Ladataan...
Kaunis utopia?

No niin, tämä postausidea on muhinut pääkopassani jo hyvän tovin ja nyt löysin vihdoin tarpeeksi aikaa ja voimaa tarttua tuumasta toimeen. Muutimme siis tosiaan viime vuodenvaihteessa ja nyt olemmekin koko kevään ja kesän laittaneet pihaamme uuteen uskoon. Nämä pohdinnat tulevat osaltaan ehkä hieman myöhässä, käydäänhän kohta jo elokuuta. Toivon kuitenkin herättäväni ihmisissä joitain ajatuksia, vaikka sitten jo ensi kesän puutarhahommia ajatellen.

Olemme nyt siis tehneet pihastamme pikkuhiljaa omannäköistämme keidasta ja mielestämme pihan viihtyvyyteen kuuluvat olennaisilta osin myös kukat, niin yksivuotiset kesäkukat kuin monivuotiset perennatkin. Meillä perennaostoksille lähtiessä oli kasveille yksi ainoa kriteeri: ne eivät saisi olla myrkyllisiä kissoille, joiden kanssa ahkerasti pihalla valjastelemme. Tämä olikin osasyy, miksi edellisen asukkaan istuttamat ja sinänsä kauniit tulppaanit saivat lähteä. Juju-kissamme kun oli turhan kiinnostunut niiden lehtien nakertelemisesta, emmekä halunneet ottaa tulppaaneiden myrkyllisyyteen ja kissan hyvinvointiin liittyviä riskejä.

Joten ei kun kukkakauppaan, Google auki ja kissoille myrkyllisten kasvien listaa etsimään. Yhtenäisen ja kaikenkattavan, kissoille myrkyllisten kasvien listan löytäminen osoittautuikin oletettua vaikeammaksi tehtäväksi, sillä listoja oli monia ja niiden sisältö poikkesi paikoin aika tavalla toisistaan. Itse päädyin kukkakaupassa paikan päällä tehdyn googlailun perusteella käyttämään useampaakin listaa ja niiden välillä sumplimalla saatiin ostoskärryyn koostettua meitä ihmisiäkin miellyttävä ja kissaystävällinen perennasetti.

 

Oman perennapenkkini koostamisessa käytin apuna seuraavia listoja kissoille myrkyllisistä kasveista:

Avatv.fi - Myrkylliset kasvit lemmikeille - varo näitä!

Perniön seudun eläinsuojeluyhdistys ry - Myrkylliset kasvit

Ilkka.fi - Asuntomessut 2016: Lemmikille myrkylliset kasvit

KissaWiki - UKK Kissalle myrkyllisiä kasveja

 

Allekirjoittanut olisi kyllä tykännyt esimerkiksi kuunliljoista, mutta niiden ollessa muiden liljakasvien tavoin myrkyllisiä kissoille, päädyimme sensijaan ostamaan isolehtistä ja itsessään näyttävää herttavuorenkilpeä.

Meidän puutarhamme tosin on vielä uusi ja hieman alkutekijöissään, joten mitään näyttäviä kukkakuvia ei meidän kukkapenkeistämme vielä tässä vaiheessa saa. Siksipä ajattelinkin hieman listata ja kuvailla sanoin meidän kissaystävällistä puutarhaamme, muutamalla kuvalla toki höystettynä.

 

Monivuotiset pensaat ja köynnökset

Villiviini
Säleikkövilliviini kasvoi piha-aitojemme köynnössäleikköjä pitkin jo meidän muuttaessamme ja päätimme antaa niiden kasvaa. Joissain lähteissä on villiviinikin kuulemma ilmoitettu kissoille myrkylliseksi, mutta koska itse en etsimälläkään löytänyt mitään viittausta tähän, olemme päättäneet antaa niiden olla.

Syreeni
Syreeni istutettiin meidän pihan päätyyn näköesteeksi, jollaiseksi siitä tosin ei vielä tänäkesänä taida olla, mutta josko sitten vuoden päästä. :D

Orapihlaja
Osa pihastamme on aidattu orapihlajalla ja sen ollaan annettu kasvaa.

 

Monivuotiset kukkivat kasvit

 

Tarha-alpi
Yksi ehdottomista perennasuosikeistani! Kasvattaa erittäin kauniita ja piristävänvärisiä keltaisia kukkia, leviää todella tehokkaasti kattamaan isommankin pinta-alan ja mikä tärkeintä, pysyy hengissä ja kukoistaa tällaisista allekirjoittaneen kaltaisista hieman surkeammistakin viherpeukaloista huolimatta!

