Ladataan...
Kaunis utopia?

Olen ollut tuuliajolla bloggaamisen kanssa pitkään. Olen yrittänyt kirjoitella jos jonkinlaisista aiheista, mutta koska blogiltani on puuttunut punainen lanka, on kirjoittaminenkin ollut vaikeaa.

Aikani tätä blogia ylläpidettyäni huomasin kirjoittavani enemmän kissa-aiheisia postauksia ja vähemmän kaikkea muuta. Ongelmana oli blogissa käsiteltyjen aiheiden sekavuus ja sekalaisuus. Alkuun ajattelin sen poistavan liikoja bloggaamiseen liittyviä paineita, mutta käytäntö osoittikin vaikutukset aivan päinvastaisiksi. Niinpä sain kipinän perustaa ihan rehellisen ja suoran kissa-aiheisen blogin, jonka myötä voisin ankkuroitua ja sitoutua tähän blogiin ja kirjoittaa kissa-asioista itselleni tärkeästä näkökulmasta.

Tulen siis jatkamaan bloggaamista ihan puhtaasti kissa-aiheisiin liittyen osoitteessa kissantassutblogi.blogspot.fi 

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Kaunis utopia? -blogi tulee jäämään taka-alalle ja päivittymään hyvin epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. En pysty tekemään tämän blogin suhteen mitään lupauksia. Kaikki kissa-aiheita käsittelevät kirjoitukset ilmestyvät tästälähtien kuitenkin ainoastaan tuonne Tassutuntumalla-blogiin.

Toivottavasti te kissanmieliset ja eläinrakkaat Kaunis utopia? -blogin lukijat jaksatte seurata meitä tuonne bloggerin puolelle... Arvostaisin sitä todella suuresti. :)

 

Ladataan...
Kaunis utopia?

Koska tässä viikon aikana on ollut esillä niin paljon ajankohtaisia asioita, etten tiedä mistä niistä haluaisin ylitse muiden kirjoittaa, päätin nyt sitten ottaa tällaisen pienen uutiskatsauksen tyyppisen kimaran ja kommentoida lyhyesti useampaakin mielestäni huomionarvoista asiaa.

Tässä siis otantaa allekirjoittaneen Facebook-päivityksistä kuluneen viikon ajalta:

"Hei jes! Kotipizza on ottanut uuteen jauheluhakastikkeeseensa raaka-aineeksi kotimaisen luomunaudanlihan! Jes! Hyvä Kotipizza! Toivottavasti muut pikaruokaketjut ottaisivat mallia."

Kotipizza herätti asiakkaissaan hyvin voimakasta närää poistamalla jauhelihapizzan valikoimistaan. Asiakkaiden reaktiot tiivistyivät kuluttajaliikkeeksi, jonka viesti oli hyvin selvä: "Kotipizzan jauhelihakastike sellaisenaan takaisin!" jonka johdosta Kotipizza päätti ottaa jauhelihakastikkeen takaisin valikoimiinsa. Aivan täysin Kotipizza ei kuitenkaan asiakkaitaan kuunnellut, sillä se palautti kastikkeen markkinoille pienin muutoksin. Tämä uusi ja entistä ehompi soossi on nimittäin tehty kotimaisesta luomunaudanlihastaErittäin iso peukku siis Kotipizzalle kotimaisen ja eettisen tuotantotavan tukemisesta!

Luomua on ollut nähtävillä muissakin pikaruokapaikoissa (esim. Hesburgerin kahvit ja kahvimaidot, joista jälkimmäinen myös kotimaista), mutta kaipaisin silti edelleen pikaruokaravintoloihin enemmän yksiselitteistä kotimaista ihan tuonne lihapuolellekin. Nyt kun esim. saman H-lafkan naudanlihapihvien lihan alkuperämaa on Suomen lisäksi Tanska ja pekonin alkuperämää Saksa. Kanahampurilaisen pihvin lihan alkuperämaaksi mainitaan Suomi (siitä iso peukku), mutta sitten taas esim. kana-wrapin sisään kääräistään joko ranskalaista, englantilaista, hollantilaista, saksalaista tai puolalaista kanaa. Makkaraperunoiden makkaroissa lihan alkuperämaa taas on Suomi, siitä niin ikään iso peukku! Kasvisten alkuperämaista en oikein heidän sivujensa perusteella päässyt varmuuteen, joten en uskalla niiden osalta ottaa asiaan kantaa. Tästä esimerkistä kuitenkin huomaa, että hajonta pikaruokaravintoloiden raaka-aineiden alkuperässä on suuri ja toivonkin Kotipizzan antavan suomalaiselle pikaruokakulttuurille ja pikaruokaravintoloissa käytettäville liharaaka-aineille oikein aimo luomu-sysäyksen. Tästä on hyvä jatkaa! :)

Ja lisää lähi- ja luomuruokapainotteista asiaa:

"Jee! Master Chef VIPissä nuori kokki ja Kaskis-ravintolan perustaja Erik Mansikka, joka painottaa ravintolassaan pientuottajien lähi- ja luomuruokaa ja korostaa sitä, miten tärkeää on tietää raaka-aineen alkuperä. Lisäksi toi mukanaan kaksi kasvisannosta. Ihan loistavaa, ottaen huomioon että pitkään tuo fine dining -puoli tuntui olevan sellaista hanhenmaksapalleroiden piiperrystä, jossa raaka-aineiden alkuperällä ei tuntunut olevan väliä. Josko tämä ois nyt se uuden keittiömestarisukupolven juttu!"

