Ladataan...
Kaunis utopia?

Ei tullut 1950-luvun rintamamiestaloa. Tuli vuoden 2003 paritaloasunto, kahden paritalon yhtiöstä. Ei riittänyt kantti vanhaan omakotitaloon, kaikista romanttisista haaveista huolimatta. Ehkä meidät peloteltiin - tai palautettiin realistisesti maan pinnalle - siitä, mitä vanhan omakotitalon kanssa voi pahimmillaan käydä. Ehkä emme olleet vielä valmiita ottamaan sellaisia riskejä, kun vaihtoehtona oli siirtyminen rivitalomuotoisesta asumisesta askel omakotimaisempaan suuntaan eli paritaloon, jossa ympärillä on naapureita ja taloyhtiö vastuuta jakamassa.

Ei paritaloon muuttaminen omakotitalon sijaan kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme radikaalisti joutuneet tinkimään haaveistamme tai uudelle asunnolle asettamistamme kriteereistä. Noh, pihan koko nyt ei päätä huimaa alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna, mutta kokoa on kuitenkin monin verroin nykyistä rivitalon pikkupihaa enemmän ja sen verran että siihen mahtuu suurin piirtein kaikki se, mitä haluammekin.

Uudessa asunnossamme on tilaa ja lukemattomia sisustusmahdollisuuksia. Pihaakin on ihan riittämiin niin koiralle kuin kissoillekin ulkoiltavaksi ja meille ihmisille laitettavaksi. Meillä on takka, polttopuita ja pihalle tuleva halonhakkuupiste. Ympärillä avautuu luontoa ja lukemattomat ulkoilumahdollisuudet. Mitä sitä enempää voi uudelta asunnoltaan toivoa?

Ehkä tästä asunnosta puuttuu se tietty "talon henki", joka tulee vanhoihin taloihin siinä eletyn elämän myötä. Mutta minä ajattelenkin niin, että se talon henki syntyy meistä ja me tulemme olemaan mukana luomassa taloon sellaista henkeä, jota tulevat sukupolvet saavat sitten käydä nuuhkimassa. Samalla tavalla me olemme saaneet käydä vanhoissa rintamamiestaloissa aistimassa menneiden sukupolvien sinne jättämiä jälkiä, ja niiden mukanaan tuomaa talon henkeä. Sitäpaitsi, tähänkin taloon liittyy sen nuoresta iästä huolimatta jo elettyä elemää ja se on ehtinyt muodostua monelle ihmiselle tärkeäksi paikaksi. Me astumme seuraavaksi tämän asunnon puikkoihin ja luomme siellä oman palamme tämän asunnon historiaa.

Tämä talo ei ole 1950-luvun rintamamiestalo, mutta se on silti unelmiemme talo. Viemme sinne elämämme muistoineen ja rakennamme uusia. Ehkä tämä ei ole loppuelämämme koti, mutta juuri nyt se tuntuu siltä. Kunhan pääsemme sinne muuttamaan, emme aivan heti halua pois.

KUVA ARI K.

Ladataan...
Kaunis utopia?
 
Talonetsijä kipuilee, osa 1:

No niin. Olemme nyt alkaneet katsella meille uutta ja isompaa asuntoa, ensisijaisesti omakotitaloa. Täällä päin on tarjolla melko paljon kunnostettuja ja remontoituja, pääosin 1950-luvulla rakennettuja rintamamiestaloja.

Meitä kiehtoo vanhemman talon henki ja historia, mutta emme ole ikuisuusremppaajia. Meillä olisikin siis toiveissa löytää terve, hyväkuntoinen ja valmiiksi saneerattu talo, joka olisi muuttovalmis saman tien, eikä vaatisi mitään pintaremonttia kummempaa.

Päällisin puolin hienoiksi ja kiiltäviksi kunnostetut rintsikat toki ovatkin tällaisia, mutta mikä on sitten totuus kiiltävän pinnan alla? Onko päällisin puolin ja kuntotarkastuksen mukaan terve talo sitten kuitenkin mahdollinen homepesäke?

Koska meillä ei ole mainittavaa aikaisempaa kokemusta vanhoista taloista, niin tulisiko meidän vain suosiolla unohtaa rintsikkahaaveet ja muuttaa uudempaan? Voiko 1970-1980-luvuilla rakennettuihin taloihin luottaa sen enempää? Pitääkö sitä vaan kaivaa jokin sisäinen remonttireiskansa esiin, jos meinaa ylipäätään omakotitaloon muuttaa? Mihinkään tämän vuosituhannen puolella rakennettuun meillä ei ole varaa.

