Juna, joka ei tiedä mihin rata vie

Olin tänään duunissa. Palvelen asiakkaita ja otan rahaa vastaan. 

Tapasin naisen, joka kertoi etsivänsä epätoivoisesti jotain vaatetta viikonlopun rientoihin. 

"En ole vuosiin käynyt missään, mutta ystävä patistaa. Jospa nyt kävisin", se sanoi ja käpälöi vaaterekkejä hermostuneesti hymyillen.

"Minä jäin eläkkeelle kolme vuotta sitten ja hoidin miestäni kotona. En ole oikein käynyt missään. Sitten minun mieheni kuoli, ja kävin vielä vähemmän missään", nainen jatkoi hajamielisesti samalla kun tarkasteli violettia neulepaitaa.

"Syöpään. Hän kuoli syöpään", nainen sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Vasta tässä kohtaa tajusin hänen puhuvan minulle. 

Olisin halunnut itkeä ihan pikkuisen.