikolle postia hakemaan. En päässyt pitkälle, kun kuulin pusikosta lintujen säksätystä. Ei ollut vaikea arvata, että tämä karkurihan se siellä oli lintuja hätyyttämässä.

Kissa tuli pienellä houkuttelulla luokse ja oli todella mutkaton käsiteltävä. Hieman se siinä määki kun nappasin sen kainaloon, mutta ei tehnyt elettäkään raapiakseen tai purrakseen.

Onneksi meidän etupihalla oli viimeviikkoisen Kolin reissumme jäljiltä koiran iso kuljetushäkki, joten ei kun luukku auki ja kissa häkkiin.

Nyt se sitten on tuossa meidän eteisessä ja olen yrittänyt paikallistaa sen omistajaa. Ocicat-piireissä on rumpu jo laitettu pärisemään ja kasvattajia infottu tällaisen karkurin löytymisestä. Viikin löytölä on auki seuraavan kerran vasta aamulla, mutta täytin niiden nettisivuilla olevan löydettyä eläintä koskevan kaavakkeen.

Huomenna jatkuu sitten soittorumba, ellei omistaja satu löytymään ennen sitä. Kissa oli löytyessään niin hyväkuntoinen, että pitkältä se tuskin on lähtöisin.

Päteeköhän tähänkin vanha sananlasku: "ei kahta ilman kolmatta"? Mitäköhän tässä vielä tämän päivän puitteissa ehtii tapahtua?! HUH!

Ladataan...
Kaunis utopia?

Toisaalla netissä on ollut viime aikoina puhetta sekarotuisten kissojen tarkoituksellisesta teettämisestä. Sekarotuisella tarkoitetaan tässä siis kahden (tai useamman) rotukissan tai rotukissan ja maatiaiskissan risteytystä. Herätin ihmetystä kanssakeskustelijoissa toteamalla, että minulla ei ole mitään puhtaiden maatiaisten harkittua ja asiallista pennuttamista vastaan, mutta tarkoituksellisiin rotukissasekoituksiin suhtaudun hieman kielteisemmin.

Hinkua sekarotuisten pentueiden tekoon perusteltiin terveyssyillä; tiukan rotujalostuksen aikaansaamaa geenipoolin kaventumista ja sen aiheuttamia terveysongelmia vastaan halutaan taistella, yhdistämällä useampia rotuja keskenään. Ymmärrän tämän, enkä itsekään ole tiukasti rajatun jalostuksen tai "rotupuhtausopin" kannattaja. 

En myöskään ole rotukissakasvattaja, enkä edes omista rotukissaa. Mielipiteilläni ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että pelkäisin näiden "villien" sekarotupentueiden vievän potentiaaliset ostajat omilta "kovan rahan" kasvateiltani. Näkemykseni taustalla on puhdas huoli ja halu parantaa maatiaiskissan tällä hetkellä surkeaa asemaa ja nostaa sen arvostusta yhteiskunnallisella tasolla. 

Minulla ei myöskään ole mitään yksittäisiä sekarotuisia vahinkopentueita vastaan, onhan itsellänikin kissa tällaisesta pentueesta. Seuraava tekstini koskeekin siis ainoastaan tarkoituksella teetettyjä, suunnitelmallisia sekarotupentueita ja niiden suhdetta tarkoituksella ja suunnitelmallisesti teetettyihin maatiaispentueisiin. 

Maatiainenko ilmaiseksi?

Jos sekarotupentueet yleistyisivät ja niitä alettaisiin myydä hintaan X, niin maatiaisista ei silloin oltaisi valmiita maksamaan senkään vertaa. Uskon siis, että se vahvistaisi tänäkin päivänä hyvin voimakkaasti vallallaan olevaa "maatiainen pitää saada ilmaiseksi" -käsitystä, jolloin maineen ja arvostuksen kohotusta kipeästi kaipaavan maatiaisen tilanne ei pääsisi paranemaan nykyisestä. Pahimmassa tapauksessa se saattaisi ottaa ison askeleen takapakkia. Sen sijaan, että ihmisiä kannustetaan hankkimaan rekisteröimättömiä rotumixejä, heitä tulisi kannustaa hankkimaan hyvin hoidettu maatiainen. Olettaen kyseessä siis olevan henkilöiden, jotka eivät rekisteröityä rotukissaa hankkisi kuitenkaan.

Tämä sekarotuisten pentueiden teettäminen mahdollistaa myös pennuilla rahastamisen sillä perusteella, että siinä on "jotain rotua". Tämä "rodulla ratsastaminen" on osaltaan myös omiaan huonontamaan maatiaisen asemaa, kun välitetään viestiä, jonka mukaan kissa on hieno ja arvokas vasta sitten, kun siihen on sekoittunut jotain rotua.

Sen lisäksi, että maatiaisen oletetaan olevan ilmainen, ei rotukissojen korkeita hintoja kyseenalaista kukaan. Kyllähän rotukissat nyt luonnollisestikin saavat maksaa, koska ne ovat rotukissoja.

Jos tähän väliin sitten muodostuu ryhmä rekisteröityjä rotukissoja halvempia rotumixejä, oletan tällaisen "maatiainen ilmaiseksi" -henkilön hankkivan ennemmin "puolirotuisen" kuin "roduttoman" tilanteessa, jossa molemmat ovat samanlaisista lähtökohdista ja niillä on suurinpiirtein saman verran hintaa. Tällöin kaikki maatiaisihmisen yritykset kohottaa maatiaisen asemaa mitätöityvät, kun niistä hyvin hoidetuista maatiaispennuista ei edelleenkään olla valmiita maksamaan edes pentujen ja emon asiallisesta hoidosta koituneita kuluja.

