Ladataan...
khalas, yalla!

Täällä alkoi ramadan! Tai siis kaikkialla alkoi ramadan, mutta muslimimaassa ramadan näkyy, tuntuu ja kuuluu kaikkialla. Ramadan on siis muslimien pyhä kuukausi, muslimikalenterin yhdeksäs. Näkyvin ja tunnetuin osa ramadania on pyhä paasto, joka tarkoittaa sitä, että muslimit pidättäytyvät kaikesta ruuasta ja nesteistä auringon noususta auringon laskuun. Täällä se näkyy todella selkeästi. Melkein kaikki ruokakaupat ja ravintolat ovat kiinni valoisan aikaan ja aukeavat vasta auringon laskettua. Mun ei oleteta paastoavan, enkä sitä tee, mutta julkisella paikalla syöminen tai juominen on todella todella epäkohteliasta. En siis aio koskeakaan vesipullooni julkisilla paikoilla ramadanin aikana. Kuvittele itse olevasi juomatta tippakaan vettä tai syömättä mitään 35 asteen helteessä ja sun edessä joku typy juo lattea. Ei ok. 

Ramadan on kuitenkin muutakin, kuin pelkkää nälänsietokykyä. Ramadanin aikana tulee muslimin keskittyä olemaan mahdollisiman hyvä muille, auttaa apua tarvitsevia, tutkia suhdettaan jumalaan ja pidättäytyä synneistä. Auringon laskun jälkeen paasto rikotaan iftar-aterialla, jolloin koko perhe kokoontuu yhteen. Eilen klo 20 jälkeen Amman oli tyhjä kuin Helsinki juhannuksena, koska iftarin aika tuli. Pimeällä kaupunki herää eloon ja kaikkialla on kuunsirppi- ja tähtivaloja, vähän kuin kristityillä jouluvalot joulun aikaan. Telkkarista tulee parhaimmat ohjelmat ja joka ilta on kaupungilla tapahtumia. Ihmiset ovat lempeämpiä ja iloisempia, eikä töitä tehdä niin paljoa. Myös moskeijat ovat luonnollisesti paljon täydempiä ja rukoukset suoritetaan ahkerammin. Ramadan kestää 30 päivää, ja loppuu Eid al-Fitr tapahtumaan, joka on suuri perhejuhla. Vähän kuin meidän jouluaatto. Mulla on yksi suomalainen kaveri, joka on asunut koko ikänsä Jordaniassa. Toivon vähän, että mut kutsutaan eidiin Mariamin perheen luokse hehhee.

Ramadin aikana älä kysy paastoavalta muslimiystävältäsi onko nälkä, älä myöskään tuomitse tapaa, jolla hän paastoaa. Kaikki eivät tee koko ramadania, ja paastoa täysin. Osa esimerkiksi jättää alkoholin tai kahvin pois, tai paastoaa osan ramadanista. (Kukaan ei myöskään oleta, että vanhukset, lapset tai raskaana olevat paastoavat. Myös terveydellisistä syistä voi paaston jättää väliin.) Se, miten muslimiystäväsi toimii ramadin aikana ei oikeastaan ole kenenkään muun kuin hänen henkilökohtainen asiansa, eikä koskaan voi tietää onko paastoamattomuuden taustalla esimerkiksi terveydelliset syyt. Paastoavalle ystävälle voi toivottaa "Ramadan kareem!" eli hyvää ramadania ja ystävälle voi esimerkiksi tarjota heti vettä, kun aurinko laskee. Täällä kristityt tarjoavat kadulla ja autoteillä pieniä vesipulloja töistä kotii palaaville muslimeille, kun iftarin aika tulee. Se on musta todella kaunis ele. Mun ystäväistä täällä ehkä 60 prosenttia tekee koko paaston, loput eivät tai osittain. Osalla on esimerkiksi töiden takia aika mahdoton tilanne paaston suhteen: Mun voimistelijaystävillä on kisakausi ja lääkärin on aika mahdoton hoitaa 12 tunnin päivystysvuoroa juomatta.

Oon joka tapauksessa aika innoissani siitä, että olen täällä juuri ramadanin aikaan! Vaikka aluksi kestää varmaan tottua uuteen rytmiin ja tapoihin, on tämä kuitenkin todella todella ainutlaatuien kuukausi elää muslimimaassa. 

Kuvat ovat mun viikonlopun reissulta Wadi Rumiin. En pysty pysymään poissa haha. Sovittiin jo aavikolla asuvien ystävieni kanssa että mennään katsomaan kameliraveja (juuh) ramadanin jälkeen. Musta on muuten tullut aika haka tollasen Jeepin ajamisessa. Huomattavasti helpompaa kun ei ole liikennesääntöjä eikä haittaa jos ei pysy tiellä olleenkaan. Kätsyä!

Share

Ladataan...
khalas, yalla!

Keskustellaanko taas hetki Ammanin liikenneinfrastruktuurista? Ei hemmetti. 

