Ladataan...
Kaunis utopia?

Eräs ystäväni pyysi minua mukaansa Niko Kivelän Toinen minä -stand up show'hun, sillä hänen alkuperäinen seuralaisensa estyi pääsemästä mukaan. Minuahan ei tarvinnut sen kummemmin suostutella, vaan stand upin ystävänä lähdin ilomielin mukaan. Olen aikoinaan käynyt paljonkin stand up -klubeilla, mutta viimevuosina tämä kulttuuriharrastus on jäänyt harmittavan vähälle. Siksipä lähdinkin mukaan erityisen suurta intoa puhkuen.

Niko Kivelän esiintyminen Kerava-salissa oli osa hänen Toinen minä -kiertuettaan. Isolla lavalla oli Kivelän lisäksi stand upille tyypilliseen tapaan ainoastaan mikrofoni ja valokeila, mutta liikkuvainen Kivelä täytti elehdinnällään ja valovoimaisella olemuksellaan vaivattomasti koko tilan. Konserttisalimaiset puitteet eivät siis vähentäneet stand up -esityksille tyypillistä intiimiä tunnelmaa ja koomikon ja yleisön välistä vuorovaikutusta. Koserttisali saattoi oikeastaan jopa helpottaa sopivien "kohteiden" valitsemista yleisön joukosta. Kun lava oli katsomoa korkeammalla, oli koomikolla tasainen näkymä koko yleisöön.

Stand up -kulttuurille tyypilliseen tapaan Kivelän jutut ovat melko rajuja ja ehkä juuri sen takia niin hauskoja. Vaikken itse olekaan mistään häveliäimmästä päästä ja olen stand up -katsojan historian myötä tottunut rajuunkin huulenheittoon, huomasin aika-ajoin pälyileväni ympärilleni ja miettiväni että onko näille jutuille soveliasta nauraa. Soveliasta tai ei, nauratti silti, enkä todellakaan ollut ainoa.

Yksi Niko Kivelän ehdottomista vahvuuksista on se, että roisista huumoristaan huolimatta hänestä huokuu lämpö, terve nöyryys ja ihmisläheisyys. Hän ei korota itseään muiden yläpuolelle (paitsi ehkä vähän, mutta läpällä ;D), vaan puhuu kuin ihminen ihmiselle. Tämän lisäksi on suorastaan ilmiömäistä, kuinka hän pystyy yhdistämään stand upin paikoin vakaviinkin aiheisiin ilman, että kummankaan osa-alueen uskottavuus kärsii. Kivelä osaa käsitellä vakavia asioita uskottavina kannanottoina, jotka eivät kuitenkaan latista hauskan stand up shown tunnelmaa. Tottakai hän myös pilkkasi ihmisiä ja ihmisryhmiä, mutta teki sen tavalla, josta vain ei voi mieltään pahoittaa. Mielestäni kokonaisuudessa kun on olennaisinta se, millaisen kuvan itsestään antaa. Niko Kivelä on niin sympaattinen hahmo, että hänen suustaan kestää mieltään pahoittamatta jos jonkinlaista, mitä ei yleisvaikutelmaltaan ylimielisemmän tai k-päisemmän henkilön sanomana todellakaan purematta nielisi.

Kivelä osasi myös käyttää hienosti hyväkseen ihmisten tapaa ennakoida tulevaa. Usein hänen vitsinsä perustuivatkin siihen, että ihmiset olettivat, ennakoivat ja luulivat tietävänsä, mihin tarina johtaa. Tämä ennakointi aiheuttaa ensimmäisen reaktion. Kiveläpä ei tähän vielä tyydy, vaan viekin tarinan aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin yleisö oletti sen menevän. Lopullinen reaktio, eli naurunremakka, on taattu. Kivelä ei tietenkään ole ainoa stand up -koomikko joka tätä tekee (kohauttaminen ja reaktioiden aiheuttaminenhan on yksi stand upin olennaisimmista asioista), mutta hän tekee sen hyvin oivaltavasti ja ovelasti ja yleisöä viedään ihan 6-0.

