Ladataan...
Kaunis utopia?

 

Temppuintoiluni alkoi nyt jo edesmenneistä kesyrottaveljeksistä Vesasta (Vagabond's Starshine) ja Jenkasta (Vagabond's Brandon Lee) ja jatkui nykyisiin kolmeen kissaani, joiden kanssa ollaankin "tempputassuiltu" ahkerasti. Temppumottoni nro 1. kuuluu, että "tekemällä oppii". En siis ole mikään "oppikirjakouluttaja", vaan ajattelen että mutulla sekä tilannetta ja eläintä tarkkailemalla pärjää varsin hyvin.

Aloitan yleensä temppuilun uuden tempputoverin kanssa - on eläin sitten lajiltaan mikä tahansa - yhdellä tai kahdella yksinkertaisella tempulla. Niiden opettelun aikana pystyy samalla hyvin hahmottamaan eläimen yksilölliset piirteet ja oppimistavat joiden pohjalta lähdetään etenemään.

Temppufilosofiaa

Tässäpä jOitain temppufilosofiani pääpiirteitÄ joita noudatan, on tempputoveri lajiltaan sitten rotta, kissa, koira tai hevonen
  • Positiivinen vahvistaminen. Pakotteet eivät kuulu temppuiluun, vaikka ne arkielämässä joskus olisivatkin tarpeen.
  • Tarkkaile eläintä. Mistä se pitää, mikä sitä motivoi, mikä pitää motiivin yllä. Huomaa myös kun eläin alkaa väsyä ja lopeta temppuilu mielellään ennenkuin eläin ehtii kyllästyä ja turhautua.
  • Temppuilu ei ole haudanvakavaa puuhaa. Älä ota suorituspaineita tai pelkää virheitä. Ei ole häpeä ottaa askelta taaksepäin jos joku temppu osoittautuu sillä hetkellä liian vaativaksi tai muuten epäsopivaksi. Eläin ei mene virheistä rikki, kunhan temputtaja ottaa niistä opikseen.
  • Iloitse onnistumisista, opi virheistä.
  • Ota tempptoverisi laji- ja yksilökohtaiset piirteet huomioon.
  • Löydä itsellesi ja tempputoverillesi sopivin temppuilumuoto: millaiset temput sopii teille parhaiten, millainen palkka, naksuttimen kanssa vai ilman...
  • Tekemällä oppii. On hyvä omata teoriatietopohja tempputoverin lajista, lajityypillisestä käyttäytymisestä ja koulutuksen pääperiaatteista. Lopullinen tieto lajista, yksilöstä ja sille sopivimmista tempputavoista syntyy kuitenkin käytännön kautta. Rohkeasti siis vaan temppuilemaan!
  • Temppuilu on ihmisen ja eläimen välistä suhdetta vahvistavaa toimintaa ja mukavaa vaihtelua arjen keskelle. Temppuilussa pääasia onkin, että kaikilla on hauskaa. Edetään siis eläimen ehdoilla, niin keneenkään ei kohdistu liikaa painetta eikä temppuilu muutu stressaavaksi.
  • Jos jokin temppu ei ota sujuakseen, niin jätä se sikseen ja palaa myöhemmin asiaan. Kun homma ei suju, on sekä tempputoveria että itseä turhauttavaa ja motivaatiota laskevaa jäädä väkisin vääntämään.
  • Lopeta aina onnistumiseen, niin jokaiselle jää tempputuokiosta hyvä mieli.

