Ladataan...
Kaunis utopia?

Olen ollut tuuliajolla bloggaamisen kanssa pitkään. Olen yrittänyt kirjoitella jos jonkinlaisista aiheista, mutta koska blogiltani on puuttunut punainen lanka, on kirjoittaminenkin ollut vaikeaa.

Aikani tätä blogia ylläpidettyäni huomasin kirjoittavani enemmän kissa-aiheisia postauksia ja vähemmän kaikkea muuta. Ongelmana oli blogissa käsiteltyjen aiheiden sekavuus ja sekalaisuus. Alkuun ajattelin sen poistavan liikoja bloggaamiseen liittyviä paineita, mutta käytäntö osoittikin vaikutukset aivan päinvastaisiksi. Niinpä sain kipinän perustaa ihan rehellisen ja suoran kissa-aiheisen blogin, jonka myötä voisin ankkuroitua ja sitoutua tähän blogiin ja kirjoittaa kissa-asioista itselleni tärkeästä näkökulmasta.

Tulen siis jatkamaan bloggaamista ihan puhtaasti kissa-aiheisiin liittyen osoitteessa kissantassutblogi.blogspot.fi 

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Kaunis utopia? -blogi tulee jäämään taka-alalle ja päivittymään hyvin epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. En pysty tekemään tämän blogin suhteen mitään lupauksia. Kaikki kissa-aiheita käsittelevät kirjoitukset ilmestyvät tästälähtien kuitenkin ainoastaan tuonne Tassutuntumalla-blogiin.

Toivottavasti te kissanmieliset ja eläinrakkaat Kaunis utopia? -blogin lukijat jaksatte seurata meitä tuonne bloggerin puolelle... Arvostaisin sitä todella suuresti. :)

 

Ladataan...
Kaunis utopia?

Valtsu teki minusta kissaihmisen.
 

Kissakas kyselee seuraajiltaan Facebook-sivullaan "Miten sinusta tuli kissaihminen?".

Minä vastasin näin:
 

"Olin kuusivuotias, kun olimme siskoni, äitini ja isäni kanssa silloin Vuosaaressa sijainneella HESYn kissatalolla katselemassa perheeseemme uutta nelijalkaista ja viiksekästä jäsentä. Kiertelimme kissoja katsomassa ja huomasimme, että eräs kissa oli kiivennyt loossinsa ylähyllylle ja roikkui sieltä etutassuilla kopin verkko-ovessa, meitä kovasti tarkkaillen. Joka kerta kun joku meistä meni tämän häkin ohi, kissa maukaisi kuuluvasti.

HESYn työntekijä suositteli meille toista kissaa, purisevaa ja seurallista Ripsoa. Se olisi kuulemma oikein lapsiperheen unelma. Ripso oli laitettu meille jo kuljetuskoppaankin valmiiksi, kun sain viimehetkellä kakistettua suustani "mä haluan tuon" ja osoitin häkin verkko-ovessa roikkuvaa kissaa.

Työntekijä ei täysin varauksetta suositellut tätä kissaa lapsiperheeseen, mutta siitä huolimatta kissa vaihdettiin ja tämä nuori Valmu-kolli lähti meidän mukanamme uuteen kotiinsa. Sittemmin Valtsuksi uudelleen nimetty kissa oli ensimmäinen kissani ja teki minusta kertaheitolla kissaihmisen. Sain kasvaa sen kanssa samaan tahtiin ja se sai elää meillä pitkän ja hyvän kissan elämän. Ei se ehkä kaikista helpoin kissa ollut luonteeltaan, mutta lapsiperheeseen se sopi kuin nenä päähän.

Valtsulla oli kaikki kovia kokeneen ja liian aikaisin emosta ja pentuesisaruksista vieroitetun kissan klassiset tunnusmerkit. Se saattoi olla arvaamaton, mutta toisten kissojen kanssa se tuli aina toimeen. Valtsun tulon jälkeen uuden vuoden aattona 1991 olen ollut tasan viikon ilman kissaa ja sekin oli liikaa! Myös eläinsuojelutyö ja kissan aseman yhteiskunnallinen parantaminen ovat sydäntäni lähellä ja siinä Valtsulla on myös ollut suuri rooli."

 
Kuvat Ari K. ja kotialbumi 

Ladataan...
Kaunis utopia?

Kuten tuossa jo ennätin pikapuolisesti kertoa, kävi meillä tosiaan viime torstaina (15.1.) Ylen väkeä kuvaamassa meidän kissojamme Pikkukakkosessa syksyllä alkavaan kissa-aiheiseen tv-sarjaan. He etsivät sarjaan siis kissoja jotka osaisivat tehdä temppuja ja pakkohan minun oli ottaa heihin yhteyttä ja tarjoutua kissoineni kuvattavaksi.

Allekirjoittanut oli jännittänyt tätä kuvaussessiota ankarasti; mitä jos kissat pelkäisivät, eivätkä suostuisi tekemään yhtään niin suuresti ennakkoon mainostamistani tempuista? Mitä jos kaikki menee ihan poskelleen ja porukka on tullut Tampereelta asti tänne meille aivan turhaan ja joutuvat lähtemään tyhjin käsin? Koira oli jo edellisenä päivänä haettu hoitoon, sillä innostunut ja osallistuva terrieri olisi varmasti paikalla ollessaan varastanut koko shown. Viikkoa aikaisemmin muonavahvuuteemme liittynyt "pikkukissi" Juju oli kuitenkin paikalla ja oli aivan täysi mysteeri, miten sen läsnäolo vaikuttaisi muiden kissojemme keskittymiskykyyn ja mielialaan, sopeutumisen ollessa vielä kesken.

