Ladataan...
Kaunis utopia?

Pahoittelen ennenkuulumattoman pitkäksi venähtänyttä blogitaukoa. Olen kärsinyt todella voimakkaasta siitepölyallergiasta, jonka lisäksi uuden pihan laittaminen on vienyt valtaosan vapaa-ajasta. Olemme mm. aidanneet pihamme ja tehneet terassista kissoille ulkotarhan. Palaan kissatarha-asiaan mahdollisimman pian omassa postauksessaan ja kirjoitan nyt hieman erilaisesta aiheesta.

Kyseessä on nimittäin maataloustuottajien ja eläinoikeusaktivistien kärjistyneet ja tulehtuneet välit. Eiväthän tuottajat ja eo-ihmiset koskaan ole ylimpiä ystäviä olleet, mutta viimeaikoina keskustelu on äitynyt sellaiseksi, että koin tarpeelliseksi kirjoittaa itsekin aiheesta, olenhan seurannut tilannetta jo hyvän tovin ns. sivusta.

Olen itse siis ideologialtani jossain siellä eläinoikeusihmisten ja tuottajien välimaastossa, tuottajien ja tuotantoeläinten asiat kiinnostavat nimenomaan eläinsuojelunäkökulmasta. Olen hyvissä väleissä monen tuottajan kanssa ja käynyt heidän kanssaan monia erittäin antoisia ja asiallisia keskusteluja, enkä näe siinä mitään ongelmaa. He tietävät mun näkemykseni ja hyväksyvät sen ja minä olen ihan vilpittömästi kiinnostunut maataloustuottajan ja tuotantoeläinten arjesta.

Kun lukee eläinsuojelujärjestöjen historiikkkeja (itse olen lukenut useammankin), on selkeästi huomattavissa, että maltillisilla ja laillisilla keinoilla sekä pitkäjänteisellä työllä saadaan parhaat lopputulokset aikaiseksi. Verrattain pienen, mutta keskimääräistä äänekkäämmän porukan suorittamat laittomuudet taas ovat omiaan viemään uskottavuuden maltilliseltakin eläinsuojelutyöltä, herättämään voimakkaita vastareaktioita ja tekemään hallaa koko aatteelle. Kun ns. vastapuoli niputtaa kaikki eläinsuojelusta ja -oikeuksista kiinnostuneet samaan "akltvistien" joukkoon, koetaan, ettei heidän sanomisiaan tarvitse ottaa vakavasti ja kaikki voidaan laittaa "aktivistien kohkaamisen" piikkiin ja sivuuttaa ne sillä verukkeella. Sanomattakin on selvää, että tällainen ei toimi mihinkään suuntaan tai jos toimiikin, niin lähinnä eläinsuojelu- ja oikeusaatteita vastaan.

 

"Kun lukee eläinsuojelujärjestöjen historiikkkeja, on selkeästi huomattavissa, että maltillisilla ja laillisilla keinoilla sekä pitkäjänteisellä työllä saadaan parhaat lopputulokset aikaiseksi."

 

Tuottajat alkavat olla melko kyllästyneitä kohtaamaansa mustamaalaukseen ja ymmärrän sen täysin. "Aktivistien" ja tuottajien välit ovat todella tulehtuneet ja aika monella tuottajalla onkin jo valmiiksi karvat pystyssä, eivätkä he yllättäen ole välttämättä kovinkaan vastaanottavaisia edes asialliselle eläinoikeuskeskustelulle. Tämä ei siis suinkaan johdu siitä, että tuottajilla olisi jotain pelättävää/hävettävää, vaan siitä, että he ovat yksinkertaisesti kyllästyneitä keskustelun tasoon, mikä omastakin mielestäni on paikoin todella ala-arvoinen.