Kissan oppimisen lähtökohdat

Kun nyt puhe kuitenkin on kissoista, on siihen liittyen vielä muutama pieni, kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyvä huomiota vaativa seikka.
Virheellisin lähtökohta kissan koulutusta ajatellen on verrata sitä koiraan. Kissalla kun on lajin ja domestikoitumisen huomioon ottaen aivan erilaiset lähtökohdat yhteistyöhön ihmisen kanssa.
Näitä ovat muun muassa
  • Kissa ei ole laumaeläin. Se kyllä nauttii lajitovereidensa seurasta ja on sosiaalinen, mutta laumaeläin se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kissa mm. saalistaa yksin, eikä se tarvitse ravinnonhankintaan lauman tukea eikä yhteistyökykyä.
  • Kissayhteisössä myös laumahierarkia on joustava käsite ja kissojen välinen arvojärjestys saattaa vaihdella tilanteittain. Kissa joka on ehdoton pomo leikkitilanteissa, voikin ruoka-aikana olla se pahnanpohjimmainen.
  • Kissojen ja ihmisten yhteistaival ja sitä kautta kissan kesyyntyminen, domestikoituminen, on perustunut kissan itsenäiseen työskentelyyn ihmisasutuksen liepeillä. Se on siis toivotettu tervetulleeksi ihmisasutuksiin pitämään viljavarastot puhtaina jyrsijöistä, mutta kissan elo ja ravinnonhankinta ei kuitenkaan ole edellyttänyt tiivistä yhteistyötä ihmisen kanssa.
  • Koirat taas puolestaan ovat laumaeläimiä, jotka saalistavat laumassa. Niillä on siis jo lajin kannalta erilainen edellytys yhteistyöhön myös ihmisen kanssa.

Vaikka oppimisprosessi on kaikilla eläimillä suurinpiirtein sama, löytyy koulutettavuuden erot niin lajien kuin yksilöidenkin välillä oppimismotivaatiosta, sopivan motivaattorin (palkinnon) löytämisestä ja koulutuksen motiiveista. Lähtökohtana kuitenkin voitaneen pitää sitä, että jokaisella eläimellä on jonkinasteinen tarve oppia uutta.

Kissan motiivit ja motivaattorit

Kissan kouluttaminen ja opettaminen lähtee motiiveista. Mikä motivoi kouluttajaa, entä mikä kissaa? Näiden asioiden pohtiminen takaa yhteisten temppuhetkien miellyttävyyden niin ihmiselle kuin kissallekin.
Ajatuksia kouluttajan ja kissan motiiveista
  • Kissan kohdalla kouluttamisen motiivi kouluttajan kannalta ajateltuna on lähinnä hupi. Erilaisten temppujen harjoittelu yhdessä lemmikin kanssa on hauskaa, lemmikin ja omistajansa välistä suhdetta vahvistavaa sekä palkitsevaa niin kouluttajalle kuin eläimellekin. Kissan ei tarvitse osata istua tai tulla "käskystä" luokse ollakseen yhteiskuntakelpoinen lajinsa edustaja.
  • Kissan kannalta temppujen oppiminen taas on aivojumppaa, ongelmanratkaisua fyysisen liikunnan vastapainoksi ja osa monipuolista aktivointia. Kun onnistuneesta suorituksesta tulee positiivinen seuraus, oppii kissakin verrattain nopeasti tiettyjen asioiden syy-seuraussuhteet.
  • Kun oppimisesta tehdään kissalle mukavaa, niin sen oppimisinto säilyy ja saattaa jopa yllättää. Kun kissalle tarjotaan sopivassa suhteessa haastetta ja mahdollisuuksia onnistumiseen pienin askelin, on temppujen tekeminen hauskaa myös kissalle.
  • Temppujen opiskelun ja teon on tapahduttava yhteistyössä ja -ymmärryksessä ihmisen ja kissan välillä. Kissaa ei voi käskeä eikä pakottaa ja siksi itse käytänkin "käskyn" sijaan mielummin sanaa "pyyntö". Kissa siis tekee toivotun asian pyynnöstä.
  • On aivan täysin kissakohtaista, mikä palkkio pitää kissan motivaation kohdillaan. Joillekin kissoille (kuten allekirjoittaneen tempputassuille) se on herkullinen makupala, toisille taas leikki tai silitys. Naksutin on myös oiva apuväline kissan koulutukseen, meillä sitä ei tosin (ainakaan vielä toistaiseksi) ole käytetty.
  • Kissan kanssa ei myöskään voi olla 100% ehdoton, vaan jos jokin asia ei sillä hetkellä huvita, niin se jätetään silläerää sikseen. Tällaisessa tilanteessa itselläni on tapana kuitenkin pyytää vielä lopuksi jokin helppo temppu joka on kissan selkärangassa 100% , palkita siitä ja lopettaa tempputuokio onnistumiseen jolloin kaikille jää hyvä mieli.