Rintamamiestaloja koskevien keskustelupalstojen kahlaaminen on ainoastaan herättänyt tukun uusia kysymyksiä, ja rintsikka-amatöörin pää on entistä enemmän sekaisin. Siksi vetoankin teihin, rakkaat kanssalilyilijät. Löytyisikö teistä yhtään hiljattain asuntokaupoilla ollutta ja/tai vanhan talon ostanutta?

Apua!

Kuva Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

 

Kun puhutaan kissalähtöisestä sisustamisesta, tulee monelle mieleen ensimmäisenä teddy-karvalla ja sisal-köydellä verhoillut raapimapuut, jotka eivät aina sovi yhteen sen käsityksen kanssa, mikä ihmisellä on esteettisyydestä. Muutettuamme pieneen 44 m² rivitalokaksioon ensin kahden, sittemmin kolmen kissan kanssa, olen kuitenkin huomannut että kissoille voi sisustaa sen lajityypillisen toiminnan mahdollistavat puitteet myös oman esteettisen silmänsä ja sisustusmakunsa ehdoilla. 

Lähtökohtana ja punaisena lankana meidän kissamaisessa sisustuksessamme on otettu huomioon koko tilan maksimointi myös korkeussuunnassa. Kissa kun on hyppivä, kiipeilevä ja tilan kolmiulotteisesti hahmottava eläin. Niinpä isoa lattiapinta-alaa tärkeämpää onkin mahdollisuus kiipeilyyn ja hyppimiseen. Kissan näkökulmasta katsottuna tilan maksimointi korkeussuunnassa tuo pieneenkin kämppään huomattavasti lisätilaa. Samaa pienen tilan vertikaalisen maksimoinnin periaatetta olemme käyttäneet myös kissojen ulkotarhan sisustusta miettiessämme.

Meiltäkin kyllä löytyy yksi kappale niitä korkeita teddy-karvaisia ja sisalköysisiä kiipeilypuita. Tai oikeastaan kiipeilypuu on kasattu kahden erillisen kiipeilypuun osista, meidän (ja kissojemme) tarpeita vastaavaksi. Yksi kiipeilypuu on kuitenkin meidän kämpässämme ehdoton maksimi (niin tilankäytön kuin meidän ihmisten sisustusmaunkin johdosta), joten asunnon kissalähtöinen sisusteeraaminen oli muilta osin hoidettava toisenlaisin ratkaisuin.

En tiedä onko meillä edes tietoisesti alunperin valittu kalusteita kissoja silmälläpitäen. Muuttaessamme ja sisustuksen peruspalikoita miettiessämme meillä kun oli kaksi iäkästä kissaa, jotka eivät vanhoilla päivillään hypelleet juurikaan sohvaa korkeammalle. Kun meille sitten vanhusten poismentyä muutti nuorempia kissoja, huomasimme että olimme vahingossa sisustaneet asuntomme tavalla joka on myös kissojen mieleen. Näistä peruspalikoista olikin helppo sitten pienillä yksityiskohdilla luoda sisustukseen lisää kissamaisia elementtejä.

Kissamaisen sisustuksemme peruspilarit

Kirjahylly


Olohuoneemme kahdella seinällä on korkeat kirjahyllyt, joiden päälle kissoilla on vapaa pääsy korkeasta kiipeilypuustaan. Tämä onkin yksi merkittävimmistä yksittäisistä kalusteista, jonka avulla meidän huushollissa on kissojen kiipeilyn ja hyppimisen tarve pystytty ottamaan huomioon, asunnon ihmisasukkaiden sisustusmausta tinkimättä.

Keittiön pöytä ikkunan äärellä

 

Meillä kissat saavat hyppiä pöydällä, kirjaimellisesti. Pöydän ääreltä avautuukin mielenkiintoinen näkymä lintujen elämään ja luonnon omaan laajakuvalähetykseen. Avaankin yleensä aamulla töihin lähtiessäni ikkunoiden sälekaihtimet ja usein ikkunaan ilmestyykin ainakin yksi kissa maailman menoa ihmettelemään. Myös jo talon rakennusvaiheessa ritilöidyt räppänät helpottavat kissaturvallista tuulettamista. Kun ikkunoita voi säiden salliessa pitää vapaasti auki, tarjoaa sieltä kantautuva haju- ja äänimaailma lisävirikkeitä kissan päivään.

Sisustuksemme kissamaiset höysteet

Tyynyt ja nukkumapesät kirjahyllyssä

Sen lisäksi että hyllyjen päälle pompitaan, niiden päällä myös viihdytään ja nukutaan. Tähän tarkoitukseen olemme ripotelleet hyllyn päälle pehmoisia tyynyjä ja nukkumapesän.