Maltillisin keinoin saavutettava muutos on toki hidas, mutta mielestäni hidaskin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan. Fundamentalistinen, kiihkoileva ja jopa vihamielinen suhtautuminen asioihin ei ole hedelmällinen eikä rakentava. Minusta maltillisena eläinsuojeluihmisenä ja ainoastaan laillisia keinoja kannattavana on myös ikävää, että jälleen tämä tietyn ja äänekkäimmän porukan takia myös minut ja kaikki muut kaltaiseni niputetaan herkästi sinne "mustamaalaavien ituhippiaktivistien" joukkoon, vaikka itse siis olen aina kaikissa nettikeskusteluissa hyvin asiallinen ja monissa asioissa tuottajien puolella. Tällainen lokerointi ja leimaaminen on loukkaavaa, mutta toisaalta ymmärrettävää, sillä tilanne on oikeasti täysin kestämätön ja siihen pitäisi löytää joku muu ratkaisu kuin jatkuvalla sotajalalla oleminen.

 

"Muutos on toki hidas, mutta mielestäni hidaskin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan. Fundamentalistinen, kiihkoileva ja jopa vihamielinen suhtautuminen asioihin ei ole hedelmällinen eikä rakentava."

 

Valtaosa tuottajista tarjonnee eläimilleen lain vaativat minimit täyttävät elinolosuhteet ja jotkut vielä vähän ylikin. Fakta lienee, että kaikki tuottajat tarjoavat takuulla eläimilleen niin hyvät olosuhteet kuin mahdollista ja välittävät niiden hyvinvoinnista. Yksi perustavanlaatuinen ongelma tässä keskustelussa mielestäni onkin se, että monet tuntuvat syyttävän joidenkin tuotantoeläinten elinolosuhteista suoraan tuottajia, vaikka syy ei ole yhdessäkään yksittäisessä tuottajassa. Syyttävän sormen tulisikin osoittaa EU-vetoiseen järjestelmään, joka ohjaa maataloustuotantoamme yhä tehostetumpaan suuntaan.

Voin kertoa, ettei tukiviidakossa kahlaaminen ja jatkuvasta resurssipulasta kärsiminen ole herkkua sille tuottajallekaan ja hän pyrkii ihan takuuvarmasti tekemään parhaansa hänelle annetuissa puitteissa. Se, että vaaditaan tuottajia pitämään eläimistään parempaa huolta ei auta niin kauan, kuin järjestelmä jonka puitteissa he toimivat ei sitä mahdollista. Minä kun pohjimmiltani uskon että tuottajilla ja eläinihmisillä on tismalleen sama mielenkiinnonkohde, eli eläinten hyvinvointi.

 

Ladataan...
Kaunis utopia?

Netissä puhuttiin jälleen kerran suunnitelmallisista maatiaiskissapentueista, vastuuttomasta kotikissapennutuksesta ja kodittomista kissoista. Keskustelu eli ja rönsyili lopulta koskemaan maatiaiskissan yleistä terveystilannetta esimerkiksi täällä Suomessa ja koin tarpeelliseksi pureutua tähän vaiettuun aiheeseen. Kissojen kohdalla kun tuntuu vallitsevan koiramaailmasta tuttu harhakäsitys siitä, että maatiaiskissa (/sekarotuinen koira) olisi automaattisesti terveempi kuin rotukissa.

Koska maatiaiskissa on minulle niin rakas ja haluan olla avoin "oman rotuni" terveystilanteesta (ja kannustaa samalla muitakin tekemään samoin!), päätin kantaa oman korteni kekoon ja kertoa asiasta oman näkemykseni. Vaikka tämä osaltaan liittyykin mielipiteeseeni maatiaiskissojen asiallisen ja suunnitelmallisen pennutuksen kannattajana, niin jätin tämän aspektin sivurooliin ihan tarkoituksella, jottei tämä kirjoitus venähdä kilometrien pituiseksi. Tulen kuitenkin aivan takuulla lähitulevaisuudessa paasaamaan tästä pennutus- ja lisääntymisasiastakin taas jälleen kerran, mutta se jääkööt tältä erää toiseen kertaan.