Kissan persoonan vaikutus oppimiseen

Joku ammattikouluttaja on varmasti sitä mieltä että kissa kuin kissa oppii temppuja, mutta itse olen sitä mieltä että kissan persoonalla on suuri vaikutus temppujen tekoon ja sen mielekkyyteen. Olen huomannut itse kolmen luonteiltaan aivan erilaisen kissan omistajana, että yksilön motivoitumisessa on suuria yksilökohtaisia eroja.

Olen puolivahingossa onnistunut saamaan vaikeammin motivoitavissa olevan Elmo-kissankin innostumaan tempuista, mutta se ei selkeästikään ole yksioikoisesti yhtä motivoitunut temppukissa kuin Hiski. Tämän johdosta temppujen oppiminen tapahtuu lyhyemmissä periodeissa ja hitaammin. Elmolta ei myöskään voi vaatia yhtä tyylipuhdasta temppusuoritusta kuin Hiskiltä, vaan motivaation ylläpidon ja säilymisen vuoksi kissan jokainen yritys ja "sinnepäin" suoritus palkitaan. Mitä paremmin opin tuntemaan yksilön, sen helpommaksi ja mutkattomammaksi temppuilu sen kanssa tulee.

Koska kissan opettaminen esim. istumaan käskystä ei ole eläimen "yhteiskuntakelpoisuuden" kannalta olennaista tai välttämätöntä, niin en näe välttämättömäksi myöskään harrastaa aktiivista temppuilua sellaisen kissan kanssa joka ei siihen ole pätkääkään motivoitunut tai jonka motivoiminen tuottaa ylitsepääsemättömiä hankaluuksia.

Pääasia siis mielestäni on löytää itselle ja kissalle se sopivin tekemisen muoto, oli se sitten ulkoilu tai temppujen treenaaminen. Kaikki omistajan ja kissan välinen yhteinen tekeminen vahvistaa kissan ja ihmisen välistä sidettä, mitä se tekeminen sitten ikinä onkaan.

Kissan persoona vaikuttaa tempputassuiluun

  • Määrittämällä tehtävien temppujen laadun. Yksi kissoista tykkää agilitystä, toinen "tokoilusta" ja kolmas esimerkiksi liikkeen kohdentamisesta, eli targetingista. On ensisijaisen tärkeää löytää niin itselle kuin omalle tempputoverillekin se luontevin temppuilutyyli.
  • Määrittämällä palkan. Toiset kissat heittäisivät vaikka kuperkeikkaa makupalasta, toiset taas temppuilevat silityksen voimalla. Kissalle mielekäs palkka on avainasemassa pitkäjänteisessä tempputassuilussa ja temppuiluinnon ylläpitämisessä.
  • Määrittämällä tahdin. Kissasta riippuu, mihin tahtiin temppuilu etenee. Oppiiko kissasi parhaiten kun temput paloitellaan pieniin osiin vai oppiiko se kaikki temput parista toistosta?
  • Määrittää tempputuokioiden keston. Toiset kissat jaksavat temppuilla pidempään kuin toiset. On motivaation ja temppuiluinnon säilymisen kannalta tärkeää, että tempputuokio lopetetaan ennenkuin kissa ehtii väsyä tai kyllästyä.

Löytyykö muita kissojensa kanssa temppuililevia? :) Kuulisin mielelläni muidenkin tempputassuilijoiden kokemuksia, menetelmiä ja kissojen temppurepertuaaria. Mikä motivoi sinun kissaasi temppuilemaan? :)

Ps. Jos ihmettelette mikä tuo videossa näkyvä pallopäinen keppi on, niin sehän on kosketuskeppi. Koirankoulutusmaailmasta tuttu koulutusväline jonka avulla voi opettaa eläimelle tarkkoja liikkeitä. Tarkoitus on siis opettaa eläin koskettamaan nenän päällä kepin päässä olevaa palloa, on pallo sitten sijainniltaan missä tahansa. 

Kun eläin on oppinut koskettamaan nenällään palloa, voidaan liikkeeseen yhdistää "käskysana". Lopputatavoitteena siis on, että kosketuskeppi voidaan lopulta jättää yhtälöstä kokonaan pois. Minä en ole vielä raaskinut sitä tehdä, koska Tepukainen on niin tykästynyt tuohon kosketuskeppiin. :D

Pps. Kissantassut-sivuilta löytyy tempputassuilua Hiskin tapaan, eli seikkaperäiset selostukset siitä miten meidän ensimmäinen tempputassumme Hiski on temppujen teon omaksunut.

