Ladataan...
Kaunis utopia?

Pikainen tilannekatsaus mun keskikesän lookiin siltä varalta, että jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Tänään lähti tikit ja juhannuksen alla saamani haava on parantunut hyvin. Vielä on kuitenkin paranneltava ja tarkkailtava ettei haava tulehdu tai aukea. Etenkin tuossa haavassa oleva kieleke on hasardia aluetta ja vaatii erityistä silmälläpitoa, heh heh. Huomisesta lähtien saan kuitenkin saunoa, kylpeä ja uida normaalisti, ihanaa!

Tikkienpoiston hoiti onneksi se terveyskeskuksemme ihanin hoitaja, joka oli mua hoitamassa silloin viikko sittenkin. Olin luottavaisin mielin hänen käsissään, vaikka haavan kinkkisestä sijainnista johtuen tikkien poisto sattuikin vähän.

Nyt on jotenkin tosi kevyt olo, kun tikit ei enää paina. Haavateippiähän tuossa olisi vielä vuorokausi pitänyt periaatteessa pitää päällä, mutta se ei suostunut tuossa pysymään. Kaipa mun silmä oli saanut jo tarpeeksi haavateipeistä, eikä enää huolinut uutta. Silmäluomen toimintakin on ihan normaalia, eikä haava vaikuta luomen toimintaan mitenkään. Arpikin jäänee kevyeksi ja ohueksi, sillä pääsin tarpeeksi nopeasti asiantuntevaan hoitoon ja se saatiin kerralla siististi paikattua.

Surkea kännyräpsyinstafiltteriselfie. Silmän ollessa auki tuota haavaa ei edes juurikaan huomaa. Mun hiukset näyttävät tässä kuvassa kamalilta, syytän Bad Hair Daytä.

Lähdetään ylihuomenna viikoksi Kolille, ollaan vuokrattu sieltä mökki. :) En uskalla luvata mitään kovinkaan hohdokkaita blogipostauksia reissun aikana, mutta palaan viimeistään sieltä kotiuduttuani jälleen asiaan. Ihanaa, että siellä reissussa saa uida ja saunoa kunnolla! :)

Joko teillä on kesälomat alkaneet, vai vasta edessä? Mitä lomasuunnitelmia? Reissuun, mökille vai kotona rentskaamista?

Ladataan...
Kaunis utopia?

Kaikenlaista sitä voi näköjään tapahtua ihan kotona nukkuessakin.

Tähän juhannuksen alle ilmaantui juuri sopivasti yksi ylimääräinen - ja erittäin tervetullut - vapaapäivä. Ajattelin viettää sen möllöttämällä ja nukkumalla mahdollisimman pitkään, eli toisin sanoen lepäämällä.

Muuten hyvä, mutta heräsin ennen aamuseitsemää viiltävään kipuun. Kissat vetivät aamurallia mun naaman yli ja joku niistä jäi kivasti sutimaan mun naaman päälle. Minä olin hautautuneena peiton alle, joten kissat eivät ilmeisesti rymytessään huomanneet mua. Tajusin ensin että sattuu ja kun pitelin kasvojani, niin kämmenet täyttyivät verestä.

Koko totuus selvisi kuitenkin vasta peiliin katsomalla. Vaikka sattui ihan vietävästi, niin en olisi uskonut että näin pahasti kävi. Silmäluomen iho lähestulkoon kokonaan irti ja lisäksi verinaarmuja pitkin kasvoja. Tk-päivystyksestä mut passitettiin sairaalan kirurgiseen päivystykseen ja siellä tuo sitten operoitiin. Nyt oon sitten viikon ajan tikit naamassa ja silmä mustana, tai oikeastaan vuorotellen jokaisessa sateenkaaren värissä hehkuen. Tällä hetkellä päivän väri on punainen, huomenna kenties violetti.

Kaikki kissani ovat oikeasti tosi kilttejä ja helppoja käsitellä, eivätkä raavi eikä pure vaikka solmuun vääntäisi. Ja sitten kävi näin. :( Jouduin tk:ssakin selittämään "koiraihmis"-lekurille, että tähän ei liittynyt mitään aggressiota kissojen osalta, vaan kyseessä on ihan silkka vahinko. Potilastietoihin kun kirjoitettiin vamman syyksi pelkkä "kissa raapaisi", joka antaa mielestäni tilanteesta väärän kuvan. Olen muutenkin paasannut sydämeni pohjasta kissoihin liittyviä harhakäsityksiä vastaan, joista yksi tyypillisimmistä ja vahvimmin ihmisten mielissä istuvista on, että kissat olisivat lajina jotenkin arvaamattomia ja aggressiivisia. Nyt harmittaa sitten, että olen ollut itse tahattomasti ruokkimassa tätä käsitystä, vaikka kyllä kerroinkin minua hoitaneille hoitajille ja lääkäreille, että kyseessä ei ollut mikään aggressioon liittyvä hyökkäys.

Itse toimenpiteestä taas jäi tosi hyvä mieli. Kun olin ensin hyvän tovin tuijotellut kattoon terveyskeskuksessa ja kuunnellut kun työhönsä leipiintynyt hoitaja tiuskii harjottelijalle, niin tuo sairaalan kirurgisen päivystyksen kirurgin ja hoitajan huomaan pääsy oli kuin pumpuliin olisi laskeutunut. He olivat todella ihania, huomioivia ja lämpimiä ja koen tulleeni kohdelluksi ja hoidetuksi hyvin. He pitivät hysteerisen piikkikammoisesta potilaasta hyvää huolta.

Lisäksi sain kesän ekan ja ehkä myös ainoan elämysrannekkeen, nimittäin sairaala-sellaisen. :D Hintaakin sillä tulee varmaan olemaan jotakuinkin saman verran kuin Lintsin vastaavalla. :P

Pahoittelen siis blogihiljaisuutta, joka tämän insidentin myötä venynee aiottua pidemmäksi. Palaan jälleen asiaan, kunhan tästä ensin saan silmäni takaisin pelikuntoon. Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja tunnin turpaan ottaneella.

Hyvää juhannusta nyt kuitenkin, olkoot se mukava, turvallinen ja aurinkoinen! :)