Oli myös jännä huomata, miten Kivelä sai kahden tunnin show´hunsa mahdutettua niin paljon eri aiheita, joiden joukosta varmasti löytyi jokaiselle jotakin, eli ainakin yksi aihe, jossa on katsojalle jotain henkilökohtaista kosketuspintaa. Itsekin löysin aihekavalkadista ne, jotka osuivat ja upposivat suoraan minuun ja aiheuttivat tätä kautta ehkä muutaman melko voimakkaan lisänauruntyrskähdyksen.

Niko Kivelä sai hyvin avoimella ja henkilökohtaisella otteellaan katsojan tuntemaan itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Hän oli avoin, puhui suoraan henkilökohtaisistakin asioista ja vaikka Kerava-sali oli täynnä ihmisiä, tuli tunne, että hän jakoi ne juuri minun kanssani. Minun, ei kenenkään muun. Ehkä Kivelä tekee tämän tietoisesti ja laskelmoidusti jokaisen yleisönsä kohdalla, mutta en välitä. Ainoastaan sillä on väliä, mitä minä yksilönä juuri sillä hetkellä tunsin.

Esityksen aikana minua vuoroin itketti ja vuoroin nauratti ja kävin shown aikana läpi kaikki mahdolliset tunteet liikutuksesta, ärtymyksen kautta vedet silmissä ja pissat housuissa nauramiseen...

Kun show oli loppu ja lähdimme Kerava-salilta kohti kotia, minulla oli hyvin tunteikas ja liikuttunut olo. Olisin halunnut mennä halaamaan Niko Kivelää ja sanoa hänelle että sä olet hyvä jätkä. Stand upin päätarkoitushan on toki naurattaa, viihdyttää ja kohahduttaa, mutta mielestäni paras stand up -esitys on sellainen, joka näiden lisäksi antaa myös ajattelemisen aihetta, joka jää pyörimään päähän pitkäksi aikaa. Niko Kivelän Toinen minä on juuri tällainen, kokonaisvaltainen stand up show ihmiseltä ihmiselle.

Mikä on viimeisin kokemasi kulttuurielämys? Millaisen vaikutuksen se teki, vai jättikö kylmäksi?

Ladataan...
Kaunis utopia?

Muistilistaksi itselleni ja ehkä vinkiksi lukijoillenikin päätin kasata tähän mielestäni parhaat kulttuurielämykset vuodelta 2013 ja asiat jotka pitää ehdottomasti kokea viimeistään alkuvuonna 2014. Toivon että mikäli listasta puuttuu jotain mikä ehdottomasti pitää kokea ensi tilassa, laittakaa omia vinkkejänne kommenttiboksiin. :) Koska olen niin tarkka kaikista tekijänoikeuksista, ei tässä postauksessa valitettavasti ole yhtään kuvia. Toivottavasti kuitenkin jaksatte lukea alusta loppuun.

Musa
Nightwish Imaginaerum Tour DVD

Vanhaa metallisydäntä lämmittää nähdä, että oma ikisuosikki Nightwish on jälleen täydessä iskussa. Vaikka Tarja Turusen aikainen NW on minun mielestäni edelleen se ainoa ja oikea, Floor Jansenin pestaaminen bändin uudeksi laulajaksi on parasta mitä yhtyeelle on miesmuistiin tapahtunut. Minun NW:n kuunteluni loppui käytännössä kuin seinään sinä päivänä kun Tarja Turunen erotettiin yhtyeestä, enkä oikein ole sen jälkeen tiennyt miten bändiin pitäisi oikein suhtautua. Voimakas ja dominoiva naisvokalisti korvattiin lähes taustalaulajan rooliin jääneellä "poppilaulajalla" ja minä mökötin, enkä suostunut kuuntelemaan NW:n uusia levyjä kuin korkeintaan sivukorvalla ja voimakkaalla ennakkoasenteella varustettuna.