Malva
Malva kasvattaa kauniita violetteja kukkia, mutta on jostain syystä meidän pihallamme jäänyt ainakin toistaiseksi hieman kitukasvuiseksi. Jäämme nyt mielenkiinnolla seuraamaan, miten se kestää talven ja jaksaako kukkia ensi kesänä. Viihtyy varjossa tai puoliauringossa.
 

Saniainen
Kaikessa perinteisyydessään kaunis vihreä perenna. Ostimme tätä yhden taimen ja jäämme innolla seuraamaan miten se alkaa viihtyä. Nauttii auringosta.

Herttavuorenkilpi
Kissaystävällinen vaihtoehto isolehtisistä kasveista pitäville. Valitsimme tämän kissaystävälliseksi vaihtoehdoksi kuunliljoille. 

Isokaunosilmä
Isokaunosilmä tekee kaunista keltaista kukkaa. Meillä tosin vielä hieman heikolla menestyksellä.

Päivänkakkara
Ihana, kaunis, perinteinen päivänkakkara! Tarha-alpin lisäksi yksi ehdottomista suosikeistani, joskaan emme vielä tänä kesänä ole saaneet nauttia täydellisestä päivänkakkaroiden kukkaloistosta. 

Syysleimu
Syysleimu kukkii nimensä mukaisesti syksyllä ja tekee sen täyteläisenvärisin ja isoin kukin! Halusimme valita puutarhaamme perennoja, jotka kukkisivat tasaisesti alkukesästä syksyyn ja syysleimu valikoitui mukaan edustamaan myöhäisempää kukkijaa.

Loistopeurankello
Nimensä mukainen kellokasvi, jonka kukintaa odotan suurella innolla.
 

Hyötykasvit:

 

Viinimarja
Viinimarjaa pihaltamme löytyy useampi pensas, sekä punaista, että mustaa. Viinimarjat ovat oikein kunnon vitamiinipommeja ja maltan tuskin odottaa sadon kypsymistä!

Karviainen
Karviaista pihaltamme löytyy niinikään yhden pensaan verran ja karviaismarjat ovatkin parhaita suoraan pensaasta syötynä. :)


Mansikka
Marjapensaidemme juurelle on edellisen asukkaan toimesta istutettu mansikkaa, jonka lajikkeesta en ole varma. Tämänkesäisen sadon runsaus on kuitenkin ylittänyt kirkkaasti kaikki odotukset ja sain eilen kaksi ensimmäistä rasiaa pakkaseenkin.


Salaatti
Salaattia meillä kasvaa paria eri sorttia, jääsalaattia, sekä punaista ja vihreää lehtisalaattia. Salaatin kasvattamisen ongelmana on, että lopputuloksesta meinaa väkisinkin tulla kitkerän makuista. Ilmeisesti pitäisi vaan muistaa huolehtia salaattien riittävästä kastelusta nykyistä huolellisemmin.

Herne
Ostimme ruokakaupan yrttihyllystä herneenversoa ja istutimme sen maahan. Muutaman pienen palon herne on sittemmin jaksanut pukata, mutta niiden litteydestä päätellen varsinaisia herneitä ei vielä tänäkesänä ole luvassa. Ensi kesän hernesatoa odotellessa. :)

Ruohosipuli
Helppo, monivuotinen kasvi, yksi ehdoton hyötykasvisuosikkini. Rakastan lisätä ruohosipulia salaatteihin ja leivän päälle. Välillä sitä käyvät kissatkin nakertelemassa.

Vehnänoras
Maahan istutetusta vehnänoraasta tulikin sitten ajan saatossa vehnää, mutta koska olen aivan täysin amatööri, en oikein tiedä mitä tuolle vehnälle tai sen siemenille pitäisi tehdä. :D 

Omenapuu
Hankimme pihallemme Pirja-lajikkeisen hillittykasvuisen omenapuun, jolta satoa lienee luvassa aikaisintaan ensi syksynä. Tähän mennessä taimi onkin toiminut lähinnä kissan kynsien terotuspuuna, jota on kyllä ollut pakko rajoittaa ihmisten toimesta. :D

Raparperi
Raparperi on meidän penkissämme ainoa kissoille haitallinen kasvi, jonka olemme kyllä valmiita poistamaan, mikäli kissamme osoittavat sen lehtiä kohtaan liikaa kiinnostusta.