Joskus kuulee väitettävän, että maatiaiskissat olisivat terveempiä kuin rotukissat, sillä se ei rotukissojen tavoin ole tiukan ulkomuotojalostuksen piirissä. Itse en allekirjoita tätä väitettä ja siihen on montakin syytä. Esimerkiksi monet villiintyneistä maatiaiskissapopulaatioista peräisin olevat kissat ovat vähintään yhtä sisäsiittoisia kuin rotukissatkin - ja käytännössä vielä monin verroin sisäsiittoisempia -, eikä sisäsiittoisuus ole yhtään sen vähemmän haitallista maatiaisilla kuin rotukissoillakaan.

Tottakai maatiainen noin rodunlaajuisesti esim. Suomessa varmasti on geenipooliltaan heterogeenisempi kuin monet ainakin pienilukuisten rotujen edustajat, mutta koska valtaosa maamme maatiaisista syntynee valvomattoman ja holtittoman lisääntymisen seurauksena, tarkoittaa se käytännössä sitä, että pienellä paikallisella alueella oleilevat kissat lisääntyvät keskenään, niiden jälkeläiset taas keskenään ja niin edelleen. Niinpä tämä maanlaajuisen maatiaiskannan heterogeenisyys ei välttämättä pääse yksittäisen kissan geeniperimässä kehuttavimmin näkymään, vaan sen sukupuu koostuu muutamasta hassusta kissasta ja niiden jälkeläisistä.


Maatiaiskissojen perinnöllisiä sairauksia on genetiikan osalta paljon vaikeampi tutkia kuin rotukissojen ja siksi kai elämmekin jossain illuusiossa, että maatiainen olisi terveempi. Okei, rakenteeltaan moni maatiainen kai on joitain rotukissoja sopusuhtaisempi ja kärjistettynä sitä kautta kai myös terveempi, mutta monet kissojen pahimmista terveydellisistä vitsauksista ovatkin sellaisia, joita ei kissan ulkonäöstä voi millään päätellä. Ulkomuodolla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi perinnöllisen sydämen vajaatoiminnan kanssa, joka on yksi kissojen puhutuimmista perinnöllisistä sairauksista ja sitä löytyy tavalla tai toisella joka rodusta, myös maatiaisista. Joidenkin kissarotujen kohdalla on löydetty keinoja joilla sydämen vajaatoimintaa (HCM) aiheuttavan geenin kantajat voidaan testata jo ennen kuin sairauden aiheuttamat muutokset näkyvät ultraäänitutkimuksessa ja täten sulkea pois jalostuksesta. Maatiaiskissoille tällaisia geenitutkimuksia ja perinnöllisiin sairauksiin liittyvien geenien paikallistamista on käytännössä mahdoton tehdä niiden sukulaisuussuhteisiin liittyvien epävarmuuksien vuoksi, muttei se tarkoita sitä, etteikö maatiainen voisi tätä geeniä kantaa, siihen sairastua ja sitä periyttää siinä missä rotukissakin. Siksi sydämen ultraäänitutkimus olisikin mielestäni etenkin lisääntyvien maatiaiskissojen kohdalla ensisijaisen tärkeä asia.

Kissojen luuston ja rangan ongelmat kuten lonkkadysplasia, spondyloosi ja välimuotoiset nikamat ja niiden esiintymislaajuus ovat vasta hiljattain alkaneet selvitä tutkijoille. Ilmeisesti selkeän jalostuksellisen päämäärän takia Suomessa tehdyt tutukimukset koskenevat pelkästään rotukissoja, mutta mielestäni maatiaiskissan tulisi olla näiden ranka- ja luusto-ongelmien tutkimisessa ja tiedostamisessa aivan yhtä suuren huomion keskipisteenä kuin mikä tahansa rotukissakin, sillä se että kissoja ei tutkita, ei tee niistä automaattisesti terveitä. Mielestäni maatiaiskissojen - leikattujenkin - omistajien tulisi osoittaa selkeää mielenkiintoa kissojensa luuston ja rangan terveyttä kohtaan, sillä se on ainoa keino jolla tutkijatkin saadaan kiinnostumaan niistä. Kissojen rutiininomaiseen luuston ja rangan kuvaamiseen ja kuvien arvioimiseen yleispätevällä arviointiasteikolla lienee vielä matkaa, mutta mikäli se tapahtuu omien kissojeni elinaikana, pyrin parhaani mukaan kuvauttamaan ne.