Floor Jansenin edellinen bändi After Forever on minulle tuttu ja tulipa se nähtyä Nightwishin ohella livenäkin, sen lämpätessä NW:tä Helsingin jäähallilla Tarja Turusen viimeiseksi NW-esiintymiseksi jääneellä keikalla. Floorin erinomaisuus laulajana ei siis tullut minulle mitenkään yllätyksenä, kun mieheni tilasi nettikaupasta Nightwishin Imaginaerum Tour keikka-dvd:n, jossa lyhyellä varoitusajalla NW:n tuuraavaksi (ja sittemmin vakinaistetuksi) laulajaksi hälytetty Jansen näyttää ja kuulostaa siltä, että hän olisi aina ollut osa bändiä. Jansenin metalliasenne teki minuun myös suuren vaikutuksen, ensimmäistä kertaa NW:n solisti ei ole vain mikrofonin varressa keikkuva neitonen, vaan rouheasti ja reteästi yksi jätkistä. 

Kaikki Nightwish-diggarit tämän varmasti ovat jo nähneet ja kuulleetkin. Teille jotka ette juurikaan ole tätä yhtyettä aikaisemmin kuunnelleet: nyt olisi korkea aika!

Pelit
Nintendo WII U: Super Mario 3D World

En lähtökohtaisesti ole mikään 3D-pelien ystävä, mutta tämä peli sai kyllä paatuneemmankin 2D-diggarin sydämen lämpiämään. Peli on saanut hyvät arvostelut kautta linjan, mutta näin kissaihmisen silmissä siihen omaa humoristista lisäarvoa tuo tähän peliin uutuutena luotu kissapuku. Kissa-Mario siis kiipeilee, hyppii ja vaanii kuin kissa, animaattorit ovat selkeästi tarkkailleet oikeita esikuvia hahmojen liikkeitä pohtiessaan. Kun kissa-Mario vaanii, sen takapuoli heiluu vinhasti puolelta toiselle, niinkuin oikealla kissalla konsanaan. :D En tiedä olisinko tästä pelistä näin haltioissani, jos tämä ei olisi iskenyt näin suoraan kissaihmisyyteni hermoon. Tämä peli on kuitenkin saanut minut laskemaan piikkejäni hieman alas 3D-pelien suhteen, joten eipä kai se väärin ole. Tuttua ja turvallista Mario-konseptia on muutenkin saatu raikastettua pienillä uusilla jipoilla, nostalgiaa ja vanhoista 2D-peleistä ammennettuja elementtejä unohtamatta. 

Ehdottoman suositeltava peli kaikille kissan ja tasohyppelypelien ystäville. 

Marion lisäksi viimeaikoina on tullut pelattua myös monia pienempien pelifirmojen tekemiä omaperäisiä ja kokeellisuudessaan virkistäviä pelejä. Niistä voisinkin kirjoitella ihan oman postauksensa, mikäli konsolipelit sattuvat kiinnostamaan jotakuta toistakin kuin minua itseäni. :D

Elokuva
Nälkäpeli - Vihan liekit

Joo. Voi tuntua vähän lattealta hehkuttaa tällaista Hollywood-pätkää, mutta mielestäni tämän koko Nälkäpeli-konseptin idea ja ehkä pohjimmainen sanomakin on niin kiehtova, että pitäähän siitä nyt hetki puhua. Kirjailija Suzanne Collinsin luoma Nälkäpeli-maailma on dystopia, jossa luokkaerot ovat valtavat ja niiden seuraukset pahimmat mahdolliset. Diktatuurinen Panem on jaettu 13 vyöhykkeeseen joita johtaa rikkaiden Capitol, jonka ympärillä toinen toistaan köyhemmät ihmiset elävät.

Nälkäpeli kehitettiin hallitsijoitaan vastaan kapinoineiden ja sittemmin kukistettujen kansalaisten kurissa pitämiseksi. Vuotuisessa pelissä jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan yksi nais- ja yksi miestribuutti, eli osallistuja peliin, jossa ainoa tavoite on selvitä viimeisenä hengissä, eli voittaa Nälkäpeli. Vihan liekit on Nälkäpeli-elokuvan ensimmäinen jatko-osa, joka pohjautuu Collinsin samannimiseen kirjaan.

