Tilannekatsaus & treffit
Viikko nettideittailua takana ja oon saanut yhteensä 56 viestiä, joista 16 on yhdeltä ja samalta tyypiltä. Olen itse lähettänyt 19 viestiä, joista 16 yhdelle ja samalle tyypille. Suosikiksi on lisännyt yhteensä 10 tyyppiä. Profiiliani on arvostellut 13 tyyppiä ja keskiarvo on nyt 1,6/5 tähteä (lol). Lisäksi oon sopinut yhdet treffit tälle illalle.
Treffit, hehheh.
Oon huomannut muutoksia suhtautumisessani nettideittailuun. En ihan täysin pääse eroon siitä ajatuksesta, että nettideittailu on jollain tasolla säälittävää, mutta en enää ajattele, että deittipalstoilla kävisi vain sellaisia jotka ei saa baarista seuraa.
Oikeastaan nettideittailu ei varsinaisesti edes eroa siitä, että joku tyyppi pyytää esim. baarissa puhelinnumeron ja myöhemmin soittaa ja ehdottaa treffejä. Nettideittailun hyvänä puolena on se, että siitä toisesta saa vähän enemmän irti, kuin kaljanhuuruisen "moi, mä oon Risto ja oon tradenomi, mä haluun panna sua" -huudon korvaansa tanssilattialla. Enemmänkin deittipalstoilla tuntuu olevan ihmisiä jotka ei halua baarista seuraa.Ymmärrän kyllä, nimittäin jos kuvitellaan, että yhden baari-illan aikana mua lähestyy 10 miestä, joista hyvällä tuurilla yksi miellyttää (kerroinko jo, että oon nirso?), niin suurella todennäköisyydellä sekin osoittautuu illan mittaan (viimeistään taksijonossa) täydeksi luuseriksi kun skumppapöhnä alkaa hälvetä.
Huono puoli nettideittailussa on kuitenkin se, että kun toista ei ole vielä tavannut, niin voi pettyä jos kemiat ei natsaakaan. Baarissa pelkästään ihmisen olemuksesta tietää, haluaako sen kanssa joskus saman peiton alle vai ei. Jos fyysinen vetovoima puuttuu, niin ei auta vaikka levyhyllyjen sisältö olisi täysin identtinen ja tyyppi osaisi kirjoittaa viestejä kielioppisääntöjen mukaan.
Ja sitten on vielä se mielikuva, jonka jokainen luo omassa päässään toisesta. Mitä jos se eroaa täysin todellisuudesta?
Worst-case scenario olisi, että sen antama kuva on vuosia vanha, nykyään se onkin kaljuuntunut, lihonut 20kg ja kasvattanut ison parran. Lisäksi sillä olisi kimeä naisääni ja se päättäisi kaikki lauseensa sanomalla "Bazinga". Liian lyhyet lahkeet ja lähiölenkkarit, joku naisia halventava printtipaita ja hikiläiskät. Ja matoja hampaiden välissä.
Average-case scenario olisi, että se näyttää siltä kuin antamassaan kuvassa, treffit sujuu ihan hyvin, mutta kemiat ei vain natsaa.
Best-case scenario olisi, että saamani mielikuva on realistinen, ja tyyppi muutenkin mukava. Ja kemiat natsaa. Ja tietty se vois näyttää jopa paremmalta kuin kuvassa.
Mutta entä jos se ei tykkääkään musta? Apua!


Kommentit
Parin ensimmäisen nettitreffin jälkeen huomasin, että oli aivan turhaa jaaritella maat ja mannut. Hyvähän siinä on selittää mistä tykkää ja mistä ei, mutta persoonaan siinä on niin vaikeaa päästä kiinni.
Joskus treffit antoivat paremman kuvan ja toisaalta saattoi pettyä näihin "kaksi edellistä vuotta eivät olleet suopeita minulle" ilmestyksiin. Ja kyllä sillä ulkonäöllä vaan on merkitystä.
Siispä pyysin aina tyttöä treffeille, jos vaan hiemaankaan kiinnosti. Vuoden verran jaksoin kokeilla, kunnes totesin ettei siinä maailmassa löydy sellaisia tyyppejä joita haen.
Hui, jännää! Toivottavasti vastassa on (oli) joku mukava :)
Koko neittideittailumaailmassa on kyllä pelottavuutensa lisäksi hyviä puolia. Yksi ystäväni löysi elämänsä miehen netistä ja molemmilla olisi ollut vientiä livenäkin, mutta baariseikkailut eivät vain kiinnostaneet.
Saas nähdä, vaikka rohkaistuisin itsekin kokeilemaan, kunhan ehdin ensin elämään tätä sinkkuiluvaihetta tottumukseen asti.
Vieras Mies, Joo, ulkonäöllä on kyllä merkitystä, ei kai kukaan haluaisi olla sellaisen tyypin kanssa jota ei koe viehättäväksi millään tasolla.
Uunotar, kantsii kokeilla, se on ihan hauskaa!
Kommentoi