Ja sitten vastapainoksi viikon huonoin ja yksi koko alkuvuoden huonoimmista uutsisista:

"Miten voi olla mahdollista, ettei turkistarhausta vaan saada loppumaan!?! Huoh!"

Tämä epätoivoinen ja -uskoinen parkaisuhan liittyy tietysti uutiseen, jonka mukaan eläinsuojelujärjestöjen edustajat olivat joutuneet marssimaan ulos turkisasetuksen valmistelukokouksesta (SEY // Animalia), kannanottona valmistelun turkiseläinten kannalta ala-arvoiseen sisältöön. Maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaan turkiseläinten oloihin kun ei olisi tulossa parannuksia, vaan paikoin jopa huononnuksia entiseen. Minun on koko ajan vain vaikeampi ja vaikeampi ymmärtää motiiveja turkistarhauksen harjoittamisen, jatkamisen ja sallimisen takana.

Olemme jo nyt reilusti jäljessä muista pohjoismaista, mitä tulee turkislainsäädäntöömme ja mitä tapahtuukaan, jos vielä taannumme ja huononnamme turkiseläinten oloja entisestään? Tämä uutinen on sellainen isku vasten kasvoja, etten meinaa oikein löytää sanoja kuvaamaan niitä tunteita, mitä tämä minussa herättää. Raha se taitaa tässäkin asiassa olla se mikä ratkaisee, ja huolestuneena jään sivusta seuraamaan, mihin ratkaisuun kokoomusvetoinen Maa- ja metsätalousministeriö kokoomuslaisine ministereineen päätyy. Pelkään pahoin, ettei se ratkaisu tule olemaan turkiseläinten kannalta hyvä.

Eli ristiriitaisin tuntein olen tällä viikolla televisiota katsellut ja uutisia lukenut.
Miten teidän viikkonne on mennyt?

Ladataan...
Kaunis utopia?

Sanotaan nyt näin heti ensalkuun, että en todellakaan ole mikään mestari askartelemaan. Kaikenlaiset origamit ja ohjeiden mukaan väkertelyt saavat mun pään ihan pyörälle ja lopputulos on yleensä tasoa "ajatus on tärkein". Tällä motolla lähdin liikkeelle myös pari vuotta sitten, kun joulun alla tuli ajankohtaiseksi askarrella avomiehen siskonpojalle suklaakalenteri.

Kyseessä on siis maitoallerginen poika, jolle kaupan valmiista maitosuklaapainotteisesta kalenteritarjonnasta ei juurikaan ole iloa. Ajattelin sitten tehdä pojalle jouluksi kalenterin, johon tilaisin netistä erilaisia maidottomia suklaakonvehteja.  Ehkä minä olen koko blogosfäärin ainoa surkea askartelija, mutta siltä varalta että joku muukin tunnistaa ja tunnustaa itse sellainen olevansa, niin ohessa ohje tumpelon askartelijan takuuvarmasti onnistuvaan DIY-joulukalenteriin.

Kyseessä on askartelumaailman pyttipannu, sillä askartelumateriaaleiksi valikoitui sekalainen joukko tarvikkeita, jotka löytyivät jo valmiiksi kaapista. Joulukalenterin kasaamiseen tarvitset siis:

  • A3-kokoinen paksu pahvi, esimerkiksi piirustuslehtiön takakansi
  • Jouluista lahjapaperia
  • Kontaktimuovia
  • Erivärisiä askartelupapereita
  • Kaksipuolista teippiä
  • Jouluaiheisia tarroja
Työvaiheet:
  1. Aloitin päällystämällä pahvin joulupaperilla ja iskin paperin päälle vielä kontaktimuovia kauttaaltaan.
  2. Sitten taittelin erivärisistä papereista 24 pientä kirjekuorta niin, että yhdestä A4-kokoisesta arkista tuli noin neljä kirjekuorta.
  3. Kirjoitin jokaiseen kirjekuoreen numeron ja liimasin jouluaiheisen tarran.
  4. Sitten sujautin jokaiseen kirjekuoreen pienet suklaanamuset ja teippasin ne kaksipuolisella teipillä vierekkäin lahjapaperilla ja kontaktimuovilla päällystämälleni pahviarkille... avot!

Syy, miksi haluan jakaa tämän myös teidän kanssanne on se, että tarkoitushan oli, että tuota kalenteria käytettäisiin ehkä se yksi kerta ja sitten heitettäisiin roskiin. Noh, nyt alkaa jo tämän kalenterin kolmas kierros, pojan itsensä vaatimuksesta. Teippejä on vähän jouduttu tässä matkan varrella uusimaan, mutta muuten kai tuo ajaa edelleen asiansa. Minä kun olin ihan paniikissa tuota tehdessäni ja pelkäsin sen hajoavan käsiin, mutta siitä tulikin ihan vahingossa pojan kestosuosikki. Vaikka netti ja blogit pursuavatkin mitä hienompia itsetehtyjä joulukalentereita ja muita luomuksia, niin halusin laittaa silti esille tämän oman räpellykseni, sillä kuten sanotaan; ajatus on tärkein.

Kuva Ari K.

Pages