Vihan liekit -elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden päähän edellisen elokuvan tapahtumista. Edellisen Nälkäpelin oli vasten kaikkia sääntöjä ja todennäköisyyksiä voittanutkin yhden sijasta kaksi henkilöä, vyöhykkeen 12 tribuutit Katniss Everdeen ja Peeta Mellark. Tämä uhkaa herättää Panemin kansan kapinoimaan häikäilemätöntä yksinvaltiasta presidentti Snowta vastaan. Ehkäistäkseen kapinan, Snow päättää haluta eroon Katnissista ja passittaa hänet uudelleen Nälkäpeli-areenalle.

Nuorisolle suunnatun teiniromantiikan alla Nälkäpelissä piilee voimakas poliittinen kannanotto. Se näyttää mitä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa rikkaat rikastuvat rikastumistaan samalla kun köyhät köyhtyvät. Kansalaiset ovat tyytymättömiä oloihinsa ja vallitsevaan tilanteeseen, mutta samalla voimattomia armeijan edessä. Mikä avuksi?

Nälkäpelin seuraaminen on rikkaille capitolilaisille viihdettä, jota he seuraavat televisioiden kaltaisista ruuduistaan kuin suomalainen Big Brotheria. He sponsoroivat suosikkejaan auttaen heitä kohti voittoa ja buuaavat suosikkinsa vastustajille. Nälkäpelissä tosi tv:n olemus on vain viety raakuudessaan seuraavalle tasolle. Nälkäpelissä ihmisiä kuolee oikeasti ja heidän hengissäselviytymiskamppailustaan on tehty raakaa viihdettä.

Nälkäpeli-kirjoja en ole lukenut, mutta elokuvista olen tykännyt. Jos ei olekaan teinihömpän ystävä, niin tämä elokuva kannattaa käydä katsomassa jo sen sisältämän yhteiskuntakriittisen sanoman vuoksi. Antaa ajattelemisen aihetta varttuneemmallekin katsojalle.

Kismittää kun jäi näkemättä ja kokematta
Naudan historian museo

Höh. Nyt on 11.12. ja google tiesi kertoa että kirjailija Laura Gustafssonin ja kuvataiteilija Terike Haapojan Helsingin Kaapelitehtaalle pystyttämä Naudan historian museo oli viimeistä päivää auki eilen. :( Naudan historiaa ja kulttuuria ilmeisen kattavasti esitellyt museo olisi todellakin kiinnostanut allekirjoittanutta, mutta auttamattomasti myöhässä sitä tässä nyt ollaan. :(

Jos joku on käynyt tuolla museossa, olisi kiva kuulla kommentteja ja sen herättämiä ajatuksia. :)

To Do List alkuvuodelle 2014

Elokuva
Me ollaan parhaita

Kerrankin sarjakuvaan pohjautuva elokuva, joka ei käsittele supersankareita. Lukas Moodyssonin Me ollaan parhaita perustuu ohjaajan vaimon Coco Moodyssonin omaelämäkerralliseen sarjakuvaan ja kertoo kolmesta nuoresta punkkarista vuoden 1982 Ruotsissa. Niin herkullinen asetelma ettei sitä vaan voi jättää väliin!

Näyttelyt
Don't Shoot the Messenger Designmuseossa 12.1.2014 asti

Graafisen suunnittelun nykytyyliä ja ilmiöitä esittelevä näyttely on toki käytävä katsomassa. Oikeastaan vähän hävettää etten ole käynyt jo. Näyttelyn näkökulmana on tarkastella sitä, miten ajankohtaiset ilmiöt kuten politiikka ja kriittisyys näkyvät suunnittelijoiden töissä. Tämä on mielestäni todella mielenkiintoinen näkökulma usein hyvin kaupalliseksikin mielletyn ammattikunnan työhön.

Kiasma Hits Nykytaiteenmuseo Kiasmassa 19.1.2014 ja 7.9.2014 asti

Kiasma on 15-vuotiaan taipaleensa kunniaksi koonnut yhteen kokoelmiensa helmet ja huiput kahteen erilliseen Hits-näyttelyyn. Itselleni Kiasmalla ja sen teoksilla on tunnearvoa, sillä siellä tuli aikoinaan käytyä melko paljon ja tehtyä teosanalyysejä siellä olleista töistä. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, on Kiasman kokoelmilla minulle myös nostalgia-arvoa, jonka myötä palaan takaisin jo menneisiin nuoruuden päiviin. :D 

Tässäpä minun vuoteni kohokohdat ja suunnitelmat alkuvuodelle 14. Mitkä on teidän menneen vuoden päräyttävimmät kulttuurikokemukset ja millaiset on suunnitelmat ensi vuodelle?