Kasvihuoneessa meillä kasvaa lisäksi tomaatti, basilika, chili ja paprika

Yksivuotiset kesäkukat

Verenpisara
Verenpisaran on mainittu olevan myrkyllinen kissoille, joten hankimme sellaisen pihamme ulkopuolelle, etuoven eteen, josta kissat eivät pääse sitä nakertelemaan. Päädyimme kuitenkin hankkimaan verenpisaran tälle nimenomaiselle paikalle, sillä täysin varjossa viihtyvien kasvien valikoima on hyvin rajallinen.


Samettikukka
Meidän yksivuotisten kesäkukkien kestosuosikki, jota on löytynyt pihaltamme niin kauan kuin meillä jonkin sortin piha on ollut. Tämän kukan myrkyllisyydestä kissalle on olemassa hyvinkin ristiriitaista tietoa, enkä itse löytänyt yhtään yksiselitteistä lähdettä sen puolesta, että kukka olisi myrkyllinen. Olemme siis täten uskaltaneet näitä pihallamme pitää. :)

Auringonkukka
Saimme lahjaksi auringonkukansiemeniä, jotka olivat peräisin lahjanantajan itse kasvattamasta kukasta. Mikäli istuttamamme auringonkukat ehtivät kukkia tämän kesän aikana, aiomme jatkaa perinnettä ja ottaa niistäkin siemenet talteen. :) 

Tässäpä meidän suht kissaystävällisen puutarhamme koostumus. Olisi kiva nähdä ja kuulla, millaisia puutarhoja teillä muilla, mahdollisesti kissallisilla viherpeukaloilla on ja miten olette ratkaisseet kasvivalinnat omien mieltymystenne ja kissojen välillä? :) Pahoittelen luokattoman huonoja kuvia, mutta tosiaan, mulla oli käytössä ainoastaan puhelimen kamera. Lisäksi meidän perennapenkkimme tosiaan on vielä hyvin alkutekijöissään, ehkä vuoden päästä saan siitä otettua jo astetta houkuttelevampia kuvia.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Muutimme tosiaan viime talvena uuteen kotiin ja uuden ulkotarhan rakentaminen kissoille tuli ajankohtaiseksi. Melko nopeasti päädyimme siihen, että verkottaisimme takapihamme noin kymmenneliöisen terassin kissoille ulkotarhaksi, sillä näin voisimme tuulettaa kesällä pitämällä takapihan ovea auki, ilman pelkoa siitä että kissat karkailevat.

Terassin verkotus oli kuitenkin reilusti helpommin sanottu kuin tehty, sillä sen ylle levittyvä rullattava markiisi ja verrattain lyhyt kattolippa asettivat lisähaastetta suunnittelutyölle. Miten verkottaa terassi kissanpitävästi ilman, että markiisin käyttö rajoittuu? Mielessä siintävä talvi herätti myös huolenaihetta, sillä talven ajaksi ylös rullattava markiisi jättäisi verkkokaton täysin lumen armoille, jollaista se ei tulisi missään nimessä kestämään. Kissojen ulkoilumahdollisuuden rajaaminen ainoastaan kesäkuukausille ei tullut kysymykseenkään, joten tilanne piti saada ratkaistua jollain muulla konstilla.

Tässä vaiheessa en voi kuin kiitellä tuon mieheni olemassaoloa, jolle minkäänlainen suunnittelutyön haaste ei ole este, vaan korkeintaan hidaste. Muutto talvea vasten antoi myös hyvin aikaa suunnittelulle, sillä tarhan rakentamista ei tullut kyseeseenkään aloittaa talvella tai edes alkukeväästä.

Niinpä 90 metriä puurimaa, 25 metrin rulla katiskasuojaverkkoa, 2,5 litraa Tikkurilan valkoista ulkomaalia, 6 kk sisäkissan elämää, 16 saranaa, kymmeniä kulmarautoja, lukuisia ruuveja, satoja niittejä, lukematon määrä ennakkosuunnittelua ja 30 täyttä työtuntia myöhemmin:

Saanen esitellä, Kissakiska!

Avainasemassa talvea silmälläpitäen ovat tarhan markiisipäädyn saranakiinnitykset, joiden avulla päätyseinä saadaan vedettyä suoraksi terassin lattiaa vasten. Tällöin terassin pinta-alasta on käytössä noin puolet, mikä riittänee täyttämään kissojen talvisen ulkoiluntarpeen. Me ihmisetkin tuoleinemme mahdumme tilaan kätevästi vilvottelemaan saunomisen yhteydessä. :)

Tästä "hienosta" kuvasta näkee idean. :)

 

Kokonaisuuteen kuuluu melko mielenkiintoisen muotoisia elementtejä...