Kuvat: Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?
Tämä kirjoitus käsittelee kissan aktivointia ja sen keinoja. Jotta saisin postauksen pysymään edes jokseenkin luettavan pituisena, on teksti hyvin tiukka tiivistelmä aiemmin aiheesta kirjoittamastani tekstistä. Koko setti lyhentämättömässä muodossaan löytyykin kissojemme kissantassut-sivuilta. Löydät aiheeseen liittyviä linkkejä kissantassut-sivuille myös tästä postauksesta.

Kaikki kissan aktivointiin liittyvät kommentit, vinkit ja kokemukset ovat myös enemmän kuin tervetulleita! Olisin kiinnostunut kuulemaan myös kaikista kissan turvalliseen ulkoiluun liittyvistä ratkaisuista sekä kissan aktivointiin liittyvistä tee-se-itse-ratkaisuista. Sana kommenttiboksissa on siis vapaa! :)

Mikäli te ihmiset olette kiinnostuneita (kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa että oletteko), voisin kirjoitella ensi viikolla jotain myös tempputassuilusta, eli kissojen "kouluttamisesta" ja temppujen tekemisestä.

HUOM! Tämä teksti ei perustu kirjaoppiin, eikä mihinkään virallisiin näkemyksiin vaan Käsittelee ainoastaan oman kokemukseni kautta opittuja ja meidän perheessä hyväksi havaittuja asioita.
 


Kissan aktivointi kuulostaa monen ihmisen korvaan utopistiselta ja vähintäänkin suurta ajallista ja rahallista panostusta vaativalta ponnistukselta. Mielikuvitusta käyttämällä ja kissan luontaisia ja lajityypillisiä ominaisuuksia soveltamalla kissan aktivointi kuitenkin hoituu muiden tavallisten arkiaskareiden lomassa kuin itsestään.

Monet ajattelevat kissaa vain mukavuudenhaluisena ja laiskana sohvannurkan lämmittäjänä, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudesta eikä kaipaa virikkeitä. Luonnostaan kissa on kuitenkin aktiivinen eläin, joka tarvitsee elinympäristönsä tarjoamia virikkeitä ollakseen tyytyväinen. Kun unohtaa kissan aktivoinnista turhat suorituspaineet ja ennakkoluulot, huomioi kissan luontaiset ja lajityypilliset käyttäytymismallit ja maustaa seoksen aimoannoksella mielikuvitusta, pääsee jo pitkälle.

Tulet kyllä huomaamaan, ettei kissan aktivointi ole rakettitiedettä, vaan mukavaa yhdessäoloa karvaisen ystävän kanssa. Lisäksi kaikki kissan ja ihmisen välinen yhteinen tekeminen on omiaan voimistamaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta, luottamusta ja tuntemusta. Uskonkin, että jokaiselle kissalle ja jokaiselle omistajalle on olemassa ne jutut jotka heille sopivat parhaiten. Toivottavasti annan tämän tekstin myötä edes yhdelle lukijalle kipinän ottaa selvää, mitkä ne juuri hänen ja hänen kissansa kohdalla ovat.

Turhautunut kissa

Kissa on aktiivinen eläin joka kaipaa sisältöä elämäänsä. Jos kissalla ei ole tarpeeksi lajille tyypillistä tekemistä, se voi tylsistyä ja turhautua. Mistä sitten tiedän onko kissani lisävirikettä vailla?

Tekemisen puutteesta kärsivä kissa voi passivoitua. Sen unen määrä voi lisääntyä, sillä nukkumalla kissa yrittää paikata virikkeiden puutettaan. Nukkuessa kissan elimistö kun erittää samaa mielihyvähormonia kuin mitä vapautuu sen saalistaessa tai leikkiessä, mutta vain pienempiä määriä kerrallaan.

Tekemisen puutteesta kärsivä kissa saattaa myös keksiä itselleen tekemistä, joka ei useinkaan ole omistajan mieleen. Yölliset rallit, kaappien kolistelu ja kaappien sisällön penkominen lattialle. Omistajan silmissä ilkeitä tihutöitä, kissan mielestä ainoaa virikettä mitä sen elinympäristöstä löytyy.