Ladataan...
Kaunis utopia?

Lupasin kertoa teille maailman ihanimmasta paikasta ja nyt ajattelin sen tehdä. Kuten täällä aihetta sivuten jo totesinkin, olen järvi-ihminen jonka sielu lepää järven rannalla laiturin nokassa. Yksi suurimmista vaikuttajista siiihen, että oma mielenmaisemani löytyy nimenomaan järven rannalta, lienee Muuratsalo.

Muuratsalo on 11 km² pituinen saari Päijänteessä ja se kuuluu Säynätsalon saariketjuun. Saaren pohjoisosa kuuluu Jyväskylään ja eteläosa Muurameen. Säynätsalon saariketjun omaleimainen maasto on jääkauden peruja. Johan Parviainen perusti sahan Säynätsaloon 1800-luvun lopulla ja kaikki asutus siihenasti asumattomalla saarella muodostuikin sahan ympärille.

Muuratsalon ensimmäiset asukkaat koostuivat J. Parviaisen tehtaan työntekijöistä perheineen. Arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli asemakaavan tarkoitusta varten Muuratsalon pohjoisniemeen, Haikkaan. 1930-luvun puolivälissä rakennettiin Muuratsaloon, kalliovuori Satasarvisen eteläpuolelle toinenkin asuinalue.

Minun isoisoisäni oli yksi 1920-luvun lopulla talonsa Haikkaan rakentaneista. Talossa on syntynyt niin isoisäni sisarineen kuin isäni ja hänen veljensäkin. Samainen talo on touhukkaan ja päämäärätietoisen isoisäni toimesta kunnostettu päästä häntään, taloa ja sen henkeä kunnioittaen. Sanomattakin lienee selvää, että tällä talolla on suuri paikka meidän sydämissämme.

Lapsuuden kesät ja järvi

Syy miksi tituleeraan itseäni järvi-ihmiseksi lienee suurimmalta osin se, että olen viettänyt lapsuuteni kesät Muuratsalossa, Päijänteen rannalla. Olemme lilluneet ja polskineet tuntikausia kesäauringon lämmittämässä järvessä, joka on kuin linnunmaitoa. Olemme vilkutelleet laiturilta ohi kulkevalle Suomi-laivalle, grillailleet rannalla ja heränneet katsomaan järven yllä pimenevää aurinkoa.

Lapsuuden yksi mieleenjääneistä tapahtumista oli, kun pääsimme naapurin isännän moottoriveneellä retkelle Vaajakosken sululle asti! Äyskäröimme naapurin pojan kanssa vettä hänen jollastaan ja yritimme nukkua yön teltassa, allekirjoittaneen kuitenkin hipsiessä lopulta keskellä yötä sisälle varmana siitä että joku vaanii meitä ulkona. Suunnittelimme ja pidimme lähipiirimme aikuisille akrobatiaesityksiä pihalla, piirsimme sielumme kyllyydestä. Ja uimme. 

Kun pari vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi pohtia opintoihini liittyvän opinnäytetyön aihetta, ei minun sitä kauaa tarvinnut miettiä. Tottakai tulisin tekemään opinnäytetyöni Muuratsalosta. En kuitenkaan halunnut tehdä perinteistä matkaopasta, joten päädyin aikakauslehti-konseptiin. Syntyi Minun Muuratsaloni -lehti (kuvakollaasissa alin rivi kesk.) johon koostin sydämeni Muuratsalon. 

Säynätsalo ja siihen kuuluva Muuratsalo ovat myös loistavia kotimaan vierailukohteita. Mikäli siis suuntaatte reissullanne Keski-Suomeen, kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös Säykissä. Säynätsalosta ja Muuratsalosta löytyy kohteita niin luonnon kuin kulttuurinkin ystäville.