Perinnöllisten sairauksien ohella maatiaiskissaa koskevat monet ympäristötekijöihin liittyvät ongelmat ja niiden mahdollisesti aiheuttamat sairaudet (näiden rooli esimerkiksi idiopaattisen kystiitin puhkeamisessa on kysymysmerkki) ja käytöshäiriöt. Esimerkiksi liian aikainen vierottaminen ja "villikissataustasta" johtuvat vaikeudet sopeutua lemmikiksi ovat ympäristötekijöiden ja vallitsevan asenneilmapiirin takia juuri maatiaisten ongelmia ja maatiaisia ne löytölöihinkin päätyvät "vapaan sikiämisen" hedelmätkin ovat. Rotukissat ovat "näissä piireissä" harvinaisia ja oman kokemukseni mukaan ne rotukissat jotka löytölöihin päätyvät, ovat pääasiassa huostaanotettuja sosiaalitapauksia ja aivan takuulla myös yksittäistapauksia. Ympäristötekijöiden ja yleisen kissanpitokulttuurin merkitystä maatiaiskissan hyvinvointiin ja terveydentilaan ei tulisi missään nimessä jättää huomiotta!

Maatiaiskissan terveystilannetta ei saa vähätellä. Vaatii suuren kurssinmuutoksen, jotta maatiaiskissa säilyisi oikeasti elinvoimaisena ja monipuolisena "rotuna" jatkossakin. Ja yksi ratkaisu tähän kaikkeen olisi se, että ihminen alkaisi valvomaan ja järjestämään maatiaiskissojen pennutusta nykyistä tarkemmin ja tiukemmin ja valitsisi kissalleen mahdollisimman erisukuisen (esim. eri paikkakunnalta olevan) kumppanin. Tämä on vähintä mitä ihminen voi maatiaiskissan eteen tehdä ja kyseessä onkin ennenkaikkea eläinsuojelullinen asia.

///

Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus - Minna Haataja
Spondyloosi ja synnynnäiset nikamien epämuodostumat suomalaisilla rotukissoilla - Satu Marttila

 

kuvat Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Sosiaalisessa mediassa on käyty paljon keskustelua kissan oikeaoppisesta ruokinnasta ja tässä asiayhteydessä marketeista saatavat kissanruuat on teilattu saman tien kissalle täysin sopimattomaksi ravinnoksi ja markettiruokaa kissoille syöttävät suoranaisiksi eläinrääkkääjiksi. Meillä kissat syövät ns. sekaravintoa, eli raakoja lihoja ja teollista sekaisin ja valtaosa kissojemme syömästä teollisesta ruuasta ostetaan marketeista. Ai miksi haluan syöttää kissoilleni tarkoituksella sellaista p*skaa, enkä halua panostaa kissojeni hyvinvointiin syöttämällä sille ”kunnon ruokaa”?

Noh, tässäpä perustelut poikineen

  1. Syötän kissoille ainoastaan marketista saatavia viljattomia (ja kasviksettomia) märkäruokia. Kuivanappulaa kissamme eivät syö pääasiallisena ravintona käytännössä ollenkaan, vaan ne toimittavat meidän ruokavaliossamme lähinnä makupalan ja aktivointipallon täytteiden virkaa.
     
  2. Kissamme syövät teollisen ruuan lisäksi myös melko paljon ja kattavasti raakaa lihaa, eli en syötä niille pelkkää ”markettimuonaa”. Sen sijaan että tuomitsee kaikki markettimuonan syöttäjät automaattisesti kissansa taattua sairastumista edesauttaviksi eläinrääkkääjiksi, kannattaisikin kysyä, että syöttääkö henkilö kissoilleen mitään muuta sen markettiruuan lisäksi. Se kun vaikuttaa olennaisesti kokonaisuuteen ja ruuan tasapainoisuuteen.

