Ladataan...
Kaunis utopia?

Koirani on rodultaan borderterrieri, joka on alkuperältään pienpetojen luolametsästykseen jalostettu rotu. Niitä käytetään edelleen jonkin verran tähän tarkoitukseen, Suomessa vähemmän, mutta käsittääkseni esimerkiksi Ruotsissa sitten taas enemmän. Tähän alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvät tarpeet ja vietit ovat omassa lälläriterrierissänikin selvästi läsnä, kuten melko voimakkaat riista- ja saalisvietit, tarve käyttää tassuja esim. kaivamiseen sekä tarve ryömiä pieniin ja ahtaisiin koloihin.

Luolametsästyskoirille järjestetään taipumuskokeita ns. keinoluolilla. Näissä kokeissa on tarkoitus valvotuissa olosuhteissa testata oikean ja elävän ketun avulla, miten koira reagoi riistaan. Koska meillä ei ole minkäänlaisia metsällemenoaikeita, en halua mennä turhaan koirani kanssa kokeisiin kiusaamaan kettuja. Se, että koiralla ehkä olisi hauskaa, ei riitä syyksi. Nämä kokeet itsessään eivät muutenkaan ole mikään harrastus, vaan niiden on vain ja ainoastaan tarkoitus antaa koiran omistajalle tietoa koiran soveltuvuudesta metsästyskäyttöön. Varsinainen asiaan liittyvä harrastaminen, eli metsästys tapahtuu normaaliin tapaan metsässä. Haluan kuitenkin tarjota koiralleni rodunomaista ja monipuolista tekemistä ja siihen tarkoitukseen Koira- ja kissakoulu Heiluvan hännän virkileluolasto tarjoaa oivan mahdollisuuden.

Kiinnostus virikeluolastoa kohtaan heräsi Helsingin seudun borderterriereiden Facebook-ryhmässä ja päätimmekin kesän kunniaksi lähteä porukalla testaamaan virikeluolaston antia. Paikalle saapui neljä borderterrieriä omistajineen, jokainen virikeluolaston ensikertalaisia. Paikan päällä meidät otti vastaan Heiluvan Hännän kouluttaja, joka kertoi meille mistä on kyse. Virikeluolasto on siis sisätiloissa oleva puinen tunneliverkosto, joka on täytetty erilaisilla hajuilla ja materiaaleilla, joita koira saa vapaasti tutkia. Lisäksi koira saa haisteltavakseen erilaisia riistan hajuja, kuten sorsan siipeä, supikoiran turkkia ja peuran sorkkaa.

Virikeluolastoon tutustuttaessa on aina talon puolesta mukana kouluttaja, joka ottaa vetovastuun. Tarkoitus on, että koira saa työskennellä virikeluolastossa itsenäisesti ja omilla ehdoillaan, omistajan istuessa paikallaan seuraamassa koiransa touhuamista. Mikäli koiraa pitää ohjata, sen tekee kouluttaja.

Omistaja astuu aktiivisena henkilönä kuvaan vasta sitten, jos koira sattuu nostamaan jalkaa ja merkkaamaan jonkin luolaston osan. Omistajan vastuulla on nimittäin huolehtia koiransa aiheuttamista sotkuista ja siivota ne salin reunustalta löytyvillä puhdistusaineilla ja rätillä. Tämä tilanne tosin vaikutti olevan ainakin meidän ensikertalaisillemme niin jännittävä, ettei jalan nostaminen tainnut käydä yhdelläkään uroksella edes mielen vieressä.

Jos virikeluolastossa on mukana seurue tai useampi koira, voivat ne mennä luolastoon yhtä aikaa, mikäli tulevat keskenään toimeen. Muuten luolastossa käydään yksi koira kerrallaan, muiden odottaessa vuoroaan portin takana. Odotustila oli kolmelle pienehkölle koiralle melko nafti, mutta odotus sujui oman koirani äänekkäästä kommunikointityylistä huolimatta todella hyvin, eivätkä koirat ahdistuneet tiiviistä tunnelmasta. Pienessä tilassa useamman vieraan koiran kanssa möllöttäminen olikin meille tervetullut treenitilanne.

Koska virikeluolastossa koiria voidaan kannustaa makupalojen avulla, pyydetään omistajaa kertomaan etukäteen lemmikkinsä mahdollisista ruoka-aineallergioista. Näin voidaan varmistaa, ettei luolastoon ole jäänyt allergisoivia makupaloja edellisen koiran jäljiltä. Itselläni on ruoka-aineallergikko eliminaatiodieettiläinen ja meidän allergiamme huomioitiinkin todella hienosti. Pääsimmekin tämän johdosta ensimmäisinä tutkimaan luolastoa.

Oli hauska huomata, miten eri koirayksilöt suhtautuivat eri tavalla virikeluolaston tarjoamiin ärsykkeisiin. Oma koirani (5-vuotias uros) tyytyi pääosin pintahaisteluun ja kävi muutaman kerran tunneleiden suulla pyörähtämässä. Tämä on kuulemma hyvin tyypillinen ensikertalaisen koiran tunnusteleva toimintatapa. Kun koirani sai oman vuoronsa lopuksi haisteltavakseen eri riistan hajuja, se oli niistä todella kiinnostunut ja haistelikin niitä ennakkoluulottomasti. Yhteisvuoromme aikana näimme myös borderterriereitä, jotka rynnistivät suorilta luolille, mutta suhtautuivat sitten varauksellisemmin riistanosien haisteluun. Eli yksilöitä kaikki, eikä niiden toimintatapoja tietyissä tilanteissa voi millään ennustaa.

Virikeluolasto on erittäin tervetullut lisä mahdollisuuksiin aktivoida omaa lemmikkiään. Tämän ensimmäisen käynnin myötä olemme saaneet vasta pintaraapaisun verran irti tästä aktivointimuodosta. Jotta eläin todella pääsisi vauhtiin, tulisi virikeluolalla varmasti käydä useamman kerran. Meiltä virikeluolastoon on julkisilla kulkuvälineillä lähes 1½ tunnin matka, mutta silti uskallan luvata, ettei tämä tule jäämään viimeiseksi kerraksemme virikeluolastossa! Sinne kun ovat myös kissat tervetulleita, joten pakkohan sinne on uudelleen mennä ja ottaa koko porukka mukaan!

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, minulla oli mukana ainoastaan puhelimen kamera, jolla yritin parhaani mukaan näpsiä kuvia niin, etten häiritse koiraa.

Ylin kuva: Ari K.