Olen siinä mielessä myöhässä tämän kirjoitukseni kanssa, että valtaosa paikallisista kesätapahtumista alkaa olla tältä kesältä takanapäin. Kannattaa kuitenkin pistää tämä vaihtoehto korvan taakse ensikesän matkasuunnitelmiea silmälläpitäen. :) Onhan Muuratsalolla toki oma tenhonsa myös talvella, mutta täydessä kukoistuksessaan paikka on ehdottomasti kesällä.

Ruokala Salo, eli tuttujen kesken "Railin kuppila"

Muuratsalon Haikassa Saaritien ja Piinkadun kulmassa sijaitsee ihana ja autenttinen Ruokala Salo, tuttujen kesken Railin kuppila. Sinne astuessaan astuu kiireettömyyden vyöhykkeelle. Ei ollut Muuratsaloreissua ilman Raililla käyntiä ja aina kun ilmestyimme Railille joko irtokarkkeja tai jäätelöä ostamaan, muisti Raili meidät aina eikä koskaan unohtanut kysellä kuulumisia.

Vielä tänäkin päivänä käyn aina Muuratsalossa ollessani tervehtimässä Railia ja ostamassa hieman irtokarkkeja vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Ja vielä muistaa Raili kysellä kuulumisia ja tervehtii vanhaan tuttuun tapaansa: "mitäs sais tälläkertaa olla?".

Samalla sydämellisellä otteella Raili palvelee kaikki asiakkaansa. Aivan nimellistä summaa vastaan hän tarjoilee pöytään kahvit hienoista kupeista ja kahvin kanssa vastaleivottua pullaa. Erityisesti mieltäni lämmittää tapa, jolla Raili puhuttelee lapsiasiakkaitaan. Siinä suhteessa mikään ei ole 20-vuodessa muuttunut.

Matkailijalle Railin kuppila on ehdoton levähdyspaikka. Tuulahdus 1950-luvulta, kiireettömyyden keidas. Kahvihetken Raililla kruunaa ikkunasta avautuva järvimaisema, jonka veroista ei ole toista.

Osoite: Saaritie 4, Säynätsalo

Uuden polven museo: taidetta tehdashallissa

Säynätsalolainen Uuden polven museo on antanut Säynätsalon tehdasalueen vanhoille tehdashalleille arvoistaan käyttötarkoitusta kesästä 2006 lähtien. Uuden polven museon kesänäyttelyissä hallin seinät ja lattiat täyttyvät paikallisten nykytaiteilijoiden toinen toistaan upeammista taideteoksista.

Koruton tehdashalli toimii loistavana taustana runsaille ja ajatuksia herättäville taideteoksille. Tila käy saumatonta vuoropuhelua sinne ripustettujen ja aseteltujen töiden kanssa. Pääroolin se kuitenkin antaa suosiolla päätähdille, eli taideteoksille.

Kuva- ja veistostaidenäyttelyidensä lisäksi Uuden polven museo on myös tarjonnut puitteet muunmuassa tanssi- ja mediataidetapahtumille sekä poikkitaiteellisille performansseille. Niiden avulla vanha tehdashalli on herännyt aivan uuteen eloon ja kukoistukseen. Sen lisäksi että Uuden polven museo on antanut aivan uuden käyttötarkoituksen vanhoille halleille, se antaa myös tukea ja mahdollisuuden paikallisille eri taiteen alan edustajille päästä toteuttamaan ja ilmaisemaan itseään.

Uuden polven museon kesänäyttely alkaa olla tältä kesältä jo ohi (viimeinen aukiolopäivä 18.8. eli vielä ehtii!), mutta kannattaa muistaa tämä myös ensi kesän reissuja suunnitellessa. :)

Osoite: Säynätsalon teollisuustalo, Saaritie 1, Säynätsalo
 

Alvar Aallon kädenjälki näkyy Säynätsalossa

Jyväskylästä löytyy paljon kohteita Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville, eikä Säynätsalo tee siihen poikkeusta. Kansallisarkkitehtimme Alvar Aalto ehtikin mittavan uransa aikana jättää kädenjälkensä niin Muuratsaloon kuin Säynätsaloonkin. Säynätsalon maamerkki, kunnantalo on laajasti arvostettu arkkitehtuurin taidonnäyte. Alvar Aalto suunnitteli sen vuosina 1949-52. Kunnantalossa on mahdollisuus myös yöpyä ja siellä on vuokrattavana kaksi vierashuonetta.