Torstaiaamu valkenikin innostuneen jännittävissä tunnelmissa. Kuvausryhmä saapui pakettiautolla ja olohuoneeseemme viriteltiin studio. Viimeistään siinä vaiheessa kun kaikki kuvaustarvikkeet oli saatu ovesta sisään, oli jännitys tipotiessään. Kissat olivat aivan innoissaan, eikä mistään arastelusta ollut tietoakaan. Hiski otti heti estradin haltuun ja siitä kuoriutuikin oikea pikku show-mies. Se oli jatkuvasti valmiusasemissa tekemään mitä pyydetään ja piti itse huolta lakisääteisistä kuvaustauoistaan heittäytymällä "ohjaajan tuoliin" lepäämään. Myös Teppo Taikatohveli osoitti linssiluteen elkeitä ja kerjäsi kuvausryhmän jäseniltä rapsutuksia ja huomiota oikein maukumalla.

Myös uusin tulokkaamme Juju, joka "ei vielä osaa mitään" sai olla paikalla sidekickinä ja hoiti kyllä hommansa erittäin esimerkillisesti. Juju solahti laumamme todella nopeasti ja kivuttomasti, joten se saikin aikaiseksi hieman draaman kaarta tarjoamalla huikeita syöksyjä lelun perässä, sekä tottakai kunnon nujuamista isoveikkojen kanssa. 

Kokeilimme Hiskille ja Tepukaiselle myös mukana kannettavaa GoPro-kameraa, mutta siitä ei tainnut meidän osaltamme syntyä käyttistä. Kissan selkään viritetty kamera kun ei meinannut pysyä pystyssä, vaan lähti valumaan kissan kylkeä pitkin vinoon. Kuvausryhmän mukaanaan tuomat liivimalliset valjaat oli hyvä idea ja soveltunevat kameran kiinnittämiseen erinomaisesti, mutta liivin tulisi olla aika napakka ja istua kissan päälle kuin hansikas, jotta verrattain painava kamera pysyisi paikoillaan ja horisontti suorassa. Tämä liivi olikin meidän rimpuloille hieman väljä, joten se ei jaksanut pitää kameraa pystyssä. Kissat eivät olleet moinansakaan kamerasta, vaan tepastelivat ylpeinä ympäriinsä kamera selässään. Toivotaan, että kuvausryhmän eteen osuu vielä joku tarpeeksi roteva kissa, jotta televisioon saadaan myös kissanäkökulmaa! 

Eniten minut yllätti se, kuinka kissat jaksoivat keskittyä koko päivän temppujen tekoon ja miten ne osasivat myös ihan oma-aloitteisesti pitää taukoja silloin kun kokivat sen tarpeelliseksi. Hetken huilattuaan ne olivat taas aivan täydessä iskussa ja palasivat ihan omasta tahdostaan kameran eteen. Kissat nauttivat selvästi huomion keskipisteenä olosta ja ottivat siitä kaiken irti. Hiski unohti välillä jopa odottaa tekemistään tempuista saamaansa herkkupalkkiota, oli vaan niin tyytyväinen kun sai tehdä ja teki ihan silkasta tekemisen ilosta! :)

Vaikka koenkin tuntevani kissani, niiden luonteet, tavat ja mieltymykset melko hyvin, tuo tällainen erikoistilanne myös kissan omistajalle paljon uutta tietoa ja kokemusta omista kissoistaan. Pelkäsin nimittäin tosiaan ennakkoon kissojen jännittävän tilannetta, mutta lopulta emäntä itse osoittautuikin porukan ainoaksi jännittäjäksi. Oli myös todella hienoa nähdä miten kissat oikeasti rakastivat esiintymistä ja siinä suuri merkitys olikin sillä, että kuvausryhmä tuli meidän kotiimme kuvaamaan. Jos olisimme menneet jonnekin vieraalle studiolle, olisi kissamme todennäköisesti menettäneet toimintakykynsä tai keskittyminen olisi vähintäänkin herpaantunut uusien hajujen keskellä. Oli myös hienoa nähdä "kulissien takaa", miten tällainen produktio toimii.

Olen todella iloinen, että saimme osallistua tällaiseen lapsille suunnattuun kissa-aiheiseen produktioon. 20-osaisen sarjan tarkoituksena on esitellä kissat yksilöinä ja kukin omana persoonanaan. Kun mietin kuinka paljon lapsena näkemäni lastenohjelmat ovat vaikuttaneet siihen millainen aikuinen minusta on kasvanut, en voi kuin olla tyytyväinen siitä että tällaisia ohjelmia tehdään. Ehkä tämä ohjelma vaikuttaa pitkällä tähtäimellä kissojen yhteiskunnalliseen asemaan ja arvostukseen, kun tämän päivän lapsista kasvaa aikuisia. :)

Ps. Pahoittelen luokattoman huonoja kuvia. Käytössäni oli pelkkä puhelimen kamera ja se kyllä näkyy!

Pages