Keskustelun yhteydessä minulta on kyselty mitä viljattomia ja kasviksettomia ruokia marketeista muka kissoille löytyy, joten päätin laatia tähän jonkinlaisen listan niistä ruuista, jotka itse olen bongannut ja netin avulla listaa vielä jälkikäteen täydentänyt. Mikäli olet aikeissa shoppailla omalle kissallesi marketista näitä ruokia, niin tutkithan vielä itse paikan päällä pakkauksen tuoteselosteen mahdollisten sisältömuutosten ja allekirjoittaneen mahdollisesti tekemien inhimillisten virheiden varalta.

Olen tähän yhteyteen listannut myös muita, omaan arvomaailmaani liittyviä tekijöitä ja huomioita näistä kissanruuista ja toivon että niistäkin on hyötyä ehkä jollekulle toisellekin. Olen myös lisännyt ruokamerkin ja -laadun yhteyteen maininnan, mikäli kyseessä on täydennysravinto. Muuten kyseessä on täysravinnot, eli ruuat joihin on lisätty kaikki kissan tarvitsemat vitamiinit. Koska yritän itse kiinnittää ruuan alkuperään huomiota, listasin tähän myös ruokien alkuperä- ja valmistusmaat kaikissa niissä tapauksissa, joissa ne olivat saatavilla. Joikaisen tässä listatun ruuan kohdalla on myös linkki suoraan valmistajan tai jälleenmyyjän sivuille, joten jokainen voi itse tehdä omat päätelmänsä ruuan ja raaka-aineiden laadusta ja siitä, haluaako niitä omalle kissalleen syöttää.

Almo Nature
  • Almo Nature -ruokaa (täydennysravinto) on saatavilla hyvinvarustetuista tavarataloista, esim. Citymarketit. Ainakin osa näistä sisältää riisiä 1-3%, mutta otin ne mukaan tähän listaan, koska niissä käytetty liha on laadukasta ja 1% riisipitoisuus takaa kissalle tarpeellisen ja riittävän kuidunsaannin. Almo Naturelle plussaa myös siitä, että käyttävät ruuissaan eettisesti kestäviä ja osittain luonnonmukaisesti viljeltyjä raaka-aineita ja ottavat ympäristön huomioon.
Best-in
  • Best-In kotoisa, kissan kanapata (sisältää persiljaa, jonka sanotaan olevan luonnollinen vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde. Valmistus- ja alkuperämaa: Suomi on minulle ehdoton plussa!)
Coshida
  • Coshida on Lidlin oma merkki, sisältää sokeria! (Linkki Saksan Lidlin sivuille, suomenkielistä tietoa en heidän sivuiltaan löytänyt)
Latz
Mjau
Pirkka
PRIMACAT
Rainbow
Sheba

Näiden lisäksi kannattaa vilkaista rohkeasti myös monista marketeista löytyviin eläinruokien pakastekaappeihin ja -altaisiin. Monista kaupoista löytyy kattavasti kissoillekin sopivia raakapakasteita ja monista marketeista löytyy myös rajattu valikoima Mush-raakapakasteita, eli tismalleen samaa tavaraa mitä eläinkauppojenkin pakastealtaista. Eläinkaupoista löytyy toki usein laajempi valikoima raakapakasteita ja meidän huusholliin ostetaan niitä myös eläinkaupoista.

Tämän lisäksi meidän kissamme syövät myös ihan ihmisille tarkoitettuja lihoja, sillä eläimille tarkoitetuista lihoista on vaikea löytää kissan suuhun sopivia lihapaloja, joissa olisi sopivasti haastetta kissan hampaille ja leuoille, mutta eivät olisi liian isoja tai kovia paloja purtavaksi. Kaikki pelkästään kissoille suunnatut raakapakasteet taas tuntuvat olevan lähinnä pehmeää jauhelihaa, eikä niissäkään ole kissojen leuoille tarpeeksi haastetta.