Mä muutin siis viime viikolla. Muutin itäisestä kaupungista lähemmäs keskustaa. Ammanissa on kahdeksan liikenneympyrää, jotka määrittävät kaupungille selkärangan. Suunnistaminen kaupungissa tapahtuu näiden ympyröiden perusteella. 1st Circle on kaupungin ydinkeskusta ja kahdeksas kauimmaisin. Mä asuin ennen vielä noin 15 minuuttia autolla kahdeksannesta itään. Eli tosi kaukana. Nyt muutin viidennelle ja oon niin iloinen tästä! Olo on, kuin olisi muuttanut Helsingissä Mellunmäestä Kumpulaan. Mun vanha asuinalue oli vähän niin ja näin. Vaikka se oli ihanan lähellä yliopistoa, esim mun ikkunan alla olevalla kadulla oli joka yö joko bileet tai tappelu. Ja tunnetusti kummatkaan eivät olleet mitään hienovaraisen hiljaisia. 

Mun uusi asuinalue Sweifieh on ihana! Ensinnäkin alue on täynnä perheitä, eli tosi rauhallinen ja toiseksi täältä keskustaan liikkuminen on helpompaa. Myös suurin osa mun ystävistä asuu kuudennen ja viidennen ympyrän lähettyvillä, joten matkat illanviettoihin helpottuvat. 

 

Yhtä asiaa en kuitenkaan ajatellut. Vaikka mun yliopisto loppui tällä viikolla, mä käyn Ammyah-tunneilla (eli Jordanian/Palestiinan puhekielen) yliopiston vieressä. Eli joudun menemään joka aamu jollain liikkuvalla välineellä takaisin itään. En halua maksaa takseja joka päivä, joten päätin urheana opetella käyttämään busseja, koska yksi bussimatka maksaa matkasta riippuen 30-45 senttiä. Eheheheh. No aamulla 45 minuuttia siitä, kun olin lähtenyt kotoa olin edennyt kaksi kilometriä ja istuin jo toisessa bussissa. Bussit tosiaan lähtevät ihan mistä sattuu, eikä infoa löydy mistään. Kyselin joka toiselta ohikulkijalta miten pääsen yliopistolle ja kaikki olivat eri mieltä asiasta. Lopulta kuitenkin sain kyydin oikealle kadun kulmalle, josta pääsin ensimmäiseen bussiin. Jonka jälkeen vaihdoin vielä toiseen. Rahaa tässä säästyi mukavasti, mutta hermoja ei. 

 

Oon nyt lopulta selvittänyt, miten pääsen kaikkein yksinkertaisimmin bussilla tunneille: ensin kävelen kotoa 30 minuuttia, jonka jälkeen menen kahdella bussilla ja kävelen noin 15 minuuttia koululle. Juuh elikkäs. Kävelyteitähän täällä ei ole ja lämpöasteet ainakin tänään nousivat 31, joten perillä olin mukavan soijainen ja kärttyinen, valmiina olemaan hyvä oppilas.Nojuu. Toivottavasti tää tästä helpottaa. En periaattesta haluaisi luovuttaa ja maksaa 5 euroa joka päivä takseista.

Olen edelleen sitä mieltä, että muutto tähän asuntoon oli tosi hyvä päätös, mutta kysykää multa tätä uudestaan kuukauden päästä kun olen taistellut tieni joka päivä bussilla kurssille ja takaisin. Kuvista näkyy mun seesteinen ja rauhallinen kävelymiljöö matkalla kahdeksannelta liikenneympyrältä viidennelle. 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
khalas, yalla!

Sain vihdoin kuvia Wadi Rumin viikonlopusta! Nämä on ihania. Wadi Rum on ihana. Sanotaan, että aavikko imee stressin ja sähköisyyden ihmisestä pois. Joten heitin kengät menemään ja vietin 3 päivää nukkuen luolissa ja tutkien aavikkoa. Aavikolla ei ole kenttää, ei melua eikä kiirettä. Kun istuu illalla nuotiolla ja katsoo tähtitaivasta, tuntuu, että kaikki asiat loksahtavat paikoilleen eikä mitään huolia ole. Liikuimme paikasta toiseen isolla Jeepillä (jota ajoin myös itse! Arttu huomaa tämä!), sillä välimatkat ovat luonnollisesti isoja. Jeepillä on myös äärimmäisen hauskaa ajaa pitkin dyynejä, varsinkin jos istuu auton katolla. 

Wadi Rum on kuitenkin 70 neliökilometriä  iso aavikkolaakso. Sinne ei siis missään nimessä kannata lähteä yksin,aavikolle eksyminen ei ole mikään maailman mukavin juttu. Rumissa on paljon leirejä, joissa yöpyä kohtuuhinnalla ja sieltä on hyvä ostaa itselleen opastettu kierros jeepillä. Aavikolla asuvat beduiinit (lähi-idän alueen heimoyhteisö, jotka ovat asuneet täällä kauan ennen islamin uskon tuloa alueelle.) tarjoavat opastettuja kierroksia turisteille, ja ne ovat tosi hyviä! Lisäksi siitä voi olla varma, että rahat menevät aavikolle ja niille, joille se kuuluu. Mun ystävä asuu aavikolla, joten vietettiin koko viikonloppu hänen kanssaan. On aika kreisiä, että joku tuntee jokaisen kiven, dyynin ja luolan niin suurella alueella. Mä hukkasin suunnan ensimmäisen 10 minuutin aikana. 

Musta tuntuu, että en osaa kuvailla paikan maagisuutta ollenkaan oikein. Se täytyy vain kokea. Jätän siis vain nämä kuvat tähän ja lähden ulos syömään. Moikku!

Share
Ladataan...

Pages