Mitä minä sitten oikein voin tehdä?

Sen sijaan että kissaa yritetään ykskantaan kieltää tekemästä epätoivottuja asioita, kannattaa sille yrittää keksiä ja tarjota sallittuja virikkeitä niiden tilalle. Tällaisia ovat muun muassa:

  • Aamulla töihin tai kouluun lähtiessäsi jätä kissalle ikkuna tai ikkunaverho auki, mielellään sellainen jonka äärelle se pääsee esim. pöydän päälle istumaan. Monet kissat nauliutuvat pitkäksikin aikaa tuijottelemaan tosi-teeveetä, jota tämä luonnon oma laajakuvatelevisio tarjoaa päättymättömänä lähetyksenä.
  • Mahdollista kissan hyppiminen ja kiipeileminen. Kissan tilaan kuuluu myös korkeusulottuvuus ja se hahmottaakin tilan kolmiulotteisena. On tärkeää että asunnossa on kissalle mahdollisuus kiipeilyyn ja hyppimiseen. Kissaystävälliseen sisustamiseen onkin olemassa lukuisia, ihmisenkin silmää miellyttäviä vaihtoehtoja, joista jokainen kissanomistaja voi valita omaan makuunsa sopivat.
  • Pyhitä leikkihetki. Osallistu kissasi leikittämiseen päivittäin. Tehokas väline kissan leikittämiseen ja ylimääräisen energian purkamiseen on laser-osoitin, josta lähtevää punaista valopistettä moni kissa jaksaisi jahdata vaikka maailman tappiin asti. Erilaisilla huiskilla ja naruilla varustetut onkilelut ovat myös monen kissan mieleen ja niillä voi leikittää kissaa vaikka televisiota katsellessasi (näin toimitaan ainakin allekirjoittaneen perheessä).
  • Järjestä kissalle turvallinen ulkoilumahdollisuus. Rivitalo- tai omakotitaloasukkaat voivat järjestää pihalle ulkoilutarhan ja kerrostaloasukkaat voivat verkottaa parvekkeensa. Myös turvallinen, auki oleva ikkuna on kissan hyvä virikkeistäjä, mutta tuolloin ikkunan pitää olla kissan kestävästi suojattu, jottei kissa päätä lähteä livohkaan.

Pyhitä lepopäivä

Jos pyhitätkin leikkihetken, niin muista pyhittää myös lepopäivä. Niin liikunnan kuin aivojumpankin vastapainoksi tarvitaan myös lepoa. Joka päivä ei kissan kanssa siis tarvitse mennä sen "pitkän kaavan kautta" tai potea huonoa omatuntoa siitä jos jonain päivänä, kahtena tai vaikka koko viikkona jää kissan aktivoinnit muiden kiireiden takia väliin.

Aktivointipallot ja muut vastaavat pelit joissa edetään kissan itsensä määrittelemää tahtia ovat myös omiaan rentona aktivointimuotona. Tällöin kissan ei ole pakko tehdä mitään jos se ei halua, mutta ylimääräisen energian purkamiseen on olemassa kokoajan kuitenkin mahdollisuus.

Olen huomannut, että meille soveltuu jaksottainen aktivointi niin, että välillä tehdään päivittäin esimerkiksi temppuja ja sitten saatetaan pitää pidempikin tauko ilman mitään. Kun taas tauon jälkeen palataan takaisin "temppumoodiin", ovat kissat entistä innokkaampia ja motivoituneempia temppuilijoita.

Jos kissaa rasittaa ja "painostaa" jatkuvasti, se kyllästyy, eikä sen mielenkiinto ja motivaatio pysy yllä. Siksi onkin hyvä löytää balanssi työn ja levon välissä. Jokaisella kissalla ja omistajalla se balanssi lienee yksilöllinen ja löytyy vain kokemuksen kautta.

Kissan aktivoiminen vaatii oman panostuksensa, mutta ei välttämättä ole niin vaikeaa ja monimutkaista kuin voisi ajatella. Tyytyväinen kissa on ilo myös omistajalle. Mikä olisikaan parempaa kuin tietää että sylissä kehräävä maukulainen hurisee silkkaa tyytyväisyyttään?

KUVAT: ARI K.