Eniten minua näissä markettiruuissa ja niiden tarjonnassa harmittaa tonnikalan runsas tarjonta ja se, että ainoa löytämäni MSC-sertifioitua tonnikalaa sisältävä kissanruoka sisältää viljaa ja kasviksia, enkä siksi halua sitä omille kissoilleni syöttää. :( Samaan dilemmaan törmäsin aikoinaan Whiskas-annospussien kohdalla, kun luomuraaka-aineista valmistettu annospussi sisälsi kasviksia ja ei-luomu taas ei sisältänyt. Olisin mielelläni halunnut ostaa kissoilleni luomua, mutta en halunnut tehdä sitä niiden ruokavalion kustannuksella. Sheballe kuitenkin ehdoton plussa siitä, että heidän viljattomat ja kasviksettomat lohiruokansa ovat niin ikään MSC-sertifioituja. Marketeissa myytävissä teollisissa ruuissa käytetyn lihan ja eläinperäisten tuotteiden laadusta voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta itse en omien kissojeni kohdalla koe sitä ongelmaksi, koska ne eivät elä pelkällä teollisella ruualla.

Pelkkä eläinkaupasta ostaminen ei takaa ruuan hyvää laatua, eikä siihenkään kannata sokeasti luottaa. Toki monessa eläinkaupasta saatavassa ruokamerkissä liha on laadultaan sellaista että sitä voisi ihminenkin syödä, mutta harmittavan moneen ruokamerkkiin on siitäkin huolimatta lisätty jotain sellaista, mitä kissa ei todellisuudessa tarvitse. Eli silmä tarkkana saa olla siellä eläinkaupassakin, ettei maksa itseään kipeäksi turhaan.

Kannattaa myös huomioida, että monet lihapitoisuudeltaan sataprosenttiset teolliset ruuat ovat täydennysravintoa, joihin ei siis ole lisätty kissalle tarpeellisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Mikäli syötät siis kissallesi pelkästään täydennysravinnoksi luokiteltavia säilykkeitä, tulee kissan vitamiinien ja kivennäisaineiden saamisesta huolehtia erikseen.

En ole eläinkaupan teollisia ruokia vastaan ja ostan kyllä kissoillemme aina aika-ajoin eläinkaupastakin jotain herkkuruokaa. En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä markettiruokien ehdotonta teilausta, etenkään silloin, jos niitä syötetään osana monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Jos minulla on vaihtoehtona ostaa kissoilleni säilykepurkissa olevaa täydennysrehua tai tuoretta ja raakaa lihaa, niin ei varmaankaan ole vaikeaa arvata, kumpaa mieluummin ostan.

Näihin seikkoihin siis perustan päätökset, jotka olen kissojeni ruokavalion suhteen tehnyt. Tämän lisäksi haluaisin joskus ostaa kissoillemme kokeeksi pakastettuja jyrsijöitä, mutta se edellyttäisi jonkun kotimaisen ruokajyrsijäkasvattajan löytämistä ja eläinten ostamista suoraan häneltä. Ruokajyrsijät kun minun käsitykseni mukaan tulevat eläinkauppoihin keskieurooppalaisista ”tukuista”, joissa niitä kasvatetaan kyseenalaisissa olosuhteissa. Jos siis vain suinkin voin asiaan vaikuttaa, niin haluan että eläinteni ruuaksi päätyvät eläimet ovat asiallisesti pidettyjä, kasvatettuja ja lopetettuja.

Mitä sinun lemmikkisi syövät?
 

EDIT 24.2.2015:

Listaa päivitetty. Pari uutta ruokaa lisätty ja yksi poistettu muuttuneen tuotesisällön vuoksi. Lista laitettu samalla myös aakkosjärjestykseen.

Jos löydätte marketeista viljattomia ja kasviksettomia ruokia joita tältä listalta ei löydy, niin infoattehan minua esim. kommentoimalla tätä postausta, niin lisäilen ne tähän listaan. Mikäli huomaatte listassani virheitä tai ruokia jotka sinne eivät kuulu, toivon niinikään yhteydenottoa. :)

Pages