Muistelen erään löytölänpitäjän kertoneen, että häneltä yritetään jatkuvasti kinuta kissoja ilmaiseksi, koska "nehän on vaan tommosia". Edes kissan hoitamisesta (ruoka, madotukset, rokotukset, sterilointi/kastraatio) koituvia kuluja ei olla valmiita maksamaan. Rotukissakasvattajienkin eteen varmasti osuu näitä tinkaajia ja osamaksusta vänkääviä, mutta en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi mennyt vänkymään kasvattajalta rotukissaa ilmaiseksi. Tässä siis se ero, minkä takia pelkään rekisteröityä rotukissaa edullisemman "puolirotuisen" kaivavan maata maatiaisten alta.

Kissa on kissa, rotuun katsomatta

En minä sitä tarkoita, että rotukissoja pitäisi jalostaa sairaaseen ja sisäsiittoiseen suuntaan, tai että niiden terveydestä ei saisi olla huolissaan. Tottakai saa, ja pitääkin olla! Minulle kaikki kissat ovat yhtä arvokkaita, rotuun tai roduttomuuteen katsomatta. Ikävä kyllä muu yhteiskunta ei tunnu olevan samaa mieltä, vaan kahtiajako rotu- ja kotikissojen välillä tuntuu olevan välillä kohtuuttomankin suuri, jopa itseään kissaihmisiksi tituleeraavien keskuudessa! Itseäni pitkän linjan kotikissaihmisenä huolettaa myös tämän alituisessa altavastaajan asemassa olevan maatiaisrotumme hyvinvointi.

Hallittuja ja rekisteröityjä roturisteytyksiä vastaan minulla taas ei ole mitään ja tiettyjen rotujen noviisitoiminta on vain ja ainoastaan hyvä asia (toki siihenkin liittyvät ongelmat tiedostaen). Mielestäni kissapuolella on hienoa myös se, että sisarrotuja saa risteyttää keskenään, ja tästä toivoisinkin rotukissapiireissä pidettävän kiinni. 

Maatiaisten äänitorvi

Vaikka suhtaudun tarkoituksellisiin sekarotupentueisiin varauksella, on tilanne maatiaisten suunnitelmallisen pennuttamisen kohdalla eri. Mielestäni maatiaisten suunnitelmallinen, harkittu ja asiallinen pennuttaminen kun saattaisi pidemmällä tähtäimellä kohottaa maatiaiskissan arvostusta ja täten vaikuttaa välillisesti myös kodittomien ja villiintyneiden kissojen tilanteeseen. Jos maatiaiskissan arvostus saataisiin nykyistä paremmalle tolalle ja hyvinhoidettuja pentuja maailmalle (ei ilmaiseksi!), ei niitä ehkä päätyisi löytölöihinkään samassa mittakaavassa kuin nyt.

Suomessa ei tällä hetkellä ole maatiaiskissan asiaa ajavaa kansallista järjestöä. Kissaliitto on keskittynyt rotukissa-asioihin ja kaikki maatiaiskissoihin liittyvä julkinen tiedottaminen, valistaminen ja julkiseen keskusteluun osallistuminen on jäänyt paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ja löytölöiden kontolle. Vaikka moni esy onkin SEY:n jäsen, niin varsinainen järjestäytyminen näiltä tahoilta kuitenkin puuttuu ja toiminta on hyvin paikallista (mikä toki on minimaalisten resurssien tehokkaan kohdistamisen kannalta mielestäni täysin perusteltu ja oikea ratkaisu).

Tämän takia maatiaisen arvostusta tulisikin pyrkiä kohottamaan maatiaisten omistajien ja "harrastajien" itsensä toimesta, sillä maatiainen tarvitsee äänitorven!

Tämän postauksen kuvissa (joista osa nähty blogissa aiemminkin) esiintyy oma kastraattikollini Hiski, joka on juuri sen rotuinen miltä näyttääkin, eli ehta maatiainen! Kuvat Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Ajattelin kertoilla kissakuulumiset näin videopostauksen muodossa. Video on P-I-T-K-Ä, mutta toivottavasti jaksatte katsoa loppuun asti. :D Agilitytreenitauosta johtuen ei oltu tänään ihan parhaassa iskussa ja eristyksissä ollut koirakin haukkui taustalla. :D Tästä kuitenkin saanee jotain osviittaa siitä, mitä me kissojen kanssa oikein harrastamme. Itsellekin tekee hyvää katsoa omaa toimintaa videolta ja ottaa opiksi. Minua oikein ahdistaa, kuinka tuolta videolta näkyy, miten olen tahattomasti kissan tiellä ja estän sitä tekemästä mitä pyydetään. En sitä tapahtumahetkellä huomannut lainkaan. :( Noh, ensi kerralla sitten paremmalla sykkeellä!

Olemme kissojen kanssa tässä agilityssä vielä möllitasolla, joten siksi kehuin ja palkkasin ns. epätäydellisistäkin suorituksista. Tästä videostakin näkee, miten kissa kyllä saa hyvin nopeasti tarpeekseen, jos sen efforttia ei muista huomioida tarpeeksi ruhtinallisin palkkioin. :D

Mikäli näitä videopostauksia haluatte katsoa, niin idea seuraavaan videoon olisi jo mielessä! Huikatkaa kommenttiboksiin että JAA vai EI.

ps.

Kissankouluttajan hankintalista:
  • Hula-hula-vanne
  • Ämpäri
  • Hiirimatto

Kuka arvaa, mihin näitä esineitä tarvitaan? :)

Pages