Ladataan...
Kaunis utopia?

Sanotaan nyt näin heti ensalkuun, että en todellakaan ole mikään mestari askartelemaan. Kaikenlaiset origamit ja ohjeiden mukaan väkertelyt saavat mun pään ihan pyörälle ja lopputulos on yleensä tasoa "ajatus on tärkein". Tällä motolla lähdin liikkeelle myös pari vuotta sitten, kun joulun alla tuli ajankohtaiseksi askarrella avomiehen siskonpojalle suklaakalenteri.

Kyseessä on siis maitoallerginen poika, jolle kaupan valmiista maitosuklaapainotteisesta kalenteritarjonnasta ei juurikaan ole iloa. Ajattelin sitten tehdä pojalle jouluksi kalenterin, johon tilaisin netistä erilaisia maidottomia suklaakonvehteja.  Ehkä minä olen koko blogosfäärin ainoa surkea askartelija, mutta siltä varalta että joku muukin tunnistaa ja tunnustaa itse sellainen olevansa, niin ohessa ohje tumpelon askartelijan takuuvarmasti onnistuvaan DIY-joulukalenteriin.

Kyseessä on askartelumaailman pyttipannu, sillä askartelumateriaaleiksi valikoitui sekalainen joukko tarvikkeita, jotka löytyivät jo valmiiksi kaapista. Joulukalenterin kasaamiseen tarvitset siis:

  • A3-kokoinen paksu pahvi, esimerkiksi piirustuslehtiön takakansi
  • Jouluista lahjapaperia
  • Kontaktimuovia
  • Erivärisiä askartelupapereita
  • Kaksipuolista teippiä
  • Jouluaiheisia tarroja
Työvaiheet:
  1. Aloitin päällystämällä pahvin joulupaperilla ja iskin paperin päälle vielä kontaktimuovia kauttaaltaan.
  2. Sitten taittelin erivärisistä papereista 24 pientä kirjekuorta niin, että yhdestä A4-kokoisesta arkista tuli noin neljä kirjekuorta.
  3. Kirjoitin jokaiseen kirjekuoreen numeron ja liimasin jouluaiheisen tarran.
  4. Sitten sujautin jokaiseen kirjekuoreen pienet suklaanamuset ja teippasin ne kaksipuolisella teipillä vierekkäin lahjapaperilla ja kontaktimuovilla päällystämälleni pahviarkille... avot!

Syy, miksi haluan jakaa tämän myös teidän kanssanne on se, että tarkoitushan oli, että tuota kalenteria käytettäisiin ehkä se yksi kerta ja sitten heitettäisiin roskiin. Noh, nyt alkaa jo tämän kalenterin kolmas kierros, pojan itsensä vaatimuksesta. Teippejä on vähän jouduttu tässä matkan varrella uusimaan, mutta muuten kai tuo ajaa edelleen asiansa. Minä kun olin ihan paniikissa tuota tehdessäni ja pelkäsin sen hajoavan käsiin, mutta siitä tulikin ihan vahingossa pojan kestosuosikki. Vaikka netti ja blogit pursuavatkin mitä hienompia itsetehtyjä joulukalentereita ja muita luomuksia, niin halusin laittaa silti esille tämän oman räpellykseni, sillä kuten sanotaan; ajatus on tärkein.

Kuva Ari K.

Ladataan...
Kaunis utopia?

Mun jouluvalmistelut on tässä:

Hamstrasin hirveät kasat korttiaskartelumateriaalia Tiimarin konkurssimyynnistä ja ehdin tehdä yhden (1) joulukortin. :D Kuvakin on taattua kännykamaa, eikä laatu päätä huimaa. Onneksi saa mennä aattona valmiiseen ruokapöytään. :D

Mitenkäs teidän jouluvalmistelut? Joko alkaa olla valmistelut tehtynä vai vieläkö on työsarkaa jäljellä? Stressaatko joulua, vai otatko rennon vaihteen hyvissäajoin?

Ladataan...
Kaunis utopia?

Olen kierrätysmateriaalien suuri ystävä. Minua kiehtookin jo aikansa jossain tarkoituksessa palvelleen materiaalin käyttö uudelleen, aivan jossain erilaisessa tarkoituksessa. Olen myös aivan täysi tahvo mitä tulee tekstiilikäsitöihin, joten käsityö- ja kierrätysmateriaalien käyttöintoni ilmentämiseen oli keksittävä jokin muu tapa kuin ompelu tai neulominen.

Tarpeeton muovi = jätettä?

Ensimmäiset HUUpöllöt tein vuonna 2008. Elettiin aikaa jolloin käsiini oli sattumalta jäänyt useampia muovisia jäsen- ja kanta-asiakaskortteja. Ne olivat lyhyen aikaa toimittuaan jääneet tarpeettomiksi, joutuessaan väistymään uusien tieltä. Siinä sitten pyörittelin muovilätysköitä käsissäni pohtien, mitä niillä nyt sitten oikein tekisi. Siitä se ajatus sitten lähti.

Niin syntyi HUUpöllöt, joiden valmistukseen olen käyttänyt materiaaleina mm. vanhoja ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomiksi jääneitä muovisia maksu- ja kanta-asiakaskortteja. Lisäksi käytän myös muuta kierrätysmuovia, kuten digiaikakauden myötä tarpeettomiksi jääneitä mappien muovisia välilehtiä. Niistä syntyy käsityönä ja itse kehittämälläni menetelmällä HUUpöllö-jääkaappimagneetit, rintaneulat sekä muut korut ja esineet.

Ensimmäiset tekemäni pöllöt olivat mustavalkoisia. Vuosien ja runsaan "tuotekehittelyn" jälkeen koen viimein löytäneeni oikean tekniikan ja sopivat välineet kestävien, ekologisten ja kauniiden korujen tekemiseen. Tuotekehittelyn lomassa myös HUUpöllöjen värivalikoima on kasvanut ja tällähetkellä uusien versioiden synnyssä vain mielikuvitus on rajana.

Mitä enemmän pöllöjä olen tehnyt, sitä vähemmän tekovaiheessa myös syntyy hävikkiä. Nyt tilanne on siis senkin osalta hyvä, että materiaalia menee tekovaiheessa roskiin melko vähän. Pyrin myös korujen tekoon tarvittavia lakkoja ja liimoja valitessani ottamaan huomioon ekologiset tekijät.

Teen jokaisen HUUpöllön käsityönä. Ainoastaan kuvat tulostetaan koneellisesti, kaikki muu syntyy pala kerrallaan allekirjoittaneen omin pikku kätösin leikkaamalla ja liimaamalla. Korutaustoina käytän askartelukaupasta saatavia nikkelittömiä koruneuloja ja magneetteja. 

Muovi kierrätysmateriaalina on noussut minulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkeimmäksi, sillä sitä menee roskiin niin älyttömät määrät. Itsestäni tuntuu oudolta ajatella että muoviset asiat toimittavat meille lähinnä kertakäyttöhyödykkeen roolia, vaikka sen maatuminen kestää satoja vuosia. Siksi pyrinkin pitämään silmäni auki ja pelastamaan roskamyllyltä muovia, jolle voisi vielä antaa uuden elämän.

Muita käsitöiden tekijöitä? Mitä teette? Miten? Mistä materiaaleista? Mistä käsityöinnostuksenne alkoi? :) 

KUVAT: Allekirjoittanut (joka pahoittelee ottamiensa kuvien huonoa laatua) sekä Jenni Kaurila/Studio Nevian (keskimmäinen kuva, vas. ja alin kuva, vas.)