Muuratsalossa puolestaan sijaitsee Alvar Aallon vuonna 1954 rakennettu koetalo, joka nimensä mukaan oli hänelle uusien materiaalien ja rakennustekniikoiden kokeilukenttä. Koetalosta löytyy lukemattomia yksityiskohtia joiden summana on syntynyt omaperäinen mutta toimiva kokonaisuus. Koetaloa ja sen pihapiiriä katsoessa voikin saada pienen käsityksen arkkitehdin ajatusmaailmasta. Opastettu kierros antaa kokonaisuuteen oman lisävivahteensa.

Koetalon pihaan pystytetystä vajasta löytyy myös Alvar Aallon suunnittelema Nemo Propheta in Patria -vene.

Lähistöllä sijaitsee myös Aallon suunnittelema Muuramen kirkko.

Lisätietoa koetalosta ja opastetuista kierroksista: http://www.alvaraalto.fi/koetalo.htm // Kunnantalo: http://www.jyvaskyla.fi/saynatsalo/kunnantalo
 
Osoite: Parviaisentie 9, Säynätsalo
 

Sektoriloisto on olennainen osa Haikan edustan maisemaa

Yksi Muuratsalon leimallisimmista maamerkeistä lienee vuonna 1943 rakennettu sektoriloisto-majakka. Se onkin olennainen osa Haikan rannoilta Päijänteelle avautuvaa maisemaa. Majakka toki häviää ainakin koossa isommille merimajakoille, mutta pienestä koostaan huolimatta sillä on silti luonnetta ja erityinen paikkansa Haikan edustan silhuetissa. 

Vielä isäni lapsuudessa Haikan niemen kärjestä pääsi jalkaisin majakkasaarelle, mutta tänäpäivänä se ei enää ole mahdollista. Majakkasaaressa käyminen edellyttää siis liikkumista veneellä. Mitään erityistä ohjelmaa majakkasaarella ei ole, eikä majakassa pääse käymään sisällä. Vesillä liikkuessa majakkasaari soveltuu läheisen Kaakkosaaren tavoin levähdyspaikaksi. Mikä olisikaan hienompaa kuin syödä eväät sektoriloiston portailla!

Viitaten visiittiini Söderskärin majakalla, täytyy automaattisesti toimivaa järvimajakkaa ja aikoinaan majakanvartijan läsnäoloa vaatinutta merimajakkaa tietenkin hieman vertailla. Jos Söderskärissä ensisijainen vaikutelma oli armottomasta merestä, on sektoriloiston juurella olo lähinnä leppoisa. Tämä tiivistääkin ehkä mielestäni meren ja järven perustavanlaatuiset erot ylipäätään.

Meri on armoton, kiihkeä ja loputon. Järvi taas on leppoisa, hennosti kasvoille puhaltava tuulenvire. Vaikka olisit keskellä järveä, et koskaan ole liian kaukana mantereesta.

Siitä huolimatta että Haikan sektoriloisto ei olekaan vaatinut toimiakseen ihmisten läsnäoloa, liittyy siihen silti mielestäni jotain kiehtovaa mystiikkaa. Majakka on ollut pimeänä niin kauan kuin muistan, ja sen tummana kaukaisuuteen katsovat "silmät" saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Ties vaikka tuossa pienessä, valkoiseksikalkitun kiven päälle rakennetussa majakassa asuisi vaikka tonttuja.

Pieni sektoriloisto on aikoinaan ollut kivikkoisen järven kävijöille yhtä tärkeä, kuin Söderskärin isompi serkku itämeren kulkijoille.