Kirjahyllyjen välinen kulkulankku

Tämä hyllyn sävyihin sopivaksi maalattu lankku yhdistää kaksi kirjahyllyä, jolloin kissat pääsevät turvallisesti hyllyn päältä toiselle. Lankku on vaihtelevassa käytössä, välillä sitä pitkin kävellään siivosti sipsuttaen ja välillä taas loikitaan muina miehinä hyllyltä toiselle.

Ikkunalaudat

Meillä on ikkunalaudat sekä olo- että makuuhuoneessa. Olohuoneen ikkunalaudalla on viherkasveja. Makuuhuoneen ikkunalauta taas on tyhjä ja hankittu vartavasten kissoja silmälläpitäen. Ikkunalaudalta kissoilla kun on hyvät näkymät ulos ikkunasta, sekä tarvittaessa myös kätevä pääsy avonaiselle tuuletusikkunalle. Tavallisuudesta poiketen ikkunalauta kinnikkeineen on aktiivisessa kissakäytössä sen verran kovalla rasituksella, että lisäsimme jälkikäteen ikkunalaudan keskelle yhden ylimääräisen kulmaraudan. Keskelle lisätyn kulmaraudan antaman lisätuen johdosta ikkunalauta ei siis rasitu ja notkahtele liikaa hyppivien kissojen painosta.

Kissat pääsevät halutessaan korkealle myös makuuhuoneessa. Kaapin päälle onkin silloin tällöin mukava hypähtää tarkkailemaan ylhäältä "valtakuntaa ja alamaisia".

Pyykkikori

Meillä on kylpyhuoneessa erillinen kori, johon otamme puhtaat pyykit koneesta ripustaessamme niitä narulle tai siirtäessämme niitä narulta kaappiin. Tämä kori on myös kissojen osalta kovassa käytössä.

"Diskopallo"

Ostimme taannoin olohuoneeseemme uuden kattolampun. Päädyimme metalliseen varjostimeen, jossa on hauskoja monikulmaisia aukkoja, josta valo siivilöityy kauniisti. Kun olimme asentaneet lampun paikoilleen, huomasimme sen olevan myös kissojen mieleen. Etenkin Elmo-kissamme hullaantui pyörivästä lampunvarjostimesta lankeaviin ja vinhasti seinillä liikkuviin valoheijastumiin ja niitä se jaksaisi jahdata vaikka kuinka pitkään.

Särkyville arvotavaroille omat paikkansa

Vaikka kissoilla onkin meidän talossa melko vapaa kulku kodin joka kolkkaan, on meillä myös paikkoja jotka ovat kissoilta kiellettyjä. Tällaisia ovat muunmuassa keittiön tasot ja makuuhuoneessa sängyn yllä oleva hylly (turvallisuussyistä) sekä televisiotasomme yllä olevat lasihyllyt. Lasihyllyille pääsy onkin television asettelulla kissoilta estetty niin, etteivät ne sinne oikeastaan edes yritä pyrkiä. Olemmekin keskittäneet näille kahdelle päällekkäisille hyllyille valtaosan särkyvistä koriste-esineistämme.

Meillä on asunnossamme myös pari sellaista paikkaa, joita meidän kissamme eivät juurikaan noteeraa. Cd-torin päälle ne periaatteessa pääsisivät, mutta eivät ole osoittaneet sinne menoon mitään kiinnostusta. Kun meillä taas oli vanhempieni kolme kissaa hoidossa, alkoi yksi niistä tähyillä samantien tornien päälle. On siis aivan täysin yksilöllistä, millaisista paikoista kissa kiinnostuu.

Meidän taloudessamme hylätyt ideat

Meillä oli nyt jo edesmenneiden kissojemme aikana muistaakseni Sotkasta hankittuja, Ikean Lack-hyllyn tyylisiä seinään kiinnitettäviä hyllyjä, joille myös kissat saivat hyppiä. Totesimme kuitenkin nopeasti että tällaiset hyllyt eivät ole suunniteltuja ottamaan vastaan monen kilon päälleen yht'äkkiä pomppaavaa painoa, eli kissaa. Kiinnikkeet alkoivat siis nopeasti löystyä ja totesimme että ne ovat liian kovalla rasituksella kissakäytössä. Ruuvasimme siis hyllyn irti seinästä suosiolla, ennenkuin se olisi romahtanut sieltä vaarallisesti omia aikojaan.

Mikäli siis hankitte tällaisia hyllyjä kissakäyttöön, olettehan varovaisia!

Miten te muut kissalliset olette sisustaneet asuntonne? Onko paljon kiipeily- ja raapimapuita? Oletteko tehneet kissamaiseen sisustukseen elementtejä itse vai ostatteko kaupasta?

Kuvat: Ari K.