 

Markiisilla...

 

... ja ilman

 

Kissakiska tuo ihmistenkin mielestä mukavaa yksityisyyttä terassille. :)
 

Edellisen pikkupihamme pieni kissojen ulkoilukoppero jäi ilahduttamaan uuden asukkaan kissoja. Vanhan ulkotarhan projektista voit lukea lisää täältä.

Kuvat allekirjoittanut ja Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Minun piti kirjoittaa seuraava blogipostaus uudesta kissatarhasta ja sen rakennusprojektista. Eteen tuli kuitenkin ajankohtainen aihe, jota en voinut jättää käsittelemättä. Palaan siis kissatarhaprojektiin myöhemmin ja kirjoitan tässä vaiheessa toksoplasmoosista, eli Toxoplasma gondii -alkueläimen aiheuttamasta infektiosta ja siihen liittyvästä viimeaikaisesta uutisoinnista.

Miksi meistä tehdään syyttä suotta syntipukkeja?

Iltalehden taannoin julkaisema "Kissa saattaa altistaa omistajansa skitsofrenialle" -uutinen ei vielä aiheuttanut minussa muuta kuin huvittuneisuutta, mutta tänään Helsingin Sanomissa ilmestynyt tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäen kolumni "Kissojen levittämä toksoplasmoosi on luultua tappavampi -- miksi sitä ei silti oteta vakavasti?" sai vereni kiehumaan siinä määrin, että en vain voinut jättää asiaa sikseen.

En ehkä maallikkona ole pätevä kyseenalaistamaan tieto- ja tieteiskirjailijan sanomisia, mutta sen verran minulla kuitenkin on lähdekriittistä tiedonhankintakykyä, että voinen todeta Isomäen menneen toksoplasmoosi-kirjoituksessaan metsään jo otsikosta lähtien. Kissa kun ei todellakaan ole ainoa väylä saada toksoplasmatartunta, vaan sen voi saada myös raa'asta lihasta tai maaperästä. Yleisimmin toksoplasma-tartunta saadaankin - ei kissalta - vaan nauttimalla toksoplasman kystia sisältävää ja huonosti kypsennettyä lihaa.

 

tässä Muutama napakka pointti koskien kissoja ja toksoplasman tarttumista ihmiseen niiden kautta
  • Toksoplasmaa tartuttava kissa on useimmiten pentu
     
  • Toksoplasmatartunnan saaneen kissan ulosteeseen erittyy tartuttavia kystia vain muutaman viikon ajan
     
  • Vain noin 1/100 kissasta tartuttaa
     
  • Toksoplasma ei tartu tuoreesta ulosteesta, vaan toksoplasma muuttuu tarttuvaksi vasta yli vuorokauden vanhassa ulosteessa

 

Toksoplasmoosi on noussut kauhun aiheeksi lähinnä raskaana olevia naisia koskevassa keskustelussa. Huoli onkin aiheellinen, mikäli nainen saa toksoplasmatartunnan raskauden aikana tai paria viikkoa ennen raskautta, jolloin alkueläin voi siirtyä istukan kautta sikiöön. Reilusti ennen raskautta sairastettu toksoplasmoosi ei vaikuta sikiöön, eikä lisää keskenmenon riskiä.

Toksoplasmatartunnan ennaltaehkäisyyn tähtääviä toimenpiteitä suositellaankin siis ainoastaan raskaana oleville naisille ja kissojen osalta niitä ovat  hiekkalaatikon tyhjentäminen päivittäin käsineet kädessä ja laatikon peseminen kuumalla vedellä. Kissan eristämistä raskaana olevasta ei nähdä tarpeellisena, sillä vain harva kissa tartuttaa toksoplasmaa. Pentukissan hankkimista raskauden aikana kannattaa kuitenkin välttää.

Tämän lisäksi raskauden aikana suositellaan puutarhatyöt tehtäväksi suojakäsineet kädessä, vihannesten ja hedelmien pesemistä tai kuorimista, raa'an lihan ja munien sekä pastöroimattoman maidon nauttimisesta pidättäytymistä. Asianmukaista ja riittävää käsihygieniaa unohtamatta.

