12 vuorokauden hiljaisuus & nössöistä asiaa

Tyypistä ei ole nyt kuulunut viime tapaamisen jälkeen mitään, eli 12 päivään. Ihan normaalia, en ole mitenkään yllättynyt, koska näin se aina menee sen kanssa. Olisi helppoa jos se ei laittaisi enää viestiä ollenkaan, mutta kun se laittaa kuitenkin. Sunnuntaihin mennessä siitä varmasti kuuluu. Suhtaudun tähän jokseenkin ambivalentisti, toisaalta olisi hyvä jos siitä ei kuuluisi mitään, niin sen voisi unohtaa kokonaan, mutta toisaalta taas jos siitä ei kuuluisi mitään niin ihmettelisin että miksei siitä kuulu.

Oma kiinnostukseni ottaa yhteyttä on kadonnut olemattomiin, lähinnä siksi että viimeksi se olin minä joka ehdotti tapaamista. Lisäksi töissä on kiireistä ja heinänuha on iskenyt aiempia vuosia rankemmin. Korvat lukossa nenä räkää valuen ei ole mitenkään erityisen hehkeä olo, ja allergialääkkeiden takia nukahtelen illalla jo kesken salattujen elämien.

Unohdetaan tämä tyyppi kuitenkin hetkeksi, olen onnistunut kehittämään lisää ihanaa draamaa tähän elämään.

Reilu kuukausi sitten huhtikuussa otin ystävieni kanssa osaa erääseen opiskelijatapahtumaan, jonka tarkoitus on kiertää haalarit jalassa Kallion kuppiloita halvan kaljan perässä. Sattuipa niin, että sivuaineen luennoilla tapaamani  opiskelukaveri (sanotaan tätä tyyppiä vaikka Ridgeksi, niin ei mene miehet sekaisin) oli myös samassa tapahtumassa. Törmäiltiin ja hengailtiin jatkobileissä, Ridge oli todella vahvassa humalassa jonka seurauksena sai avattua suunsa ja kerrottua, että on ollut ihastunut meitsiin jo syksystä asti. 

No, Ridge on pitkä ja komea, mutta ihan auttamaton nössö, juuri sellainen mies jota naiset käyttävät ovimattona. Eli ei kiitos. En kuitenkaan halunnut keskustella asiasta Ridgen ollessa todella humalassa, vaan sanoin että mennään joskus vaikka syömään ja keskustellaan asiasta. Tässä vaiheessa todetaan taas, että olen äärimmäisen lapsellinen,  sitoutumiskammoinen ja panikoin vastaavanlaisista tapahtumista normaalisti aivan äärettömän paljon, nyt oli muutama (okei, 8) siideriä tasoittamassa tilannetta. Seuraavana aamuna hakkasinkin päätä seinään ja ihmettelin että miksen vain paennut koko tilanteesta. Kyllähän mä jo tiesin että Ridge tykkää musta. Eli vaikka tiesin asianlaidan jo ennenkuin se edes kertoi siitä, miksi piti kuitenkin vielä viedä asiaa eteenpäin? En mä halua keskustella sen kanssa asiasta, saati sitten syödä samaan aikaan.

Ridgestä ei kuulunut kuitenkaan mitään melkein kuukauteen, kunnes tänään se kysyi facebookissa, että mistä oikein keskusteltiin silloin baarissa. Sillä oli kuulemma hatarat muistikuvat loppuillasta ja kyseli että voisinko hieman selventää tapahtumien kulkua ja keskustelujen aiheita. Öö, ai kuukausi tapahtuneen jälkeen??? Jos se ei muka muistaisi mitä on tapahtunut, niin olisi varmaan kysellyt jo aiemmin. Ja jos se ei muistaisi tapahtunutta, niin tuskin sitä kiinnostaisi enää kuukausi ko. tapahtuman jälkeen mitä siellä tapahtui. No, sitoutumiskammolapsellisuuspanikoin ja ilmoitin että pitää mennä kokoukseen, heippa.