Osoite: Haikan pohjoiskärki

Patikoimaan Paljaspäälle, kalliovuorille kiipeilemään

Kulttuuri- ja historiaelämysten lisäksi Muuratsalo tarjoaa luonnonkävijällekin vaihtoehtoja joista valita. Jyväskylän seudulle tyypillisiä piirteitä ovat kalliovuoret, joita löytyy myös Muuratsalosta. Näitä ovat Satasarvinen, Paljaspää ja Kontinvuori.

Luontopolut ja kalliovuoret

Muurame-Säynätsalon ympäristöyhdistys ylläpitää merkittyä ja opastettua, kahden kilometrin Paljaspään luontopolkua. Muuratsalon pohjoispäässä Kontinvuoren itärinteitä kiertävän polun varrella on 11 taulua kertomassa alueen kasveista ja eläimistä. Paljaspään laella olevalta näköalapaikalta puolestaan avautuu upeat näkymät 60-70 metriä alemmas, Päijänteen Hauhonselälle. Upeita maisemia voi ihailla niinikään myös Kontinvuoren huipulta.

Muuratsalon laavu

Muuratsalon Mikonniemen virkistysalueella, saaren eteläosassa sijaitsee Päijänteen virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä laavu. Sen yhteydessä on myös nuotiopaikka.

Lisätietoja: http://paijanteenvirkistysalueyhdistys.fi/?id=461
 
Metsät

Mustalahti 1,8 ha

Puron varrella Muuratsalon itärannalla sijaitsee pieni ja monimuotoinen metsä, jota ympäröi melko karu männikkö. Lehtomainen metsä koostuu osittain kuusivaltaisista ja osin taas lehtipuuvaltaisista alueista.

Kärppäkiven lehto

Kontinvuoren alarinteellä Muuratsalon koillisrannalla taas sijaitsee upea Kärppäkiven lehto. Se sijaitsee kallioisen maaston keskellä olevassa painanteessa, lähteestä virtaavan puron varrella.

siirtolohkare poikineen

Yksi Muuratsalon luonnon leimallisista piirteistä ovat siirtolohkareet. Saarella sijaitseekin yksi maamme suurimmista siirtolohkareista. Nämä jääkauden jälkeensä jättämät murikat ovatkin yksi näkökulmista joiden kautta Muuratsalon monimuotoista luontoa voi tarkkailla.

Lisätietoa Muuratsalon retkeilykohteista: http://jyväskylä.fi/saynatsalo/vapaaaika/retkeily/
 
Vesistö


Säynätsalo tarjoaa oivat puitteet myös veneilijöille ja paikka onkin suosittu heidän keskuudessaan. Juurikkasaaresta Säynätsalon pohjoispuolelta löytyykin saaren suurin, Jyväskylän veneseuran isännöimä vierasvenesatama. Samainen satama toimii myös yhtenä Päijännepurjehduksen kahdesta satamasta. 

Veneilijöiden lisäksi Muuratsalo vesistöineen antaa hyvän elinympäristön myös lukuisille vesilintulajeille.

Muuratsalo on minulle maailman paras paikka, siitä ei ole epäilystäkään. Paikallisten kotiseuturakkaudesta ja -ylpeydestä päätellen en taida olla ainoa jolle tämä pieni saari Päijänteellä on se paikka missä sielu lepää. Missä sinun sielusi lepää? Järven rannalla, meren äärellä vai sisämaassa? Suomessa vai jossain aivan muualla?

Kuvat: Allekirjoittanut ja Suvi T. (osa Instagram-kollaasien kuvista). lapsuuden kuvat kotialbumista.

// 

LÄHTEET: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muuratsalo // http://tanssinkeskus.fi/uuden-polven-museo/ // http://www.jyvaskyla.fi/saynatsalo/vapaaaika/majoitus // http://www.saynatsaloseura.fi/aavene3.php // http://fi.wikipedia.org/wiki/Muuratsalo#cite_note-7 // http://yle.fi/uutiset/muuratsalon_maisemat_halutaan_saastaa_jalkipolville/6253985 // http://www.saynatsaloseura.fi/  // http://fi.wikipedia.org/wiki/Säynätsalo // Minun Muuratsaloni -opinnäytetyö

Pages