Kesäkisulin tehtäväkirjasta

No mitä. 

Jengi kasailee blogeihinsa jumalattomia to do -listoja kesän suhteen. Pitää tehdä sitä ja olla noin, pikkasen keikauttaa äässiä ja sit tuosta ja sinne.

En tajua.

Koko helvetin elämä tuntuu olevan yhtä tehtäväkirjaa, josta aina merkataan kotiläksyt ja inistään sitten purkkaa tukassa, kun asiat eivät ihan menneet niin kuin piti, ja kumppareihin meni vettä. 

"SIIS OU MAI GAAD NIIQ VITTU NYT ON JO HEINÄCUU EIKÄ MIUL OO VIELÄKÄÄ RUSKETUSRAJOIIIII."

No mitä. 

Suosin spontaaniutta. Ja väkevää pessimismiä.

"Tulee kuitenki kylmä kesä. En mä mihinkään festareille mee. Oon vaan töissä. Joo. En tee mitään. Makaan naamallani ja itken sisäänpäin. Oon yksin. En mä aja pyörällä, sillä voi vaikka kaatua. Jooeikato puistokaljottelua, siinä tulee kusihätä ja sit saa kuitenki punkin perseeseen ja kaatuu nokkosiin..."

Koska sitten ei ainakaan pety. Eikä tarvitse stressata siitä, että on jäänyt jokin väkisinkuviteltu tavoite saavuttamatta ("Kai sullaki on syfilis joltai kesämiehelt?").

Mutta näinpä siinä kävi, että spontaanisti ja ilman to do -listoja meikämimmero sujahtaa Ilosaarirockiin. Duunariksi, mutta kuitenkin festarifiilinkiä imppailemaan. 

No mitä.