Toksoplasmoosi on vakava zoonoosi, enkä vähättele sitä tai kyseenalaista sen olemassaoloa. On vain erittäin vaikea ymmärtää, miksi aiheesta käytävä julkinen keskustelu käydään kissan roolia liioittelemalla, enkä löydäkään muuta syytä kuin sensaationhakuisuuden ja suoranaisen kissavihan ja -pelon tarkoitushakuisen lietsomisen. Isomäen kolumnin kaltainen paniikinlietsonta, kissojen demonisointi ja niiden roolin korostaminen toksoplasma-asiassa on täysin turhaa ja perusteetonta. Viimeaikaisen uutisoinnin antama käsitys kissan roolista toksoplasman tartuttajana on kumottavissa erittäin nopealla googlauksella ja mikäli minä maallikkona kykenen tämänkaltaiseen tiedonhankintaan, niin toivoisin että toimittajat ja kolumnistitkin tekisivät taustatyönsä huolellisesti ennen kuin julkaisevat mielipiteitään faktoina.

Sen lisäksi, että tällainen harhaanjohtava kohkaaminen on omiaan lietsomaan kissavihaa, se myös vie huomion pois niistä muista tekijöistä, joiden kautta toksoplasmatartunnan todennäköisimmin saa. Se, että raskaana olevat ja kaikki muutkin alkavat hysteerisesti pelätä ja vältellä kissoja kun ei ehkäise toksoplasmatartunnan saamista muualta, esimerkiksi ruuasta.

Skitsofrenia saattaa vaania kissanomistajia, mutta aivan yhtälailla se vaanii kulinaristejakin. Oli kyseessä sitten kissa tai ruoka, on ihmisen omalla ennaltaehkäisevällä toiminnalla suuri merkitys toksoplasmatartunnan estämisessä. Toksoplasmasta käytävä keskustelu on tärkeää, mutta toivoisin sitä jatkossa käytävän ilman tarkoituksellista sensaatiohakuisuutta ja puhtailla faktoilla, ilman, että kenenkään henkilökohtaisia kissa-antipatioita vedetään mukaan, verhoamalla ne tieteeksi.

 

///

 

EDIT: Täsmennän lausuntoani hieman. Kyllä, olen tietoinen että kissa on ainoa eläin, jonka elimistössä toksoplasma lisääntyy ja että huonosti kypsennetystä tai puhdistetusta ruuastakin löytyvä koteloitunut toksoplasma on peräisin kissasta.

Tämä seikka ei kuitenkaan sulje pois minun pointtiani, joka on se, että kissan esittäminen ainoana väylänä josta toksoplasmatartunnan voi saada, on harhaanjohtava ja saa ihmiset pahimmillaan luopumaan omista kissoistaan toksoplasmatartunnan pelossa samalla, kun he jatkavat tietämättöminä ja hyvillä mielin huoletonta suhtautumistaan muihin potentiaalisiin ja välillisiin toksoplasmatartunnan lähteisiin.

Se oma kissa kun on hyvin epätodennäköinen toksoplasman tartuttaja, vaikka raakaan lihaan koteloitunut toksoplasma olisikin jostain tuntemattomasta lajitoverista peräisin.

Tässä viimeaikaisessa toksoplasmaa koskevassa uutisoinnissa minua hiertää eniten se, että otsikot, kuten "Kissa altistaa omistajansa skitsofrenialle" antavat ymmärtää oman kissan olevan omistajalleen se pääasiallisin uhka, vaikka suurempi riski tartunnan saamiseen piilee välillisissä tartuntalähteissä, eli saastuneessa lihassa, kasviksissa ja maaperässä.

Isomäen tekstissä puolestaan eniten tökkäsi se, että siinä nämä välilliset tartuntamuodot oli käytännössä jätetty huomiotta, eli niihin oli korkeintaan viitattu sivulauseessa tavalla, joka ei asiasta tietämättömälle avaudu mitenkään päin. Tällainen teksti antaa lukijalle melko yksipuolisen kuvan ja kertoo mielestäni kirjoittajansa subjektiivisesta ja mahdollisesti asenteellisesta näkemyksestä.

Siinä olen kuitenkin samaa mieltä Isomäen kanssa, että kissojen omatoimiulkoilua tulisi rajoittaa ja siihen kytkeytyy toksoplasman leviämisen ehkäisyn lisäksi paljon kissaa itseään koskevia eläinsuojelullisia ja sen hyvinvointiin liittyviä seikkoja.

 

///

Lähteet:
 
http://www.hyvinkaa.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/omahoito1/tartuntataudit-rokotukset-matkailu/tartuntataudit/toksoplasmoosi/
http://www.animagi.fi/yritys/uutiset/kissako-terveysriski
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00619

 

Kuvat Ari K.

Pages